Suunnittelin ammatillisen erityisopettajan harjoittelupaikkani Valma-ryhmälle taito- ja taitoaineiden tuntikokonaisuuden. Tietoa ja taitoa -ohjelma sisälsi vaihtelevia aiheita, joiden käytännön toteutus ilmeni maalaamisena, kädentaitojen harjoituksina, tiedonhakuna ja esityksinä. Tunnit oli suunniteltu käyttäen lähtökohtana erityisammattioppilaitoksen Valma-koulutuksen opetussuunnitelmaa. Opettajalla oli keskeinen tehtävä tunneilla ohjata opiskelijaa tavoitteiden suuntaan ja rohkaista toteuttamaan tehtävät oman osaamisen tasolla.
Valma-koulutuksessa opiskelijan tavoite on löytää oma koulutusala ja opettajan tehtävä on auttaa häntä siinä. Opettajan ja opiskelijan suhdetta voisi kuvata myös sosiodynaamiseksi ohjaukseksi, joka perustuu kahden osapuolen väliseen dialogiin. Peavy (1999) tuo esille kuuntelemisen ja empaattisuuden merkitystä keskustelevassa ohjauksessa. Tavoitteena on selkiyttää opiskelijan käsitystä omista taidoistaan ja realistisista tavoitteista ja antaa konkreettisia vaihtoehtoja. Peavy (1999, 87 – 89.)
Valma-opiskelijalla voi olla aikaisempia kokemuksia opinnoista, jotka eivät ole onnistuneet. Epäonnistuminen on voinut jättää käytökseen piirteitä, jotka estävät opintojen edistymistä ja näkyvät huonona käytöksenä. Käytökseen vaikuttavat myös mahdolliset oppimisen ongelmat tai neurologiset seikat. Opiskelijalla voi olla tarve tuoda näitä elämänvaiheitaan esille luokassa. Tällöin opettaja voi käyttää olettamuksia kyseenalaistavia kysymyksiä (Mt. 91), joiden avulla pyritään edistämään ratkaisujen löytämistä. Taide- ja taitoaineiden tunneilla voi olla merkitys luottamuksellisen suhteen synnyssä, kun työskentely on vapaata ja opiskelija voi tuoda esille elämänsä eri puolia.
Tuntien tavoite oli kerrata perusopinnoissa opittuja kuvataiteita ja kädentaitoja ja niihin liittyvien sanojen ja asioiden merkityksiä ja yhdistää niitä käytännön tekemiseen. Tunneilla oli mahdollisuus saada uusi, päivitetty kokemus omista kädentaidoistaan. Opiskelijat saivat tunneilla ohjeita ja aiheita opettajalta, mutta varsinaisen työn tekivät sitten omien taitojen pohjalta.
Kuva: Origamirasian taittelu opettajan ohjauksen mukaan.
Maalaustyöt toteutettiin tunneilla opettajan antamien sanavinkkien perusteella. Sanat kuvasivat tunnetiloja, kuten rakkaus, viha, suuttumus. Sitä ennen kerrattiin yhdessä värioppia ja värien merkityksiä, joka osalle luokasta oli tuttua perusopetuksesta ja osalle aivan uutta johtuen opiskelijoiden tasoeroista.
Kuva: Riehaantumisen tunne opiskelijan kuvaamana.
Draaman avulla voitiin harjoitella käyttäytymistä työpaikalla, työhaastattelussa, vapaa-ajalla. Historia-aiheinen tehtävä vaati enemmän aikaa valmistuakseen ja osa opiskelijoista tarvitsi myös ohjaajan apua, mikä venytti myös aikataulua. Näin aiheet yhdistyivät äidinkielen ja esiintymistaidon tunteihin.
Monet taide- ja taitoaineiden tuntien aiheet sivusivat muita ainekokonaisuuksia: historiaa, äidinkieltä, englantia, matematiikkaa ja musiikkia. Tämä vapaamuotoisuus teki tunneista eläviä, piti yllä opiskelijoiden mielenkiintoa ja auttoi havainnollistamaan, mitä kaikkia taitoja tarvittiin opiskelussa ja työelämässä.
Dialogilla oli keskeinen osa tuntien onnistumisessa. Tunneilla syntyneisiin riitatilanteisiin pyrittiin tarttumaan välittömästi ja selvittämään niitä, jottei koko luokan viihtyvyys kärsisi. Opiskelija saattoi saada tilanteessa yksilöllistä ohjausta tai koko luokka sai kertoa mielipiteen asiaan, jolloin asian selvittely muuttui opetustilanteeksi. Ongelmien selvittely isossa ryhmässä vaati opettajalta valmiutta ohjata ryhmän keskustelua ja pitää kiinni säännöistä. Tilanneherkkyyttä vaadittiin myös opetuksen palauttamisessa alkuperäiseen aiheeseen. Luokassa opettajan kanssa työskenteli ohjaaja.
Vapaamuotoisissa opiskelutilanteissa opiskelijoilla oli mahdollisuus keskinäiseen vuorovaikutukseen ja toistensa auttamiseen, mahdollisuus työskennellä pareina tai pienissä ryhmissä vaihdellen. Tämä tuki myös opiskelijoiden ryhmäytymistä ja yhteisten kiinnostuksenkohteiden löytämistä. Onnistunut tunti voitiin palkita yhteisellä herkkuhetkellä.
Kuva: Napinompelua kortteihin.
Parhaimmillaan sosiodynaamisella ohjauksella saadaan aikaan rento oppimistilanne, joka kehittää opiskelijan ajattelua ja suuntaa sen tulevaisuuden suunnitteluun. Harjoitukset ja tehtävät taas auttavat muodostamaan uuden käsityksen omista taidoista. Omien vahvuuksien löytäminen ja vahvistaminen tukee itsetunnon kehittymistä ja aikuisuuteen kasvua. Valma -opiskelijoiden tavoite on ammatillinen koulutus, joka vaatii kädentaitoja, koordinaatiokykyä, ideointikykyä ja kykyä vuorovaikutukseen.
Lähde:
Peavy, R. V. 1999. Sosiodynaaminen ohjaus. Konstruktivistinen näkökulma 21. vuosisadan ohjaustyöhön. Psykologien kustannus Oy.
Kirjoittaja: Silja Korhonen
Aikuis- ja ammattikasvatuksen maisteri, joka opiskelee ammatilliseksi erityisopettajaksi HAMK Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.