Järvitärskyillä tehtiin opintoretki lämpimänä syyspäivänä keskihämäläisille vesistökunnostuskohteille. Retki alkoi Hämeenlinnan Visamäestä, josta se suuntasi kohti Kankaistenjärveä. Kankaistenjärvi on varsin hyväkuntoinen vesistö. Järven valuma-alueella on metsätaloutta ja järveä on kuormittanut siirtoviemärin häiriötilanteista johtuvat ylivuodot. Aktiivinen Kankaistenjärven suojeluyhdistys on osannut hyvin hyödyntää järven seurannassa ja kunnostuksessa erilaisia rahoituskanavia kuten Valtion myöntämää kemeraa (kestävän metsätalouden rahoituslakiin perustuvaa tukea) ja ELY-keskuksen vesistökunnostusavustusta sekä EU:n maaseudun kehittämisrahoitusta Leader-toimintaryhmän myöntämänä. Järven valuma-alueelle on mm. rakennettu useita laskeutusaltaita tehostamaan metsätalouden vesiensuojelumenetelmiä. Vesihuoltoyhtiö on tehnyt parannuksia siirtoviemärin pumppuaseman toimintavarmuuteen ja hälytysjärjestelmään.
Pannujärvi vaikutti heikkolaatuiselta vesistöltä silmin havaittavin sinilevä- sekä turvelauttojen ansiosta. Pannujärven valuma-alueella on mm. mustaliuske-esiintymiä, joista esittelijöiden mukaan hakkuualueen maanmuokkauksen myötä on päässyt happamia sekä runsaasti ravinteita ja humusaineita sisältäviä valumavesiä järveen. Järveä hapetetaan talviaikaan kahdella hapettimella happikatojen estämiseksi. Järveltä on noussut koekalastuksessa kalaa, kuten särkeä, ahventa ja haukea. Koekalastussaaliit jäivät melko pieniksi.
Ehkä persoonallisin kohteista oli Kumianojan kunnostus Tupalan tilalla Helvetissä. Jo paikan nimi aiheutti retkeilijöissä hilpeyttä ja kiinnostusta paikkaa kohtaan. Kumianoja on osa perinnebiotooppia, jota alkuperäisrotuinen karja laiduntaa. Maanomistaja on kunnostanut ennestään suoristetun Kumianojan puroa vanhaan mutkittelevaan uomaansa. Kunnostus oli osa SYKE:n hallinnoimaa KURVI-hanketta, joka rahoitettiin Hallituksen kärkihakkeena. Maanomistaja on tehnyt osan konetöistä ja kivimateriaalia oli saatu käyttöön kuljetuskustannuksilla. Kunnostuksessa oli kiinnitetty huomiota eroosion torjuntaan käyttämällä erilaisia kivi- ja puumateriaalirakenteita virranohjaimina, ja siten hidastaen pahimmin syöpyvien kohteiden kulumista. Paikka oli rauhoittava ja rentouttava kuunnellessa puron solinaa ja vanha metsä toi miellyttävää viileyttä lämpimään päivään. Tällaisia paikkoja toivoisi olevan enemmän.
Seuraava retkikohde oli Ormajärvi, joka on suhteellisen hyväkuntoinen Natura2000 –verkostoon kuuluva harjunlievejärvi. Järven vieressä on Lammin jätevedenpuhdistamon vanha jälkikäsittelylampi, joka on otettu uudelleen käyttöön. Altaassa puhdistetussa jätevedessä vielä olevat liukoiset ravinteet sitoutuvat leväbiomassaan ja kasvillisuuteen ja lopulta sedimentoituvat altaan pohjaan. Altaan jälkeen vedet laskevat Ormajärveen. Altaan ja Ormajärven väliin on rakennettu lintutorni josta voi seurata vesilintujen pesintää ja muuttoa. Jälkikäsittelyaltaan ravinnebudjetteja on tutkittu usean vuoden ajan Helsingin yliopiston Lammin biologisen aseman tutkimushankkeissa. Tulokset osoittavat, että jälkikäsittelyallas on erittäin kustannustehokas typpiravinteen vähentäjä. Allas poistaa vuositasolla jonkin verran myös fosforia.
Viimeiseksi tutustuttiin vanhaan maanviljelykäyttöön tarkoitettuun kastelualtaaseen, joka toimi laskeutusaltaana. Läheisten peltojen vedet kulkevat laskeutusaltaan kautta Ormajärveen. Suunnitelmissa on suurentaa ja muotoilla allasta niin, että se toimisi nykyistä paremmin valumavesien kiintoainetta ja ravinteita keräävänä. Altaan muotoilu toteutetaan osana EUn LIFE-ohjelmasta rahoitettua FRESHABIT-LIFE-IP –hanketta. Hankkeessa suunniteltuja laskeutusaltaita toteutetaan yhteensä 11 kappaletta Ormajärven valuma-alueelle kuluvan syksyn ja tulevan kevään aikana. Valuma-alueen allassuunnittelussa on painotettu hyvää yhteistyötä maanomistajien kanssa. Suunnitelmia on laadittu vain sellaisille kohteille, joissa maanomistajat ovat olleet myönteisellä kannalla rakentamisen suhteen. Altaiden ylläpito ja hoito jäävät myös hankkeen päätyttyä maanomistajien harkinnan varaan. Altaiden jatkohoitoon ei voida varsinaisesti velvoittaa, mutta suunnittelun yhteydessä on omistajille kerrottu mm. erilaisista hoitotoimien tukimahdollisuuksista.
Maija Kauppila, Tapio
Suvi Mäkelä, Vanajavesikeskus
