Suometsien hoidon saralla tapahtuu paljon tutkimuksessa ja menetelmien kehityksessä. Suomessa on viime vuosina aktiivisesti kehitetty metsätalouden vesiensuojelun keinoja moninaisissa yhteistyöhankkeissa sekä tehty monipuolista tutkimusta turvemaiden metsien käsittelystä. Saatavilla on myös aiempaa tarkempaa tietoa metsätalouden aiheuttamasta vesistökuormituksesta. Suometsien hoito on tänä vuonna ajankohtainen teema myös metsänhoidon suositusten päivityksessä. Suositustekstiä tullaan vuoden aikana päivittämään uuteen tutkimukseen perustuvilla suosituksilla, ottaen erityisesti huomioon suometsien monitavoitteinen hoito ja vesiensuojelu.
Eri maankäyttömuodoista metsätalous aiheuttaa osaltaan merkittävää kuormitusta vesistöille. Metsätalouden toimenpiteet aiheuttavat etenkin kiintoainekuormitusta sekä ravinnekuormitusta vesistöihin. Metsätalouden aiheuttama kuormitus on hajakuormitusta, jolloin kuormitusta tulee vaihtelevasti eri alueilta tehtyjen toimenpiteiden mukaan. Etenkin turvemaiden ojitusten ja uomien perkauksen sekä hakkuiden on todettu tutkimuksissa aiheuttavan metsätalouden vesistökuormitusta. Kuormitus näkyy esimerkiksi vesien tummumisena ja rehevöitymisenä.
Suometsien hoidon ekologisen kestävyyden takaamiseksi on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota riittäviin vesiensuojelun toimenpiteisiin. Metsätalouden vesistökuormituksen vähentäminen vaatii uudenlaisia toimintatapoja ja tarkempien suunnittelutyökalujen käyttöä. Turvemailla toimiessa esiin nousevat vahvasti myös kysymykset hiilivarastoista. Monien tavoitteiden yhteensovittaminen vaatii hyvää osaamista ja perehtyneisyyttä suunnittelijalta.
Vesiensuojelutoimenpiteillä voidaan hillitä vesistöihin päätyvää kuormitusta
Vesimäärä, maaston kaltevuus ja maalaji vaikuttavat yhdessä alueen eroosioherkkyyteen. Eroosioherkkien alueiden kohdalla on tarkasteltava toimenpiteen välttämättömyyttä ja mahdollisia vesiensuojeluratkaisuja, joilla voitaisiin hidastaa veden virtausta. Keskeinen keino kuormituksen vähentämiseen on pidättää vesiä kauemmin valuma-alueella. Virtausnopeuden hidastamisella ja esimerkiksi tulvakausien vesien pidättämisellä voidaan vaikuttaa siihen, ettei kiintoaines pääse kulkeutumaan alempiin vesistöihin. Vesiensuojeluratkaisuista esimerkiksi putkipato, kaksitasouoma ja pintavalutuskenttä auttavat vesien pidättämiseen. Kaksitasouoma toimii tulvien hallinnassa vähentäen vesien virtausnopeutta. Kaksitasouoma on myös hyvä esimerkki siitä, miten maa- ja metsätalous voivat ottaa oppia toisiltaan, sillä maataloudessa menetelmä on ollut jo pidempään käytössä, kun taas metsäpuolella se on vasta hiljattain otettu kokeiluun. Pintavalutuskenttä taas on hyvä ratkaisu kiintoaineen ja ravinteiden pidätykseen, jos sille löytyy sopiva alue ojitusalueen läheisyydessä.
Pintavalutuskenttä voi edistää myös suoluonnon luonnontilaisuutta, kun kuivahtaneille kitu-joutomaa-alueille saadaan ohjattua vesiä mukaillen niiden luontaista reittiä. Kosteikot taas soveltuvat vesien viivyttämisen ja monimuotoisuuden lisäämisen ohella myös varastointiin muutakin käyttötarkoitusta, kuten kastelua varten. Sopivat ratkaisut on valittava tapauskohtaisesti sen mukaan, mikä ratkaisu soveltuu parhaiten kyseiselle kohteelle.
Paikkatietoaineistot apuna suunnittelussa
Paikkatietoaineistoja on kehitetty monipuolisesti valuma-aluesuunnittelun tarpeisiin. Useat paikkatietoaineistot ovat vapaasti saatavilla olevia, avoimia aineistoja, joita suunnittelijat tai vaikka aktiiviset maanomistajat voivat hyödyntää toimenpiteiden suunnittelussa. Esimerkiksi Suomen metsäkeskuksen sivuilta avoimesti saatavilla paikkatietoaineistoilla voi tarkastella uomien eroosioherkkyyttä ja virtausnopeutta sekä pintavesien virtausmallia, jonka avulla voidaan hahmottaa pintavesien reittejä ja tarkastella yksittäiseen pisteeseen kohdistuvaa valuma-alueen laajuutta.
Paikkatietoaineistot auttavat toimijoita ottamaan huomioon herkät alueet maastossa ja parantamaan suunnittelun laatua. Etukäteen huolellisesti tehdyllä paikkatietotarkastelulla saadaan kohdennettua toimenpiteet olennaisiin paikkoihin ja vältettyä turhia toimenpiteitä sekä huomioitua paremmin riittävä kuivavara maa- ja metsätalousmaahan.
Yhteistoimintaa tarvitaan valuma-aluetason suunnittelussa
Yhteistoiminnan kehittäminen maa- ja metsätalouden sekä muiden alueellisten toimijoiden kanssa on keskiössä Opitaan ojista -hankkeessa. Koko valuma-alueen vesiensuojelun kannalta yhteistyön edistäminen, eri osapuolten intressien ja toimintatapojen ymmärtäminen ja vuoropuhelu on tärkeää, jotta saadaan aikaan kokonaisvaltaisesti toimivia vesienhallinnan suunnitelmien toteutuksia.
Yhteishankkeet ja valuma-alueiden kokonaisvaltainen tarkastelu näkyvät myös suunnitteilla olevassa uudessa metsätalouden kannustejärjestelmässä, jossa painopisteet suometsien osalta ovat vesiensuojelun toimenpiteissä ja monitavoitteisessa hoidossa. Vesien hyvä tila on monen tekijän summa, ja jokainen toimija kantaa oman kortensa kekoon onnistuneeseen lopputulokseen.
Kirjoittaja: Tarja Anttila, Tapio Oy
