Jatkajayrittäjältä vaaditaan kosolti osaamista. Oman alansa perusyrittäjän osaamisen lisäksi häneltä vaaditaan ostamansa yrityksen haltuunottoon ja kehittämiseen tarvittavat tiedot, taidot ja ominaisuudet. Hänen on otettava oma roolinsa yrityksen jatkajana, mikä luonnollisesti eroaa vanhan yrittäjän roolista. Mitä enemmän kasvua (restartup) tavoitellaan, sitä suuremmaksi roolien ero kasvaa. Myös asiakkaiden ja henkilöstön hyväksyminen on ansaittava. Kaikkiaan omistajanvaihdosprosessi haltuunotosta uuden yritystoiminnan vakiintumiseen voi kestää useita vuosia.
Kun päätös ostamisesta on kypsynyt, on hyvä tehdä perusanalyysi aie-sopimusta varten. Jatkaja tarvitsee tiedot, taidot ja välineet perusanalyysiä varten. Ennen rahoitusneuvotteluja on syytä perehtyä yritykseen ja sen toimintaympäristöön. Due Deligence myös edellyttää, että ostajan on tutustuttava kaupan kohteeseensa huolella.
Yrityksen haltuunotto onnistuu parhaiten, jos sitä varten laaditaan monivuotinen suunnitelma. Jatkajayrittäjän opinpolku voidaan tuotannollisessa yrityksessä suunnitella niin, että varsinaiseen vaihdokseen varataan aikaa viisikin vuotta. Polun varrella käydään läpi tuotanto-, osto- ja hankintaprosessi, henkilöstöhallinto, taloudenohjaus ja asiakassuhteiden hoito. Lopuksi laaditaan päivitetty liiketoimintasuunnitelma nykyisestä toiminnasta, johon liitetään jatkajan omat kehittämisehdotukset operatiivisen toiminnan kehittämisestä ja villit visiot tulevaisuuden suunnitelmista. Lopputuloksena syntyy paperi, jossa yhdistyy vanhaa viisautta ja nuorta idealismia.
Viisivuotinen opintopolku on hyvä aloittaa verstaan tasolta. Tuotannon opiskelussa käydään läpi yksittäisen tilauksen läpimeno tilauksesta toimitukseen. Sen jälkeen otetaan haltuun tuotannonohjauksen kokonaisuus siinä määrin, että jatkaja pystyy ottamaan sen aikanaan omalle vastuulleen. Osto- ja hankintaprosessissa opiskellaan yksittäisen raaka-aineen hankinta, toimittajien sopimuskäytänteet ja varaston hallinta sekä siihen liittyvät rahavirrat. Keskeistä on minimoida varastoon sitoutunut pääoma.
Henkilöstöjohtamisessa on hyvä opiskella työnantajavelvoitteet: työlait, työehtosopimus ja työsopimukset. Mitä on työn johtaminen käytännössä: kuka tekee, mitä ja milloin? Kehityskeskustelukäytännöt on myös hallittava. Talouden ohjauksen jaksolla siirretään jatkajalle mittarit, joilla vanha yrittäjä on pitänyt itsensä ajan tasalla: milloin yrityksellä menee hyvin ja milloin hälytyskellojen pitää soida? Rahan liikkeet kassassa, tuloslaskelma, tase, rahoitus, investoinnit ja niiden suunnittelu kuuluvat luonnollisesti opintopolkuun. Asiakassuhteet on parasta ottaa haltuun käymällä yhdessä asiakkaiden luona kertomassa omistajanvaihdoksesta, jolloin asiakkaat tutustuvat uuteen omistaan kasvotusten.
Oman alan substanssiosaaminen on se kivijalka, jonka päälle muu osaaminen rakennetaan. Toisen asteen ammatillinen koulutus ja riittävä alan työkokemus antavat usein riittävän pohjan yritysostolle. Jokaisen jatkajan olisikin hyvä tehdä itsearvio: mitä vahvuuksia ja kehityskohteita minulla on yrittäjänä ja sen jälkeen jatkajayrittäjänä? Tehtävään löytyy hyviä työkaluja, joilla kunkin osaamisprofiili selviää. Itsearvioinnissa pitää olla rehellinen, ja ulkopuolisen objektiivisesta arviosta ei varmaankaan ole haittaa todenmukaisen osaamisprofiilin laatimisessa.
Niin yrittäjäksi ryhtyvän kuin myös jatkajayrittäjän osaamisesta korostuvat ns. business-taidot, joihin liiketalouden opiskelijat voivat keskittyä koko opiskelujensa ajan. Miksi heistä monikaan ei päädy yrittäjäksi vaikka markkinointi, taloushallinto, johtaminen, strategiat, business-mallit ja liiketoimintasuunnitelmat ovat hallussa? Osaaminen näillä alueilla on hyväksi, mutta yrittäjyys vaatii muutakin. Mitä? No, ainakin jotakin sellaista, mitä ei perinteisessä oppilaitoksessa opeteta. Jos oppilaitoksessa mietitään asioita jäsentyneessä faktoihin pohjautuvassa ympäristössä, joutuu yrittäjä käytännössä tekemään nopeita päätöksiä epävarmassa tilanteessa enempi intuitioon kuin järkeen perustuen.
Parhaiten yrittäjäksi oppii toimimalla omassa yrityksessä; harjoittelu todellisissa tilanteissa antaa parhaan opin. Jyväskylän Tiimiakatemialla on maine yrittäjyyteen valmentava oppilaitoksena. Siellä tradenomiksi opiskellaan mallilla, jossa tarvittavat asiat opitaan opiskelukavereiden kanssa perustetussa aidossa yrityksessä. Monessa muussa oppilaitoksissa on vastaavanlaisia opetusjärjestelyjä, joissa toiminnan pohjana on usein osuuskuntamuotoinen opiskelijayritys.
HAMK:n Visamäen Starttihautomossa oli mahdollista opiskella käytännön yrittäjyyttä Action Learning –menetelmällä. Siinä opiskelija kehitti omaa yritystään aitojen ja akuuttien ongelmien avulla vertaisryhmän ja tutor-opettajan tuella, ja samalla hän sai opintopisteitä.
Pk-yrittäjät kokevat pääsääntöisesti markkinointitaitojen puutteen suurimmaksi haasteekseen. Ongelmia voi olla markkinoinnin ison kuvan hahmottamisessa tai sitten jossakin sen osa-alueessa – usein viestinnässä. Tuote on laadukas ja asiakkaiden tarpeita vastaava, hintakin on kohdallaan, mutta kauppa ei vaan käy – kassakone ei kilise eikä ovipumppu laula. Myyntituottoja ei tule, koska asiakkaat ovat tietämättömiä tuotteen kyvystä ratkaista heidän ongelmiaan sekä siitä kuka niitä myy ja mistä niitä voi ostaa? Ja jos pitäisi ottaa puhelin käteen soittaakseen potentiaalisille asiakkaille, menee luu kurkkuun. Eikä verkostojakaan synny ilman omaa aktiivisuutta. Somessakin pitäisi verkottua, mutta miten se tapahtuu? Miksi tämä kaikki on niin perin vaikeaa ja monesti jopa vastenmielistä?
Tekstin on kirjoittanut HAMKin liiketalouden lehtori Jari Ristimäki.
