Suoritin työharjoitteluni Turun ammatti-instituutissa liiketalouden yksikössä. En ole ikinä ajatellut, enkä suunnitellut millään tavalla opettajan uraa. Tässä sitä kuitenkin nyt ollaan viisi kuukautta myöhemmin ja edelleen osa-aikaisena töissä niin sanottuna apuopettajana. Viralliselta titteliltäni olen ammatillinen ohjaaja.
Harjoittelupaikan löytäminen
Tähän työhön päätyminen on todella monien vaiheiden summa, ja olen iloinen, että näin kävi. Hain koko alkuvuoden sekä kevään todella aktiivisesti työharjoittelupaikkaa lähinnä taloushallinnon työtehtäviin. Mihinkään minua ei kuitenkaan otettu, ja valmistauduin jo menemään ’’normaaliin’’ kesätyöhön tuotantolinjalle ja etsiä sitten uudestaan harjoittelupaikka syksyksi. Sitten kuitenkin monien mutkien kautta avautui mahdollisuus tähän työhön, ja otin sen vastaan hieman pelonsekaisin tuntein. En aluksi oikein tiennyt, onko minusta ’’opettajaksi’’ tai osaanko riittävästi. Työnkuvakaan ei ollut kovin selkeä. Samalla olin kuitenkin todella kiinnostunut tästä mahdollisuudesta.
Töiden aloitus oli omalla tavallaan aika raskasta, mutta samalla opettavaista ja innostavaa. Meitä on täällä kaksi ammatillista ohjaajaa ja aloitimme samaan aikaan. Kun tulimme tänne, emme saaneet kunnollista perehdytystä työhön. Isoin syy tähän oli se, että koko Oppimo-toiminta on niin uutta kampuksella, että sen toimintamallia on hiottu ja muutettu matkan aikana koko ajan. Olikin omalla tavallaan siistiä, että saimme työkaverini kanssa luoda itse omat toimintatapamme ja lähteä kahdestaan kehittämään Oppimon toimintaa.
Työnkuva
Työnkuva, jonka sain, oli erittäin avoin ja sitä on ollut työkin. Olen tehnyt lähes kaikkea, mitä tällaisessa oppilaitoksessa voi tehdä: opettajan sijaisuuksista aina lähes vahtimestarin hommiin. Olen mm. päällystänyt noin 250 oppikirjaa.
Olen toiminut paljon sijaisena eri tunneilla, eniten matematiikan ja kirjanpidon tunneilla. Olen ollut myös paljon niin sanottuna kaksoisopettajana eli toisena opettajana mukana tunneilla, jossa yhden opettajan kädet eivät meinaa riittää. Välillä syynä on esimerkiksi itse opiskeltavan aiheen vaikeus, ryhmän koko tai ryhmän levottomuus. Kaksoisopettajuuksia on ollut eniten työvälineohjelma- sekä toiminta digitaalisessa ympäristössä -kursseilla. Eli kursseilla, jossa harjoitellaan kaikkea tietokoneisiin ja tietokoneohjelmiin liittyvää. Olen ollut myös paljon muilla tunneilla lähinnä ryhmien keskittymiskyvyn ylläpitämiseksi. Näillä tunneilla ei välillä ole meinannut kaksikaan opettajaa riittää. Lisäksi meillä on jo edellä mainittu Oppimo, joka on se minun varsinainen työtehtäväni.
Oppimo
Tärkein ja pääasiallinen työni on siis olla Oppimossa ammatillisena ohjaajana. Oppimon tärkein tarkoitus on auttaa opiskelijoita, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet opinnoissa jälkeen. Oppimossa on siis opiskelijoita, joilla on rästejä tai hylättyjä opintoja. Oppimoon saa myös tulla omatoimisesti milloin tahansa työskentelemään koulutehtävien parissa lukujärjestyksen ulkopuolella, tekemään kokeita, tulla lainaamaan tietokonetta tai työskentelemään rauhallisempaan ympäristöön. Meille Oppimoon myös lähetetään tunneilta opiskelijoita levottomuuden takia, koska pääsääntöisesti luokassa meteliä pitävät rauhoittuvat Oppimossa.
Koko Oppimo-systeemi on mielestäni erittäin loistava, ja on mahtavaa, että tämmöiseen on löytynyt lisärahoitusta. Oppimossa pystymme ihan oikeasti auttamaan ja antamaan yksilöllistä tukea heille, joille on vaikea edistyä opinnoissa. Opiskelijoiden määrä Oppimossa vaihtelee todella paljon: välillä paikalla on yksi opiskelija ja välillä kaksikymmentä. On ollut myös ilo huomata, kuinka mielellään opiskelijat oppimoon tulevat, koska he todella arvostavat sitä, kun on aikaa antaa opetusta ja tukea heille.
