Nipsulassa toteutettiin aarrejahti – tavoitteena oli löytää maskottimme Nippe-apinan kadonneet matkatavarat erilaisten vihjeiden avulla.
Vihjeet lisäävät lapsen ajattelun, oppimisen sekä päättelykyvyn kehittymistä ja tukevat lapsen tutkimista ja toimimista omassa ympäristössään. Mietimme ohjausta suunnitellessa, miten saisimme myös vanhemmat osallistumaan toimintaan yhdessä lapsien kanssa – sijoittelimmekin kadonneita matkatavaroita eri korkeuksille, jotta vanhemmat voivat olla apuna niiden keräämisessä. Esimerkiksi kun lapsi ei yltänyt oven päällä olevaan korttiin, hän pyysi aikuista nostamaan itsensä ylös, jotta saisi kortin itse. Osa korteista oli sijoitettu myös esille, jotta lapsi voi jo etukäteen havainnoida tilaa ja etsiessä mahdollisesti muistaa jo nähneensä kortin. Lapset saivat pohtia vihjeitä yhdessä meidän opiskelijoiden sekä vanhempiensa kanssa.
Idea aarrejahdista täydentyi, kun löysimme hauskan matkalaukun sekä leluapinan – päätimmekin kietoa aarrejahdin hahmon ympärille ja keksimme samalla tarinan matkustelevasta Nippe-apinasta, joka matkatavarat kadotettuaan tarvitsee lasten apua etsinnöissä. Askartelimme laukkuun Nipen matkatavaroiksi muun muassa pipon, paidan, tumput ja kengät sekä eväiksi banaania, vadelmia, omenoita ja eväsleivän. Matkatavarat tulostettiin paperille ja taakse liimattiin kuviin sopivia loruja, lopuksi kuvat vielä väritettiin ja laminoitiin, jotta kortit olisivat värikkäitä ja mielenkiinnon herättäviä sekä mahdollisimman kestäviä. Loruissa esiintyy myös paljon sanoilla leikittelyä, jotka rikastuttavat lapsen kielen rikasta maailmaa – esimerkiksi kumisaapas, kurakenkä riimittelyparit. Lisäksi pakkasimme laukkuun lapsille pienet tarrat palkinnoiksi ja yksi äiti tulikin vielä erikseen kiittämään, kuinka lapsi innostui saatuaan itse valita krokotiilitarran palkinnoksi!
Nipsulassa oli aika toiminnallinen päivä kaiken kaikkiaan – vierailulla kävi myös Kampuksen kässäkerholaiset sekä Hämeenlinnan kaupungin varhaiskasvatuksen tutkijoita haastattelemassa vanhempia. Lisäksi paikalla oli kaksi vaihto-opiskelijaa. Perheiden osalta päivä oli kuitenkin aika hiljainen. Alun perin olimmekin varautuneet, että lapsia olisi ollut enemmän mukana – nyt etsintöihin osallistui noin neljä lasta. Toteutimme aarrejahdin yhdessä porukalla, ja pienemmät lapset saivatkin hyvin tukea turvallisesta ja tutusta aikuisestaan. Kortteja oli piilotettu yhteensä yhdeksän kappaletta, mutta lasten kiinnostuksen mukaan etsimme niistä seitsemän.
Ohjaus meni mielestämme hyvin – olimme odottaneet vähän vanhempia lapsia, mutta mielestämme pystyimme hyvin muovaamaan ohjausta myös pienemmille lapsille sopivaksi. Meidän mielestä ohjaaminen oli kivaa ja koimme onnistuneemme hyvin, lisäksi kyselimme palautetta vanhemmilta ja he tykkäsivät myös tällaisestä hieman erilaisesta toiminnasta. Idea itsessään sai myös kehuja lapsilähtöisyydestään ja Nippe-apinaa pidettiin helposti lähestyttävänä. Korttien kuvat olivat kivoja ja lorut olivat sopivan pituisia ja myös vihjeiden kautta saimmekin hauskoja vastauksia, esimerkiksi Hennan kysyttyä, mitä apinat syövät, saimme vastaukseksi makkaraa, mutta löysimme kuitenkin banaanin.
