Työharjoittelu on merkittävä osa opiskelua ja harjoittelupaikan hakeminen sekä saaminen saattaa aiheuttaa tunteita laidasta laitaan. Liisa on ammatiltaan bioanalyytikko ja nyt hän on ensimmäisen vuoden liiketalouden tradenomiopiskelija sekä nuori alanvaihtaja. Täysin uuden ammatin opiskeleminen töiden ohella on herättänyt paljon tunteita ja kysymyksiä omasta elämästään, mutta ennen kaikkea antanut myös uusia unelmia tulevaisuuteen. Tässä blogitekstissä Liisa kertoo millainen oli hänen ensimmäinen työharjoittelunsa.
Kun opinnot olivat alkaneet sujua ja vuosi oli vaihtunut, aloin luottavaisin mielin etsimään itselleni työharjoittelupaikkaa. Tavoitteenani oli saada eka työharjoittelupaikka jo tulevalle kesälle. Mielessäni olin suunnitellut, että yritän saada liiketalouden tradenomiopinnot valmiiksi noin kahdessa vuodessa ja jotta suunnitelmani menisivät kuten haluan, oli minun saatava harkkapaikka.
Laitoin valehtelematta kymmeniä hakemuksia, mutta mistään ei tuntunut irtoavan minulle harjoittelupaikkaa. Harmistuin, tunsin riittämättömyyden tunnetta ja olin aivan varma, etten tulisi saamaan mistään harjoittelupaikkaa. Olin jo melkein luovuttanut etsimisen suhteen, kun sattumalta kuitenkin huomasin HAMKin Yammeriin tulleen ilmoituksen kiinnostavasta työharjoittelupaikasta ja päätin oitis laittaa hakemuksen menemään.
Tein videohakemuksen ja jäin odottamaan kuinka minun kävisi. Vastaus työharjoittelupaikasta tuli muutaman päivän kuluttua ja ilokseni sain kuulla, että minut oli valittu. Pääsin liiketalouden assistentiksi HAMKiin kolmeksi kuukaudeksi. Tunsin siitä suurta iloa ja aloin odottamaan tulevaa kesää yhä enemmän.
Tunteita laidasta laitaan
Niin saapui toukokuu ja aloitin työharjoittelun. Tämä oli ensimmäinen kesä vuoden 2014 jälkeen kun olen ollut töissä jossain muualla kuin labrassa. Muutos tuntui pitkään oudolta, mutta hyvällä tavalla. Eka kuukausi harjoittelussa meni hyvin pitkälti uuteen työhön tottumiseen sekä uusien asioiden opetteluun. Jo lyhyessä ajassa minulla vahvistui tunne, että oli oikea päätös lähteä opiskelemaan uutta alaa ja olin aivan haltioissani uudesta työstäni.
Harjoittelussa minulla oli aluksi vaikea oppia uuteen työrytmiin ja työtapaan. Olen tottunut labratöiden puolesta, että työpäivät ovat hyvin virtaviivaisia, johdonmukaisia ja työtahti on nopea sekä kaikki työtehtävät pääasiassa tehdään juuri kuten työohjeessa lukee. Työharjoittelussa sen sijaan monet tehtävät saattoivat kestää päiviä ja vaatia omaa luovuutta. Välillä koin turhautumista, sillä työ oli aivan erilaista mihin olin itse tottunut. Vaikka alku harjoittelussa oli itselleni haastava, huomasin kesän edetessä oppineeni paljon uutta ja harjoittelu alkoi sujua loppua kohden jo paljon helpommin.
Työharjoittelu
Kesän aikana pääsin tekemään monipuolisesti erilaisia toimeksiantoja. Työtehtäväni koostuivat projekteista, joihin osallistuin. Päivästä riippuen saatoin tehdä: koneelle kirjaamista, suunnitella somesisältöä, kirjoittaa blogia, visualisoida kurssien materiaaleja sekä tehdä monia muita mielekkäitä asioita. Etätyö mahdollisti minulle, että pystyin tekemään harjoittelua melkeinpä mistä vaan, joka oli mukavaa vaihtelua totuttuun työssä käymiseen! Pidin myös erityisesti siitä kuinka itsenäistä ja monipuolista työskentelyä harjoittelussa oli.
Harjoittelua on jäljellä enää vain muutama viikko ja odotan innolla elokuussa alkavaa lomaani, vaikkaikin vähän myös tulee haikea fiilis kun työharjoittelu loppuu. Kesä tässä työharjoittelussa oli mukava sekä mielenkiintoinen ja luulen, että tästä kokemuksesta tulee olemaan hyötyä myös tulevaisuudessa. Tästä on hyvä jatkaa syksyllä taas opintoja!
