Millaista on työskennellä, tehdä opinnäytetyö sekä suorittaa harjoittelu kaikki samassa organisaatiossa? Kerron sen teille.
Ei stressivapain kokonaisuus, kun työorganisaatio joutuu kahlaamaan läpi suuren organisationaalisen muutoksen. Perehdytysprosessissa moneen kertaan muistutettu ”älä multitaskaa, se ei onnistu” ei ole vieläkään täysin iskeytynyt tajuntaani. Sillä miksipä muuksi tätä monihaaraista, usean perspektiivin työskentelyäni voisi tällä hetkellä kutsua. Vuosikurssitovereilleni Timanttiset on varmasti jo loppuunkulutettu otsikko, mutta siitä täällä jälleen rustataan, ja vielä kerran uudesta näkökulmasta.
Päädyin suorittamaan harjoitteluni nykyisessä työpaikassani (tosin uudessa myymälässä), sillä siellä pystyn hyödyntämään ja kartuttamaan perusosaamistani laajemmassa ja syvemmässä merkityksessä sen jokaisella osa-alueella. Sain toteuttaa itseäni omassa myyntityössä, koru- ja kellokorjauksissa, somistamisessa, asiakastilauksissa, laskutuksessa (siinä vasta itsensä toteuttamista) ja myymälän kokonaisvaltaisessa ylläpidossa. Sekä kaiken tämän lisäksi vielä nauttimaan inspiroivasta työilmapiiristä ja kesälomastani, opintojen ohessa kerryttämälläni työmäärällä. Jos jokin kannattaa, niin opiskelujen ohessa työskentely. Sen kautta saa hyödyntää käytännössä viikoittain luennoillaan oppimaansa, ja näemmä nauttimaan kesällä työskentelyn lisäksi vähän auringostakin.
Kun risukasa yllättikin auringonpaisteen
Koimme siis työyhteisömme kanssa kesän aikana suuren organisationaalisen muutoksen, jonka vuoksi jouduimme toteuttamaan loppuunmyynnit myymälöissämme ennen niiden lopullista sulkemista. Tämä kuitenkin tarjosi sellaisen näkökulman työelämään, joka rikastutti ja avarsi kokemuksena ennennäkemättömällä tavalla. Ja ennen kaikkea, se korosti hyvän työilmapiirin tärkeyttä. Kun organisaatio kohtaa suuren ja lopullisen muutoksen, on odotettavaa, että se ravistelee henkilökuntaa. Lainaan kirjailija Robin Sharmaa kuvatakseni lähes täydellisesti läpi kuljetun muutoksen: ”muutos on alussa vaikeaa, keskellä sotkuista ja lopussa upeaa”.
Muutostiedon tullessa kävimme työporukkamme kanssa yhdessä tuumin läpi tunteita ja ajatuksia. Tuumasimme niitä takahuoneessa kahvitauolla, terassilla ”aftereilla” sekä hyvän ruuan äärellä ravintolassa. Koska saimme käsitellä tunteitamme yhdessä töissä ja työn ohessa, huomasimme työskentelynkin sujuvan hyvin. Tärkeimmäksi prosessissa koin yhteisöllisyytemme, avoimuutemme sekä sitoutuneisuutemme. Sillä vaikka työ oli kuitenkin samanlaista, työ oli kuitenkin hyvin erilaista. Vähän kuin yrittäisi pelata jalkapalloa ilman itse palloa.
Muutosprosessin kesto oli myymäläkohtaisesti noin 1-4 kuukautta. Tämän matkana aikana koko ketjun väki on uudelleen työllistynyt, siirtynyt toiseen myymälään tai lopettanut siihen paikkaan, kun muutostieto tuli. Oman myymälämme ydinhenkilöstö on säilynyt ja vastuu jakautunut tasaisesti, sanoisin jopa sen lisääntyneen henkilötasolla. Myymälähenkilöstössämme kaikki omaavat vahvan resilienssin sekä samanlaiset arvot, ja tämä lieneekin syy miksi olemme niin tiiviiksi hioutunut porukka, vaikka olemme olleet vasta puoli vuotta tällä kyseisellä henkilöstövahvuudella.
Tiedämme työn loppuvan, ja vaikka työpaikan menetys harmittaa, niin eniten harmittaa hyvän työporukan menettäminen, se jatkuukin tulevaisuudessa pelkkänä hyvänä porukkana. Jokaisessa harmissa on jotain hyvääkin ja tämä avaa jälleen uusia mahdollisuuksia, ja ei sitä koskaan tiedä mitä seuraavan oven takana on. Tärkeä opetus tästä muutosten harjoittelusta on se, että hyvällä työilmapiirillä kaikki on mukavampaa.
