Metsätalouden vesiensuojelumenetelmiä kehitetään jatkuvasti. Samoin soidensuojelua ollaan tehostamassa, jonka yhteydessä myös soiden ennallistaminen on kasvussa. Viime aikoina keskusteluun on noussut vesien palauttaminen suojelusuolle. Tällöin kyseeseen tulevat erityisesti sellaiset kohteet, joissa suojelusuon läheisyydessä on aikanaan tehty metsäojituksia, jonka seurauksena ojien kuivattava vaikutus on ulottunut suojelusuon puolelle.
Vesi on ojitusten aikaisten säännösten mukaisesti ohjattu ojitusalueilla siten, että kuivatusvedet eivät kulkeutuisi suojelualueille. Tämä on entisestään saattanut kuivattaa suojelusuon puoleista osaa kohteesta. Soidensuojelun täydennystyöryhmän yhtenä johtopäätöksenä oli, että vesien palauttaminen parantaa merkittävästi suojelualueiden kuivahtaneiden osien elinympäristön tilaa. Menettely on kustannustehokas ratkaisu. Jos vesien palauttaminen suojelusuolle tehdään esimerkiksi ojien kunnostamisen yhteydessä, toimenpiteellä on vaikutusta metsätalouden vesiensuojelun kannalta. Suojelualueilla toteutettavan ennallistamisen ja metsätalousalueilla tehtävän ojien kunnostamisen yhteistyöllä voidaan merkittävästi tehostaa myös metsätalouden vesiensuojelua.
Tavoitteena on, että vesien palauttamisella ojien kunnostamisen yhteydessä voitaisiin parantaa aikaisemman ojituksen takia Natura-alueen kuivahtaneen osan elinympäristöjen tilaa. Tämä tapahtuu palauttamalla alkuperäisen ojituksen katkaisema vesien luontainen virtaussuunta tai turvaamalla luontaisen virtaussuunnan säilyminen. Tällä toimenpiteellä viivytetään samalla vesiä valuma-alueella ja tuetaan osaltaan virtaamanhallintaa ja siten tehostetaan metsätalouden vesiensuojelua.
Ojitusvesien ohjaaminen soille on samalla luonnonmukainen vesiensuojeluratkaisu. Se on myös pitkälle huoltovapaa ja kustannustehokas vaihtoehto. Metsätalouden tehostetun vesiensuojelun lisäksi samalla saadaan parannettua arvokkaiden suoalueiden elinympäristön tilaa sekä vähennettyä turpeessa olevan hiilen hajoamista. Ennallistettavien soiden kautta johdetut vedet voivat samalla tasata virtaamia tiettyyn rajaan saakka. Vesien johtaminen suolle lisää myös soiden pohjavesivaikutteisuutta, josta hyötyvät muun muassa vaelluskalat. Menetelmä yhdistää siten vesiensuojelun, elinympäristön tilan parantamisen ja hiilinielujen lisäämisen tavoitteita samanaikaisesti. Jossakin määrin menetelmä lisää myös vesien pidättymistä valuma-alueella ja tasaa tulvahuippuja.
Vähätuotteisten soiden käyttämistä pintavalutuskenttinä suositellaan keväällä 2020 julkaistussa maa- ja metsätalousministeriön selvityksessä Maa- ja metsätalouden suuntaviivat muuttuvassa ympäristössä. Selvityksessä painotetaan myös valuma-aluekohtaisten, kustannustehokkaiden ja luonnonmukaisten vesiensuojelumenetelmien kehittämistä, veden viivyttämisen, hiilen sitomisen ja luonnon monimuotoisuustavoitteiden huomioimista, sekä alueellisten yhteistyöverkostojen merkitystä osana vesiensuojelua.
Useissa eri hankkeissa on kehitetty toimintamallia ojitusvesien johtamisesta suojelusoille sekä toimintamallin jalkauttamista käytäntöön. Tähän mennessä menetelmää on eniten sovellettu käytäntöön valtion metsätalousmailla, jotka rajoittuvat suojelusoihin. Menetelmää on testattu myös yksityismailla Hydrologia LIFE-hankkeessa. Erityisesti yksityismaiden osalta on tarpeen luoda ensin paikkatietopohjainen aineisto kohteista, joilla vesiensuojelumenetelmää voidaan toteuttaa ja saattaa tieto ojitushankkeiden suunnittelijoille. Kartoitus auttaa löytämään ja priorisoimaan toteuttamiskelpoisia kohteita.
