Luonnonmukaiset rakenteet tavoitteena vesiensuojelussa

Luonnonmukaisella vesirakentamisella tavoitellaan yleensä vesistöjen luonto- ja maisema-arvojen säilymistä. Samoilla menetelmillä hyödytetään myös tulvasuojelua ja vesiensuojelua, koska vesiensuojelumenetelmien soveltamisessa hidastetaan yleensä veden virtausnopeutta uomassa. Käytännössä kaikki metsätaloudessa käytössä olevat vesiensuojelurakenteet ovat luonnonmukaisia tai ainakin aikaa myöten kehittyvät sellaisiksi. Esimerkiksi ikääntyneet laskeutusaltaat ovat hyvin ”luonnonmukaisia” ja ne lisäävät talousmetsissä luonnon monimuotoisuutta.

Tulvatasanteiden rakentaminen on verrattain uusi menetelmä. Tasannerakenteen toimivuutta on tutkittu maatalousuomissakin vasta viime vuosikymmenen loppupuolelta lähtien. Metsätaloudessa tulvatasanteista on kokemusta vasta pilottikohteista. Tulvatasanteen muodostama levennys leikkaa huippuvirtaamia ja ehkäisee tulvimista. Sortuminen vähenee ja kiintoaines pysähtyy suurilla virtaamilla kasvillisuuden sekaan. Pohjakulkeuman pysäyttämistä voidaan vielä tehostaa tekemällä pohjakynnyksiä.

Tulvatasanne suositellaan yleensä kaivettavaksi toispuoleisena. Tällä kaivuutavalla uoman vedenjohtokykyä parannetaan perkaamalla vain toinen uoman luiskista. Vastakkainen luiska ja sille kehittynyt kasvillisuus jätetään koskematta, jolloin monimuotoisuutta voidaan säilyttää. Uoman varrella kasvavat puut ja uoman luiskaa sitova ruohovartinen kasvillisuus kannattaa säästää, koska kasvillisuus ja puiden juuret toimivat luontaisena eroosiosuojana. Näin uoman rakenne on kestävämpi ja siten voidaan vähentää kunnostustarvetta.

Tulvatasanteita koskevien suositusten mukaan uoman vedenjohtokykyä voidaan parantaa kaivamalla uoma poikkileikkaukseltaan kaksitasoiseksi. Penkan yläosa kaivetaan tulvatasanteeksi ja uoman pohja jätetään koskematta. Tulvatasanteiden alapuolelle jäävässä alivesiuomassa on eliöstölle riittävästi vettä myös vähävetisenä aikana, ja jatkuva virtaus estää uomaa liettymästä ja kasvamasta umpeen. Tulvatasanne on maaperästä ja rantakasvillisuudesta riippuen yleensä 40–60 cm alivesiuoman pohjaa korkeammalla ja vesi nousee sille normaalia kesävirtaamaa suuremmilla virtaamilla. Tulvatasanteet parantavat luiskien kestävyyttä. Ne myös jossakin määrin vähentävät valumaveden kiintoainepitoisuutta, koska eroosion välttämiseksi alivesiuoman kasvillisuus säästetään. Tulvatasanteilla uoman mutkaisuutta voidaan lisätä tai säilyttää, mikä edistää luontaista elpymistä.

Metsätalouden tehostunut vesiensuojelu tukee vesienhoito-ohjelmien toteutusta

Vesiensuojelun tasoa sekä tehostamistarpeita on kyettävä arvioimaan myös yksittäistä työmaata laajemmissa kokonaisuuksissa. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanoon liittyvien toimenpidesuunnitelmien toteuttaminen edellyttää kykyä arvioida valuma-alueella syntyvän kuormituksen suuruutta kokonaisvaltaisesti.  Lisäksi pitää ottaa huomioon ilmastonmuutos ja vesiensuojelurakenteiden kehittyminen.

Jotta metsätalouden vesistökuormituksen kehitystä voidaan arvioida luotettavasti valuma-aluetasolla, tulee arvioiden perustua todellisten kuormitusta aiheuttavien toimenpiteiden sijaintitietoihin. Tällöin kuormitusarviossa voidaan ottaa huomioon toimenpiteistä ja olosuhteista aiheutuvien tekijöiden lisäksi itse virtausreitin vaikutus vesistöön päätyvän kuormituksen suuruuteen.

Kun kuormitusta aiheuttavien toimenpiteiden sijaintia sekä vesien virtausreittejä tarkastellaan yhdessä, voidaan vesiensuojeluun ja tulvasuojeluun sekä mahdolliseen ennallistamiseen liittyvät toimenpiteet suunnata valuma-alueella niille alueille, joissa vesistöön kulkeutuvan veden ja kuorman määrä on merkittävä ja olosuhteet mahdollistavat tehokkaiden vesiensuojelumenetelmien kuten pintavalutuksen tai padottavien menetelmien käytön tai vesien johtamisen.