Olen ollut aina nopea liikkeissäni. Olen helposti ja palavasti innostuva tyyppi, joka lähtee herkästi mukaan yllytyksiin. Yhtenä pimeänä ja kylmänä verhoansa raottavana tammikuisena aamuna yritin saada silmiäni auki kellon soidessa ja ajattelin, että ”hitsi, kunpa voisin herätä tähän samaan kellon pirinään jossain lämpimässä”. En päässyt koko päivänä tuosta ajatuksesta irti, joten kehitin jotakuinkin valmiin sotasuunnitelman päässäni lämpöön lähdöstä.
Ensimmäinen myyntipuhe oli pidettävä puolisolle. Valmistelin ranskalaisin viivoin puolustuspuheenvuoroani, jossa perustelin, miksi meidän kannattaisi jättää kaikki tuttu ja turvallinen vuodeksi ja muuttaa Espanjaan. Yllätyksekseni puheeni jäi pitämättä, kun mies suostui ehdotukseeni heti ensimmäisen lauseen jälkeen. Tuosta vaatehuoneeseen rakennetussa etätyöpisteessä käydystä keskustelusta alkoi puolen vuoden valmistelut tulevaa seikkailuamme varten.
Sain vakityöstäni vuoden palkattoman työvapaan, ja aloin etsimään itselleni Aurinkorannikolta uutta työtä, jotta lapsemme saisivat Espanjassa pöperöä pöytään ja d-vitamiinia muustakin kuin auringosta.
Jännän äärellä
Staffpoint S.L.U oli itselleni ensimmäinen osoite, josta lähdin töitä etsimään. Ystäväni työskentelee kyseisessä yrityksessä Mijaksen toimipisteessä, Espanjan Aurinkorannikolla, ja oli valmis seisomaan sekä minun että firman takana. Tein tiedustelua (pyydän häneltä näin jälkikäteen lämpimästi anteeksi valtavaa viestivyöryä), millaista työtä Staffpoint tarjoaa ja millainen työaika eri työtehtävissä on. Kuulemani perusteella muodostin jonkinlaisen hataran mielikuvan siitä, mitä vaihtoehtoja saattaisi olla, ja miten ne soveltuisivat omaan elämäntilanteeseeni. Oma toiveeni tulevalta työltä oli, että se ajoittuisi arkipäiville ja toimistoaikaan, ja ettei minun tarvitse myydä mitään. Ensimmäinen toiveeni juontaa juurensa siihen, että halusin usean vuoden vuorotyöskentelyn jälkeen elää arkea samassa rytmissä muun perheeni kanssa ja toinen siihen, etten koe suoraa myyntiä omaksi vahvuusalueekseni. Joku sanoisi, että kannattaa joskus astua mukavuusalueen ulkopuolelle (kannatan täysin!), mutta tässä kohtaa ulkomaille lähtöä valmistellessa koin, että mukavuusaluetta venyteltiin riittämiin jo valmiiksi.
Saamastani informaatiosta rakentui mielikuva nuorekkaasta toimipisteestä, jossa työskentelee väkeä erilaisissa StaffPointin ja sen asiakasyritysten back office -tehtävissä. Sain lisäksi käsityksen, että osassa toiminteista ollaan kontaktissa kuluttaja-asiakkaisiin, toisissa työskennellään yritysasiakkaiden kanssa ja osassa perehdytään enemmän nimenomaan suoran asiakaspalvelun tueksi tehtävään työhön. Lisäksi toiminteiden työajat poikkeavat toisistaan. Osa tiimeistä tekee vuorotöitä ja toisten tiimien työaika keskittyy arkipäiviin klo.7 ja 16 välille. Kahlasin läpi Staffpointin verkkosivuja ja ystäväni jatkuvan piinaamisen lisäksi seurasin aktiivisesti Staffpointin avoimia työpaikkoja, kunnes selvisi, että toiminteesta, joka vastasi täysin haaveitani, oli aukeamassa paikkoja. Otin yhteyttä Staffpointin esihenkilöön, laitoin avoimen hakemuksen sisään ja jäin pidättelemään hengitystäni. Panokset olivat suuret – iso osa koko aikuisen iän vaihtovuosiunelmastani oli tästä kiinni. Juhannus 2021 päättyikin uskomattomissa tunnelmissa – Staffpoint S.L.U:n esihenkilö kutsui minut videohaastatteluun.