Kokemuksia vesienpalautuksesta
Tapio ja Suomen metsäkeskus ovat osallistuneet vuosina 2017-2020 Metsähallituksen luontopalveluiden hallinnoimaan Hydrologia-LIFE -hankkeeseen. Talot ovat kehittäneet yhteistyötä Natura2000-alueiden ennallistamisen ja niihin rajoittuvien ja niiden hydrologiaan vaikuttavien ojitusalueiden kunnostamisen välille. Natura-alueet rajautuvat melko usein yksityismaihin, jotka on ojitettu metsänkasvatusta varten. Metsäojituksen kuivatusvaikutus ulottuu yleensä suhteellisen kauas, josta syystä todennäköisesti ojituksen seurauksena kuivahtanutta aluetta on myös ojitushankkeeseen rajautuvan Natura2000-alueen sisäpuolella. Yhteistyön tavoitteena on kumpaakin soidenkäyttöä hyödyttävä lopputulos win-win periaatteella.
Hankkeessa on laadittu koulutuspaketti ojituksen suunnittelijoita varten sekä maanomistajille jaettavaa esitemateriaalia vesienpalauttamisesta. Ojien kunnostamisen suunnittelija pystyy koulutuksen jälkeen kertomaan maanomistajille vesienpalautuksen mahdollisuuksista ja hyödyntämään ojituksen suunnittelussa kohteesta saatavaa laserkeilausaineistoa ja siitä muodostettua korkeusmallia ja edelleen virtausverkkoa. Hän pystyy arvioimaan käytännössä, onko hänen suunnittelemaltaan kunnostusojitusalueelta mahdollista johtaa vettä kohteeseen rajoittuvalle Natura 2000-alueelle ja voidaanko siten parantaa kyseisellä suojelualueella alkuperäisen ojituksen seurauksena kuivahtaneen alueen elinympäristöjen tilaa. Koulutuksen perusteella hän kykenee suunnittelemaan ojituksen siten, ettei lisäkuivumista enää tapahdu. Samoin hän pystyy suunnittelemaan oikein ne ojat, joilla johdetaan vettä Natura 2000-alueelle elinympäristöjen tilan parantamiseksi.
Tavoitteena on ollut, että kunnostusojituksen suunnittelija pystyy tunnistamaan ja ottamaan huomioon ne suojelualueiden suot, joille veden ohjaaminen on mahdollista ja kustannustehokasta. Hän osaa käyttää paikkatietoon pohjautuvia työkaluja ja aineistoja kunnostusojituksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Koulutukseen on kutsuttu myös ojien kunnostushankkeiden käsittelyyn ja rahoitukseen osallistuvat viranomaiset. Toiminnan tehokkuuden ja kokonaiskustannusten kannalta on tärkeää, että kaikilla hankkeiden suunnitteluun, käsittelyyn ja toteutukseen osallistuvilla tahoilla on yhtenäinen tieto toimintamallista ja sen tavoitteista. Koulutuksen tavoitteena on siten, että ELY-keskusten, metsäkeskuksen, Metsähallituksen ja kunnostusojitussuunnittelijan yhteistyö ja suunnittelun tietotaito Natura2000 –kohteisiin rajautuvien kunnostusojitusalueiden vesien käsittelyssä paranevat.
Hankkeella on järjestetty myös maanomistajille retkeilyitä vesienpalautuksen pilottikohteille. Heille on retkeilyillä kuvattu vesien ohjaamisen toimintatavat. Retkeilyillä on tuotu esille menettelyn hyödyt. Haittojakaan ei ole unohdettu. Erityisesti vettymishaittoja ja niiden ehkäisyä hyvällä suunnittelulla on pohdittu yhteisesti. Usein maanomistajat ovat olleet kiinnostuneita korvausmahdollisuuksista.
Jotta vesien palauttaminen aiheuttaisi mahdollisimman vähän vettymishaittoja, pitää tietää karttatarkastelun perusteella, onko vesien palauttaminen ylipäätään mahdollista. Tähän liittyen Tapio ja Suomen metsäkeskus kartoittivat ympäristöministeriön rahoittamalla hankkeella kesällä 2020 maastossa noin kymmenen vedenpalauttamiseen sopivaa pilottikohdetta. Paikkatietoaineistojen pohjalta tehtiin etukäteisarvio vedenpalauttamisen onnistumismahdollisuudesta kohteella. Maastossa kartoitettiin vedenpalauttamismahdollisuus tarkemmin. Maastossa hyödynnettiin laservaakitusta. Vaakituspisteissä tasolaserin korkeuslukemat tallennettiin kartta-aineistoon. Samoin dokumentoitiin kohteilta vedenpalauttamisen kannalta muuta oleellista tietoa. Kerätty aineisto tallennetaan myöhemmin Suomen metsäkeskuksen karttapalveluun tarinakartan muotoon (https://www.metsakeskus.fi/metsatalouden-vesiensuojelu), jota ojituksen tai luonnonhoitohankkeiden suunnittelijat voivat hyödyntää. Kartoituksen yhteydessä otettiin yhteyttä maanomistajiin ja kysyttiin heidän alustava mielipiteensä siitä, että heidän omistamansa alueen kautta voitaisiin johtaa vettä tilaan rajoittuvalle suojelualueelle.
Samuli Joensuu
Kirjoittaja työskentelee Tapio Oy:ssä vesiensuojelun johtavana asiantuntijana