Alkuun jännitin todella paljon, osaisinko ja pystyisinkö auttamaan heitä. Onko minulla riittävästi tietotaitoa täällä opiskeltaviin asioihin. Osaisinko käsitellä nuoria ja kommunikoida näiden nuorten kanssa. Olikin ilo huomata, että pystyn auttamaan heitä ja voi että, kuinka hyvä fiilis siitä itselle tulee, kun pystyt oikeasti auttamaan ja opettamaan toista ihmistä. Lisäksi oli hauska huomata, kuinka hyvin heidän kanssaan tuli juttuun, koska heidän silmissään en ollut ihan se perusaikuinen tai perusopettaja. Itse opettaminen olisi ilman tradenomiopintoja ollut todella paljon vaikeampaa. Esimerkiksi työparini ei ollut ikinä tehnyt mitään kirjanpitoon liittyvää, joten minä olin aina se, joka hälytettiin paikalle, kun siinä tarvittiin apua tai sijaistamista.
Sijaisuudet niin ikään jännittivät aluksi todella paljon, mutta niistäkin on hyvin selvitty. Onni on myös, että pääsääntöisesti olen sijaistanut tunteja, joista itselläni on ollut hyvä tietopohja. Meillä on myös ruotsinkielinen puoli ”handel och data”, johon en onneksi ainakaan vielä ole joutunut sijaistamaan, koska ruotsinkielentaitoni on aika olematon. Eiköhän tuostakin jotenkin selvittäisi ainakin huumorin kautta, jos ei muuten.
Mitä harjoittelu antoi
Paras anti on ehdottomasti ollut nähdä, mitä tämä työ todellisuudessa on ja kokea se. En vieläkään haaveile tai tavoittele opettajan uraa, mutta sanotaanko, että ajatus siitä, voisinko olla opettaja tulevaisuudessa, on muuttunut todella paljon. Se on varmasti yksi mahdollinen vaihtoehto, mutta ei ykkönen. Jos aiemmin mietin, että minusta ei todellakaan tule opettajaa, nyt mietin ”No miksipä ei?”. Etenkin esimerkiksi kirjanpidon tai työvälineohjelmien opettajana voisin hyvinkin toimia.
Tämän kokemuksen jälkeen kannustan kyllä kaikkia kokeilemaan lähtemään harjoitteluun paikkoihin, joihin ei välttämättä kuvittele menevänsä töihin. Tai tarttumaan työmahdollisuuteen, jota ei olisi voinut kuvitellakaan. Oma tarkoitukseni oli saada taloushallinnon työkokemusta, jotta opiskeluiden jälkeen työn saaminen siltä puolelta olisi helpompaa, mutta onneksi kävi näin. Ja mikä parasta olen harjoittelu osuuden jälkeen saanut jatkaa täällä 18h/viikko työsopimuksella.
Täälläkin on saanut vahvistusta sille, onko siellä koulussa itse oppinut mitään. Täällähän kuitenkin opiskellaan tismalleen samoja asioita, mutta ehkä hieman yksinkertaisemmin ja käytännön läheisemmin. Parasta on ollut olla esimerkiksi kirjanpidon tunneilla sijaisena, kun on voinut vain mennä tunnille ja pystynyt oikeasti opettamaan asioita omasta päästä ilman sen suurempia valmisteluita.
Hauskaa on myös, kuinka paljon täällä on myös itse oppinut uusia asioita. Paras esimerkki on työvälineohjelmat. Olen ollut todella paljon ns. kaksoisopettajana työvälineohjelmakursseilla. Olen oppinut todella paljon lisää, mitä kaikkea pystyykään tekemään Wordilla, Powerpointilla ja Excelillä. Vaikka oma osaaminen on ollut jo hyvällä tasolla näiden parissa, on se ollut enemmänkin itse opittua. Nyt olen oppinut paljon uusia juttuja.
Olen tykännyt olla täällä töissä todella paljon. Nuorten kanssa oleminen ja tekeminen on erittäin virkistävää, vaikkakin välillä todella raskasta. Opiskelijat ovat ottaneet minut todella hyvin vastaan, joka luonnollisesti on helpottanut työskentelyä. Ilman tradenomiopintoja tämä olisi ollut todella haastavaa ja onkin ollut hauska huomata, että sitähän oikeasti osaa jotain. Lisäksi opiskelijat luonnollisesti ovat iloisia, kun olen oikeasti pystynyt auttamaan esimerkiksi Fivaldin käytössä, koska harvoin apuopettajat tai ohjaajat ovat siinä osanneet auttaa.
Kirjoittaja Karri Kutinlahti, tradenomiopiskelija, monimuotototeutus
