Puuaineksella tiedetään olevan luonnontilaisissa puroissa merkittävä rooli koko ekosysteemin toiminnan kannalta. Ilman ihmistoiminnan vaikutusta puroissa on luontaisesti paljon puuainesta, sillä kaatuneet rungot säilyvät pitkään ja kasaavat vielä lisää puumateriaalia (oksia ja lehtiä), jolloin muodostuu paljon pinta-alaa sekä pienimmille mikrobeille että kaloille suojapaikoiksi. Ihmistoiminnan vaikutuksesta ja nykyisillä metsänkäsittelyn ohjeistuksella tilanne on muuttunut täysin, puuaines puuttuu talousmetsien puroista lähes täysin.
Juuri käynnistyneessä PuuMaVesi-hankkeessa tutkitaan puuta hyödyntävän uuden biologisen menetelmän tehoa useilla koealueilla Keski-Suomessa ja Etelä-Karjalassa. Hankkeen tuloksia voidaan hyödyntää ojitusten, hakkuiden ja luonnonhoitohankkeiden ja vesistökunnostusten suunnittelussa ja toteutuksessa. Tavoitteena on tuoda käytäntöön helposti toteutettava ja kustannustehokas vesiensuojelumenetelmä, jolle on suuri tilaus muuttuvassa ilmastossa ja tehostuvassa suometsien käytössä. Menetelmä on luonnonmukainen, halpa ja oletettavasti pitkälti huoltovapaa. Samaa menetelmää voitaisiin soveltaa myös maatalouden, hule- ja jätevesien sekä turvetuotannon ja kaivannaistoiminnan vedenpuhdistuksessa.
Metsätalouden vesiensuojeluun kaivataan entistä tehokkaampia menetelmiä, koska metsäbiomassan tehostuva käyttö yhdessä ilmastomuutoksen kanssa voi lisätä ravinteiden, humusaineiden ja elohopean vesistökuormitusta, eivätkä kunnostusojitusten nykyiset vesiensuojelurakenteet ole riittävän tehokkaita.
Menetelmä perustuu puumateriaalin hallittuun käyttöön suometsien vesiensuojelurakenteissa ja vesistökunnostuksissa. Puuaineksen kykyä pidättää humusta ja ravinteita sekä tehostaa pohjaeläin- ja kalatuotantoa tutkitaan kenttä- ja laboratoriokokein. Veteen uponneen puuaineksen pinnoilla alkaa kasvaa bakteereja, leviä ja sienirihmastoa. Juuri tämä päällyskasvusto ja sitä hyödyntävä eliöstö suodattavat vedestä epäpuhtauksia. Parhaimmillaan vesien tila paranee roimasti ja kalakannat kukoistavat.
Tavoitteena on tuottaa toimintamalli ja opas siitä, miten uusi biologinen puhdistusmenetelmä otetaan käyttöön ojitusten, hakkuiden ja luonnonhoitohankkeiden vesiensuojelussa. Toki, kuten innovaatioiden kohdalla aina, vielä näin alkuvaiheessa tuloksista ei ole varmuutta ja voidaan lopulta päätyä erilaiseen ohjeeseen. Vesiensuojelun näkökulmasta ojien kunnostamiseen tulisi joka tapauksessa saada aivan uudenlainen näkökulma: veden poisjohtamisen rinnalla voitaisiin tehostaa ojastojen kykyä estää kuormituksen syntyä ja puhdistaa luonnonmukaisella tavalla epäpuhtauksia.
Kirjoittajat johtava tutkija Kari-Matti Vuori ja erikoistutkija Saija Koljonen työskentelevät Suomen ympäristökeskuksessa PuuMaVesi (Puupohjaisilla uusilla Materiaaleilla tehoa metsätalouden Vesiensuojeluun ja vesistökunnostuksiin) hankkeessa, joka on yksi ympäristöministeriön rahoittamista kärkihankkeista.
