Nipsulan viereiseen tilaan oli rakentunut metsä, jossa oli muun muassa eläinten, kivien ja puiden kuvia sekä aitoja metsän antimia, kuten käpyjä, oksia, sammalta ja kaarnaa. Tila oli rakennettu niin että siellä eteni polku, jonka varrella oli havainnoitavaa ja tutkittavaa.
Aamupiirillä Niinan osuuden jälkeen me, Tavastian lähihoitajaopiskelijat Kimmo ja Veeti otimme ohjat käsiimme. Kolmantena opiskelijana mukana havainnoimassa oli Toni. Toivotimme lapsille hyvää huomenta ja kerroimme mitä jännittävää on luvassa. Orava-käsinukke kutsui noin puolet paikalla olevista lapsista aikuisineen viereiseen luokkaan metsäretkelle – värivalojen, aitojen metsän antimien ja joidenkin elementtien avulla rakentamaamme metsään.
Retki alkoi metsänvartija Veetin tapaamisella, Hän johdatti lapset ja aikuiset kuvien kautta kohtaamaan joitakin metsän eläimiä, kuten pöllön ja jäniksen. Retki kulki myös pitkospuille, isolle kivelle ja joelle. Joillakin retken pisteillä oli aiheeseen liittyvä loru. Keskusteluja ja havaintoja syntyi lasten taholta spontaanisti. Kierros päättyi lähtöpisteeseen oravan luo. Tällä pisteellä teimme vielä havaintoja syödyistä kävyistä ja lapset kuulivat Kimmon laulamana laulun oravasta. ”Kas, kuusen latvassa oksien alla…”
Metsäretken jälkeen annoimme aikuisille mahdollisuuden piirtää ja muutamin sanoin sanoittaa metsäretkeä oman lapsensa kanssa. Tarjolla oli myös värityskuvia pienemmille lapsille. Toisenkin ryhmän kierrettyä metsässä olikin aika eväshetkelle. Palautetta emme muistaneet pyytää, mutta positiivista palautetta saimme joiltakin vanhemmilta suullisesti ruokailun jälkeen. Myös mukavia vapaita leikkihetkiä syntyi yhdessä lasten kanssa.
Kimmo ja Veeti