Kun videohaastattelun aika koitti, jännitykseni oli käsin kosketeltavissa (todennäköisesti lähietäisyydeltä myös haistettavissa). Janosin lisää tietoa työnkuvasta ja halusin luonnollisesti antaa itsestäni mahdollisimman hyvän kuvan. Halusin osoittaa, miksi juuri minä olisin nappi valinta. Samaan aikaan järsin kynsinauhojani, koska mietin, mitä minä, sosionomi, nykyinen apteekkityöntekijä ja tradenomiopiskelija voisin tuoda mukanani työtehtävään, jollaisesta minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta. Ei, toimistotyöskentely ei ole minulle vierasta. Kyllä, olen toiminut monessakin erilaisessa asiakaspalvelutehtävässä. Itseasiassa hyvinkin haastavissa asiakastilanteissa. Ja ennen kaikkea todellakin, minulta löytyy rohkeutta ja halua oppia uusia asioita ja kohdata haasteita. Ehkä minusta olisikin tähän, vaikka juuri yritysasiakaspalvelun puolelta minulla ei olekaan kokemusta.
Ja niin siinä vain kävi, että pian videopuhelun jälkeen tuli kuittaus ja aloituspäivämäärä. Seikkailumme sai virallisen starttilaukauksen.
Saapuminen
Staffpoint S.L.U:ssa työskentelee lähes 150 työntekijää. Toimipisteessä on erikoistuttu mm. ulkoisten back office-ratkaisujen tarjoamiseen: contact center-, myynnin tuki-, asiakas- ja erilaisiin päivystyspalveluihin. (Staffpoint 2022.) Oma pestini löytyi asiakaspalvelun puolelta.
Videohaastattelun jälkeen sain sähköpostia Staffpointin hr-henkilöltä, joka vinkkasi huomioitavista asioista Espanjaan saavuttaessa, toivotti tervetulleeksi taloon ja vastasi mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Otin tämän kädenojennuksen hyvin lämpimästi vastaan. Minulle tuli välittömästi tunne siitä, että olen hyppäämässä osaavien ihmisten rinnalle työskentelemään ja saan varmasti kaiken tarvittavan avun espanjalaisen byrokratian labyrintissa. Tunteeni osoittautui oikeaksi. Hr-tiimi auttoi monen käytännön asian hoidossa, kuten NIE-numeron hankkimisessa (”Espanjassa myönnettävä henkilötunnus ulkomaalaisille, jotka toimivat Espanjassa taloudellisista, ammatillisista tai sosiaalisista syistä”, Espanjan suurlähetystö, 2022.), kaupungin asukkaaksi ilmoittautumisessa sekä tarjeta sanitarian (ikään kuin paikallinen KELA-kortti) hankkimisessa. Lisäksi esimiehiltä ja hr-tiimiltä sain ohjeita ja vinkkejä pankkitilin avaamisesta ja muista konkreettisista, heti alkuun hoidettavista asioista. Tämä teki itseeni suuren vaikutuksen. Huomasin, että työpaikalla on totuttu uuteen maahan pihalla kuin puutarhatontut pölähtäneisiin työntekijöihin, ja prosessi näiden käytännön asioiden hoitamiseen on hiottu viimeisen päälle. Tämä oli helpottavaa, koska arjen aloittaminen uudessa maassa ja uudessa työssä vaatii jo sellaisenaan melko lailla pureskelua. Arvostin siis suuresti tukea ja neuvoja, joita sain heti alussa. Espanjaa osaamattomana matkani poliisiasemalla NIE-kortin hakupuuhissa olisi tyssännyt jo siihen, etten olisi osannut viedä oikeaa määrää oikeita papereita mukanani.
Aloitus työssä
Hyppäsin suoraan arkeen, sillä saavuttuamme Espanjan maan kamaralle maanantaina, työt alkoivat heti seuraavana päivänä. Itseni lisäksi samassa aloitusryhmässä aloitti kaksi uutta työntekijää. Työ alkoi kahden viikon perehdytysjaksolla, jonka aikana tutustuimme työssä käytettäviin järjestelmiin. Yhtäkään näistä reilusta kymmenestä järjestelmästä en ollut käyttänyt aiemmin. Pelkästään noiden järjestelmien teknisen käytön harjoittelu on vienyt paljon aikaa myös perehdytysjakson jälkeen. Edelleen, puolen vuoden työssä olon jälkeen, opin päivittäin uusia keinoja, joilla pystyn tehokkaammin toimimaan järjestelmien syövereissä.
