Pienvesiluontotyypit ja pienvesilajit voivat valtakunnallisesti huonosti. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin mukaan pienvesiluontotyyppien tila on edelleen heikentynyt viimeisen 10 vuoden tarkastelujaksolla. Esimerkiksi Etelä-Suomessa lähteiköt, savimaiden latvapurot ja havumetsävyöhykkeen purot ja pikkujoet ovat erittäin uhanalaisia ja savimaiden purot ja pikkujoet äärimmäisen uhanalaisia. Pienvesien uhanalaistuminen on seurasta mm. ojituksesta, hakkuista, vesirakentamisesta ja vesien rehevöitymisestä.
Uudessa Suomen ympäristökeskuksen julkaisemassa raportissa: Pienvesiopas – Pienvesien tunnistaminen ja lainsäädäntö annetaan ohjeita pienvesien (purot, norot, lähteet, lähteiköt, fladat ja kluuvijärvet) tunnistamiseen, esitellään keskeinen pienvesiin liittyvä lainsäädäntö ja tarkastellaan pienvesiin liittyvien toimenpiteiden luvanvaraisuutta. Oppaan sisältöjä voi hyödyntää laajasti esimerkiksi pienvesiin kohdistuvien toimenpiteiden suunnittelussa.
Pienetkin toimenpiteet voivat vaatia luvan – ilmoitusmenettelyllä turvaa pienvesille
Vesilaki kieltää luonnontilaisten ja luonnontilaisten kaltaisten pienvesien tilan heikentämisen. Metsälailla on suojeltu pienvesien välitön lähiympäristö. Herkissä pienvesiympäristöissä hyvin pienetkin toimenpiteet voivat vaarantaa pienvesien tilaa ja vaatia muun muassa vesilain tai ympäristönsuojelulain mukaisen luvan. Esimerkiksi hyvin pienialaisella ojituksella voi olla merkittävä vaikutus puron luonnontilan säilymiseen ja luontoarvoihin, kuten kalastoon. Lähteet ja lähteiköt ovat myös erityisen herkkiä ympäristöjä, joissa pienetkin muutokset voivat aiheuttaa merkittävää vaikutusta pohjaveden purkautumiseen ja siten koko ekosysteemin toimintaan.
Tarkoitus ei pyhitä keinoja, joten myös pienvesien tilaa edistävissä hankkeissa tulee huolehtia tarvittavista luvista. Pienistäkin kunnostuksista on suositeltavaa tehdä ilmoitus viranomaiselle ELY-keskukseen. Ilmoitukseen tulee liittää kunnostussuunnitelma, josta selviää muun muassa toimenpiteiden laajuus, laatu ja sijainti. Ilmoitusmenettelyllä varmistetaan toimenpiteiden lupien tarve sekä se, etteivät toimenpiteet esimerkiksi heikennä luontoarvoja. Ilmoitusmenettely on eduksi myös kunnostushankkeiden seurannalle, kun toteutettavat toimenpiteet ja paikkatieto tulee tallennettua.
Tietoa tarvittavista luvista saa kunnan viranomaiselta, ELY-keskuksista ja esimerkiksi alueellisilta vesiensuojeluyhdistyksiltä. Kunnostus- ja ojitushankkeiden suunnittelussa kannattaa olla jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa yhteydessä neuvovaan asiantuntijaorganisaatioon – samalla saa tietoa myös rahoitusmahdollisuuksista.
Miksi pienvedet jäävät maankäytön jalkoihin?
Pienvedet jäävät vesienhoidossa edelleen liian vähälle huomiolle. Vesien ekologisen tilan luokittelu ja vesienhoitosuunnitelmat tehdään pääsääntöisesti valuma-alueeltaan yli 100 km² joille ja 100 hehtaarin järville. Viimeisin valtakunnallinen laajempi arvokkaiden pienvesi-inventointi on tehty 1990-luvun alussa. Edes maakuntatasolla pienvesien tilaa ei ole laajemmin tarkasteltu. Esimerkiksi kattavia paikkatietoaineistoja pienvesistä ei ole olemassa. Pienvesien tilan kartoitukseen tulisi panostaa nykyistä enemmän ja kaikkien vesienhoidon hankkeiden yhteydessä. Ympäristöministeriön käynnistämät Helmi-ohjelma ja vesiensuojelun tehostamisohjelma tehostavat osaltaan myös pienvesien suojelua ja edistävät pienvesikunnostuksia.
Yleistä tietoisuutta pienvesien merkityksestä luonnon monimuotoisuudelle pitäisi myös lisätä. Kun olen kiertänyt kertomassa pienvesioppaasta eri tilaisuuksissa, ovat yleisimmät kysymykset olleet esimerkiksi; ”Mikä on noro?”, ”Mikä on flada?”, ”Miksi purovarsimetsiä edelleen hakataan ja kalastoltaan arvokkaita puroja ojitetaan?” Myös pienvesien merkitys kaloille, ravuille ja muulle eliöstölle on hämmästyttänyt laajasti. Emme osaa arvostaa sellaista mitä emme tunne. Pienvesiluontotyyppien tunnistamisessa on edelleen ongelmia myös asiantuntijoiden parissa. Esimerkiksi norot eli puroja pienemmät virtavedet ja vaikeammin tunnistettavat lähteet kuten tihkupinnat jäävät helposti huomioimatta maankäyttöpaineiden alla.
Osa pienvesistä palautuu luonnontilaisen kaltaiseksi ajan myötä: niihin syntyy ominaispiirteitä, kuten mutkittelua, syvyysvaihtelua ja tyypillistä lajistoa. Tällaiset luonnontilaisen kaltaiseksi palautuneet pienvedet ovat myös suojeltuja ja esimerkiksi ojittaminen on kiellettyä tai luvanvaraista. Valitettavan usein näitä pienvesiä ei kuitenkaan tunnisteta eikä osata huomioida, minkä lisäksi määrittely on käytännössä haastavaa. Pienvesiopas pyrkii osaltaan vastaamaan myös tähän ongelmaan.
Miten toimia pienvesiympäristöissä?
Pienvesien vahva lainsuoja ei tarkoita sitä, ettei pienvesiympäristöissä saisi tehdä minkäänlaisia toimenpiteitä. Hyvällä, luontoarvot ja vesiensuojelun huomioivalla suunnittelulla ja tarvittavien lupien hankinnalla pienvesiympäristössä voidaan harjoittaa esimerkiksi metsä- ja maataloutta. Maanomistajille on tarjolla myös kannustimia pienvesien huomioimiseen. Esimerkiksi luonnonmukaiseen peruskuivatukseen voi saada korotettua peruskuivatustukea ja pienvesien lähimetsien suojeluun ympäristötukea tai METSO-suojelukorvausta. Pienvesien ja vesistöjen lähimetsiin soveltuu hyvin myös kevyempi metsänkäsittely, kuten jatkuvan kasvatuksen menetelmät, jolloin voidaan välttää ojituksia ja vähentää vesistökuormitusta. Pienvedet ovat vahvasti kytkeytyneitä lähiympäristöönsä, ja ne tulisikin huomioida kokonaisuutena, johon kuuluu vesimuodostuman lisäksi sen välitön lähiympäristö.
Keinoja ja mahdollisuuksia pienvesien parempaan huomioimiseen on siis jo kehitetty. Nyt on aika ottaa ne käyttöön!
Janne Tolonen, vesiasiantuntija Valonia – Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskus
