Millaista on olla palkanlaskija? Toimiiko kaikki automaattisesti vain nappia painamalla? Kerron omat kokemukseni palkanlaskennasta yksityisellä sektorilla.
Olin harjoittelussa Palkeilla palkanlaskijana kesän 2018. Kiitos tämän koulun kautta saadun harjoittelun, pääsin kesätöihin nykyiseen työpaikkaani Helsinkiin toukokuussa vuonna 2019. Kesätöiden jälkeen minulle tarjottiin töitä ja otin ne mielelläni vastaan.
Tuo 2019 kesä olikin aikamoinen. Perehdytys jäi odotettua lyhyemmäksi muuttuneiden työtilanteiden takia. Sainkin hypätä oikeisiin hommiin melkein heti ja voin sanoa, että se oli aika järkytys. Koin, että en tiennyt oikein mistään mitään, mutta onneksi sai tukeutua mahtavaan työporukkaan, vaikka työtä tehdäänkin yksin. Tuolloin päivät venyivät ja stressi oli kyllä erittäin läsnä. Sain kokea oikein rytinällä, millaista tällainen työskentely on. Huomasin samalla kuitenkin pitäväni tästä työstä. Vaikka päivät venyivät ne eivät silti välttämättä tuntuneet kauhean pitkiltä. Kesällä vastuualueet vaihtuivat, kun sijaistin työkavereitani, joten perässä pysyminen oli välillä vaikeaa. Kesä meni vauhdilla.
Kesän jälkeen koin, että kyllä minä tämän hanskaan. Sainkin esimieheltä oman vastuualueen. Minun pitää varmistaa, että kaikki tarvittava tulee hoidettua ja, että palkat ovat maksussa silloin kun pitää. Pidän siitä vastuusta, joka minulla nykyään on. Välillä aikataulut ovat todella tiukkoja ja silloin toimistolla istutaan pitkää päivää. Tai näin korona aikana kotona. Tuolloin saldoja kertyy ja hiljaisempana päivänä voi lopettaa työt aikaisemmin. Jos joku on pois, siihen ei tule ketään ulkopuolista tuuraamaan, vaan työt jaetaan meidän kesken. Työ on aika hektistä ja siihen kuuluu myös asiakaspalvelu. Varsinkin asiakkaat olettavat, että tiedän kaikesta kaiken ja pyytävät apua ties missä asioissa. Välillä tuntuu siltä, että saisi olla meedio, että ymmärtäisin mitä minulta halutaan. Tämän takia töissä on välillä hauskojakin tilanteita asiakkaiden kanssa.
Työskennellessäni huomasin pian, että järjestelmien kehitys oli aika alkuvaiheessa. Automatisointia ei olla hyödynnetty niin hyvin kuin sitä voisi. Olen mielelläni mukana ideoimassa ja kehittämässä järjestelmiämme ja toimintatapojamme. Alun perin kaikki työvuorolistat tulostettiin. Nyt ne on onneksi saatu sähköiseen muotoon. Paperiton toimisto on paljon nopeampi ja kätevämpi, kuin kaiken mapittaminen ja tiedon etsiminen jälkikäteen kansioista. Ajamme työvuorot suunnittelujärjestelmästä maksujärjestelmään. Sitten tarkistamme, että kaikki nousevat oikein, teemme kaikki maksupäivälle kuuluvat korjaukset ja laskemme lopputilit. Olemme harpanneet minunkin työskentelyni aikana todella paljon eteenpäin näiden järjestelmien kanssa.
Järjestelmät ja työskentelytavat muuttuvat ja kehittyvät koko ajan. Onkin mielenkiintoista nähdä, millaista työskentely palkanlaskijana on vuoden tai kymmenen vuoden kuluttua. Voin ainakin sanoa, että työssäni on haastetta ja koen kehittyneeni tämän työsuhteen aikana todella paljon palkanlaskijana. Opin edelleen jotain uutta joka päivä.