Järjestelmien käytön lisäksi yrityksen toimintatavat, säännöt ja asiakkaille tarjottavat palvelut oli sisäistettävä. Ensimmäiset kaksi kuukautta tuntui vierähtävän yhdessä hujauksessa, kun perusasioidenkin selvittämiseen kului valtavasti aikaa kaiken tietomäärän keskellä. Jo se, että tiedän, mistä voin lähteä tietoa etsimään, vie aikaa ennen kuin pääsee varsinaisen ongelman selvittämiseen kiinni. Olenkin tämän työn myötä rohkaistunut entistä enemmän kysymään, jos en tiedä. Onni on, että minulla on ollut rinnalla osaavia kollegoita, jotka ovat oman työnsä ohella olleet aina valmiita auttamaan. Heiltä olen oppinut työn aikana enemmän kuin varsinaisella perehdytysjaksolla.
Perehdytysjaksolla suuri tuki oli myös kahdesta samaan aikaan aloittaneesta kollegasta. Oli hedelmällistä päästä pohtimaan yhdessä haastavia caseja ja muistelemaan kaiken uuden keskellä, mitä juuri äsken olimmekaan oppineet ja miten noita oppeja voimme hyödyntää käytännössä. Perehdytys toteutettiin etänä Suomesta käsin. Kouluttajamme opetti meille aamupäivisin aihealueen kerrallaan, jonka jälkeen itsenäisesti pyrimme iltapäivän ajan ratkomaan palvelupyyntöjä annettujen ohjeiden mukaisesti. Kysymyslista kasvoi iltapäivän viimeisiä tunteja kohden, ja usein seuraava aamu olikin aloitettava edellisen päivän ongelmien selvittelyllä yhdessä ohjaajan kanssa. Uskon, että jos olisin aloittanut yksin, olisin ollut vielä enemmän hukassa, koska kouluttajaa ei aina saanut kiinni juuri ongelman äärellä ihmetellessä. Oli mukavaa, kun oli kaksi yhtä keltanokkaista kollegaa, kenen kanssa ideoita pystyi pallotella ja kysyä, jos joku muu muisti jotain mikä itsellä ei ollut jäänyt mieleen.
Mitä minä teen?
Työnkuvaani kuuluu Staffpointin asiakasyrityksen asiakkaiden palvelu puhelimitse, sähköpostitse ja asiakasyrityksen portaalissa. Lisäksi annamme tukea yritysasiakaspalvelijoille chatin kautta. Ratkomme yritysasiakkaiden erilaisia palvelupyyntöjä laskutukseen, toimitukseen ja tilauksiin liittyen. Olen alusta alkaen mieltänyt työn eräänlaiseksi salapoliisityöksi, jossa on toimittava yhteistyössä taloustiimin, logistiikan, toimittajien ja muiden yrityksen eri tiimien kanssa. Yksin tässä työssä ei pärjää, vaan vastausten saaminen on usein monen tekijän tulosta.
Työskentelemme maanantaista perjantaihin Espanjan aikaa klo.7 ja 16 välillä. Vuorosta riippuen päivään sisältyy joko puhelimitse asiakkaiden tarpeisiin vastaaminen, chattivuoro, jossa keskitytään myyjien ja yritysasiakaspalvelijoiden auttamiseen tai back office-vuoro, jolloin ei olla linjassa, vaan pyritään ratkomaan haastavia tapauksia, joita ei linjavuorossa ehditä käsittelemään. Tällaisia tapauksia voivat olla palvelupyynnöt, jotka vaativat normaalia enemmän selvitystyötä esimerkiksi kadonneeseen toimitukseen liittyen.
Arki ja kuinka se sujuu nyt
Muutaman kuukauden työssäolon jälkeen esihenkilöni tiedusteli, olisiko minulla kykyä ja halukkuutta ottaa myös englanninkielisiä asiakkaita. Koen tämän tuovan uuden aspektin työhöni, kun pääsen palvelemaan asiakkaita myös vieraalla kielellä. Pystyn kommunikoimaan arkielämässä englannilla kiitettävästi, mutta alan sanasto on vielä hakusessa. Olenkin koonnut listaa yleisimmin käytetyistä, itselleni vieraammista sanoista sanavarastoa kerryttääkseni. Työtä on vielä paljon jäljellä, mutta tässäkin kehittyy päivä päivältä. Invoice, VAT, supplier, contract period, redemption, credit memo – sanat, joita en ole aiemmin sosiaalialan töissäni juurikaan käyttänyt, ovat nyt päivittäisessä käytössä.
