Aineistonhallintaan liittyvät arvot ja eettiset periaatteet määrittelevät sen, miten TKI-hankkeessa tulee aineistoa kerätä, käyttää ja käsitellä, miten tulokset tulisi julkaista sekä aineistot avata ja arkistoida. Näihin arvoihin ja eettisiin sääntöihin viitataan sekä hyvässä tieteellisessä käytännössä että muissa tutkimuseettisissä säännöissä ja ohjeissa, kuten esimerkiksi HAMKin Etiikka ja tietosuoja hankkeissa -sivulla.
Hyvä aineistonhallintatapa HAMKissa on osa TKI-toiminnan laadunhallintaa. Yritysyhteistyönä toteuttavissa TKI-hankkeissa vastuu tutkimusetiikasta on ammattikorkeakoulun vastuulla. TKI-hankkeissa laaditaan aina asianmukainen aineistonhallintasuunnitelma yhdessä yrityksen kanssa. Yritysyhteistyönä toteutettavan TKI-hankkeen suunnittelussa Yritysyhteistyössä tehtävän TKI-hankkeen tutkimuseettinen itsearviointi -ohje ohjaa huomioimaan eettiset näkökulmat riittävällä tasolla.
Tutkimusetiikassa yksityisyys tarkoittaa itsemääräämisoikeuden kunnioittamista ja luottamuksellisuus velvollisuutta pitää yksityisenä saatu tieto salassa niiltä tahoilta, joille se ei ole tarkoitettu. Jokaisella henkilöllä on oikeus päättää omista yksityisistä tiedoistaan eli mitä tietoja hän tutkimuskäyttöön antaa, ja miten ja missä niitä voidaan jakaa. Luottamuksellisuuteen liittyvät aineiston käyttötapoihin, käyttäjiin, käyttöaikaan, muokkaamiseen ja säilyttämiseen annetut lupaukset tutkittaville henkilöille.
Jos tutkitaan esimerkiksi yrityksen laatutyöskentelyn tuloksellisuutta, voivat tutkimuksen kohteena olla myös työntekijöiden kokemukset. Tutkittavien joukko on yleensä myös tällaisessa asetelmassa tarkasti rajattu. Tällaisen tutkimuksen kohdalla voi olla helppo selvittää, kuka on mitäkin sanonut ja siksi henkilöiden yksityisyyttä ei voida varmuudella luvata. Tutkijan tehtävänä on huolehtia, että luottamuksellisuuden vaatimukset täyttyvät tutkimuksessa ja kyettävä arvioimaan mahdolliset haitat, mitä tietojen julkaiseminen saattaisi aiheuttaa.
Tutkittavien informointi eli tutkittavien informoiminen henkilötietojen käsittelystä saattaa ratkaista sen, haluavatko ihmiset osallistua tutkimukseen ja myös tunnisteellisen aineiston jatkokäytön. Yksilöityyn ja nimettyyn (”vain minä ja vain tähän tutkimukseen”) tarkoitukseen, henkilötietoja sisältävää aineistoa saavat käsitellä vain ne henkilöt ja tahot, joista tutkittavia on informoitu. Tämän vuoksi tutkittavien kanssa tehtävät sopimukset aineiston käytöstä on hyvä suunnitella jo ennen hankkeen alkamista aineiston mahdollinen jatkokäyttö ja arkistointi huomioiden. Aineiston luottamuksellisuudesta voi sopia myös toisinkin, tärkeintä on, että aineistoa käytetään sovitulla tavalla. Käytännössä tutkimuksesta informointi muodostaa suostumuksen sisällön, johon perustuen tutkittavat antavat tietoja itsestään.
Hyvään aineistonhallintatapaan kuuluu myös tarvittavien lupien ja lausuntojen hankkiminen. Kun yritysyhteistyössä kohteena on yrityksen toiminta, tarvitaan tutkimuslupa organisaatiolta ja suostumus tutkittavilta työntekijöitä, mahdollisesti myös lausunto eettiseltä toimikunnalta tutkimuksen eettisestä hyväksyttävyydestä.
LISÄÄ AIHEESTA:
Kuula, A. (2011). Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Tampere: Vastapaino.
Mustajoki, H. (2016). Values informing data collection. Open Learning Research Ethics- verkkoalusta. Finnish Doctoral Training Network. (Viitattu 4.4.2019)