Perustyö sujuu näin puolen vuoden jälkeen jo ihan mukavasti. Edelleen päivittäin joudun kysymään itseäni kokeneemmilta kollegoilta oikeita toimintatapoja ja käytänteitä, varmistamaan, miten jotkut asiat toteutetaan teknisesti tai onko niiden toteuttaminen edes mahdollista järjestelmissämme. Osaan kuitenkin jo vastata asiakkaiden yleisimpiin kysymyksiin. Tiedän, miten laskun eräpäivää siirretään, tehdään hyvityslaskuja, peruutetaan tilauksia tai hoidetaan palautusprosessi.
Välillä tunnen työssäni riittämättömyyttä, koska tehtävää on paljon ja aikaa rajoitetusti. Välillä tuskailen puolestaan sen kanssa, että olen edelleen (ymmärrettävästi) hitaampi työssäni kuin kokeneemmat kollegani. Haluaisin näet osata kaiken mieluiten heti kuin myöhemmin. Tiedostan vallan hyvin, että jotkut asiat tapahtuvat vain tekemisen ja ajan kanssa, mutta tunne riittämättömyydestä on kuitenkin läsnä. Yritän jatkuvasti parhaani, ja toivon sen riittävän.
Muutos on tässäkin työssä alati läsnä. Järjestelmiä kehitetään jatkuvasti, uusia toimintatapoja tai palveluita tulee tarjolle, ja välillä juuri, kun luulee osaavansa jonkun asian, se onkin jo muuttunut. Kaltaiselleni perfektionistille on ajoittain haastavaa elää jatkuvassa epävarmuudessa omasta osaamisestaan, mutta olen päättänyt ottaa tämän kokemuksen nimenomaan oppimiskokemuksena ja kasvattaa kykyäni sietää omaa epävarmuutta uuden keskellä. Eräänä aamuna töihin kävellessä meren rantaa pitkin mietin ylpeänä, ehkä ensimmäistä kertaa ikinä, että minähän olen rohkea tyyppi. Minussa on rohkeutta hypätä tuntemattomaan. Rohkeutta astua epämukavuusalueelle. Rohkeutta myöntää, etten osaa kaikkea. Rohkeutta uskaltaa.
Loppupuheenvuoro – miksi suosittelen tällaista kaikille
Vaikka tutusta ja turvallisesta arjesta saattaa olla vaikeaa hypätä tuntemattomaan, se ei ole mahdotonta. Se vaatii omien prioriteettien kyseenalaistamista. Se vaatii pohdintaa siitä, mikä itselle on tärkeää ja miksi. Se vaatii uskallusta repäistä itsensä irti vanhasta tutusta. Se vaatii järjestelyjä, luopumista ja heittäytymistä. Se vaatii rohkeutta. Mutta mahdotonta se ei ole.
Jos sinussa elää pienikin unelman hippunen ulkomaille muuttamisesta, suosittelen vahvasti toteuttamaan sen. Kuten viisas äitini on joskus todennut, ei ole maitojunaa takaisin, sillä jo lähteminen on muuttanut kaiken ja kasvattanut sinua, vaikka päätyisitkin palaamaan heti ensimmäisellä lennolla takaisin. Ulkomaille muuton työstäminen itsessä alkaa jo kauan ennen lentokoneeseen astumista. Siispä, jos sinussa se kipinä itää – unelmoi, suunnittele, järjestä, toteuta.
Staffpointin joukkoihin hyppääminen oli helppoa. Lämmin vastaanotto ja apu arjen asioiden järjestelyssä alkumetreillä antoivat luottavaisen mielen kaiken uuden keskellä. Yrityksen järjestämät aktiviteetit työajan ulkopuolella tukivat työyhteisöön sujahtamista. Kuukausittaiset after work-tapahtumat, joihin olen päässyt osallistumaan, ovat antaneet mahdollisuuden tutustua kollegoihin yli tiimirajojen. Suppaus auringon alla, jooga iltahämärässä rannalla ja viikottaiset padel-tunnit läheisellä kentällä ovat tuoneet ihmisiä yhteen ja mukavaa piristettä arkeen.
Matkani Staffpointilla ja eloni Espanjassa jatkuu vielä puolisen vuotta, kunnes paluu Suomeen koittaa. Tiedän, että tulen edelleen kohtaamaan työssäni päivittäin haasteita, joissa on huikattava apuja kollegoilta. Tiedän, että tulen päivittäin oppimaan uutta. Kehityn jatkuvasti. Uskon, että Suomeen palatessani matkalaukussani on vaatepinkan lisäksi järjetön määrä muistoja, kokemuksia ja opittuja asioita. Sellaisia, jotka eivät ruumaan menevien laukkujen painossa näy, mutta sielussani tuntuvat koko loppuelämän.
Janica Wirtanen
