Olin aina kuvitellut, että työharjoittelua ei kannata ikinä, koskaan, eikä milloinkaan tehdä siinä opinahjossa, jossa itse opiskelee. Jotenkin kuvittelin, että oma koulu on se turvallinen kotipesä, josta todellakin pitäisi pystyä lentämään ”oikeaan” työelämään jo viimeistään harjoittelun aikana, että koululla harjoittelun suorittaminen on vähän niin kuin veljeni sanoin, suojatyöpaikka. Onneksi minut saatiin vakuuttumaan, että suorittaessani harjoitteluni Hamkilla saan aivan yhtä hyvät eväät työelämään, kuin missä tahansa muussakin paikassa.
Jo ensimmäisellä harjoitteluviikolla minulle valkeni, miten monipuolista toimintaa Hamkilla on opetuksen lisäksi erilaisine hankkeineen, tapahtumineen, yhteistyökuvioineen kaikkineen ja miten monipuolisia työtehtäviä pääsisin tekemään. Tärkeimmäksi tavoitteeksi olin kirjannut Adoben ohjelmien, InDesignin ja Photoshopin oppimisen. Pääsinkin näihin ohjelmiin käsiksi saman tien. Sain heti pienempiä projekteja, joiden lomassa sain rauhassa tutustua ja perehtyä ohjelmiin. Vaikka nämä pienet työt olivatkin tulossa ihan oikeaan käyttöön, oli ne silti valikoitu siten, ettei minulle syötettäisi heti liian isoa kakkupalaa, vaan sain heti pieniä onnistumisen kokemuksia. Minulla oli työparina ja mentorina sittemmin Hamkille työllistynyt edellinen harjoittelija, jolla oli oma harjoitteluaika niin tuoreessa muistissa, että hän osasi hienosti asettua saappaisiini ja ottaa oma kokemattomuuteni huomioon perehdyttäessään minua työhön. Sain hyvää oppia, koska alusta alkaen palauttaessani tekemiäni töitä sain ne bumerangina takaisin, mikäli niissä oli jotain parannettavaa. Hyvää tasoa siis vaadittiin, mutta sain siihen matkan varrella selkeitä ohjeita ja siten pystyin täyttämään odotukset ja samalla itse opin ottamaan huomioon oikeita asioita. Kolmen kuukauden aikana pääsin tekemään isompia ja isompia kokonaisuuksia Adoben ohjelmilla, sain sopivasti haasteita sitä mukaa, kun opin monipuolisista ohjelmista uusia juttuja. Työkorttien ja mainosflyereiden luomisesta ja muokkailusta siirryttiin infografin laatimiseen, ja lopulta sain suunnitella kahteen eri opaskirjaseen ulkoasun ja tehdä taittotyön.
Kiinnostavan lisähaasteen, josta en ollut etukäteen tietoinen, toi nykyisin jo lakiinkin asetettu saavutettavuusdirektiivi, joka määrää tekemään kaikesta verkkomateriaalista sellaisen, että esimerkiksi näkövammaisten ruudunlukuohjelmat pystyvät lukemaan niitä. Enää ei ollutkaan yhdentekevää, missä järjestyksessä elementtejä lisäilen töihini, eikä riittänyt, että fontit, värit ja asettelut ovat Hamkin graafisen ohjeiston mukaisia ja omaa silmääni miellyttäviä. Hienoa, että tällaisiin asioihin kiinnitetään huomiota, ja vaikka alussa tuntuikin, että taiteellista vapauttani rajoitetaan, toi se kivaa särmää työskentelyyn, kun piti niin sanotusti pysyä raameissa. Eikä se taiteellinen vapaus oikeasti edes kärsinyt, kun oppi ottamaan tämän asian huomioon.
Toiseksi tärkeäksi tavoitteeksi olin harjoittelun alussa nimennyt sen, että oppisin johtamaan omaa työskentelyäni. Voi, jos olisin silloin tiennyt mitä tulinkaan toivoneeksi. Olin ehtinyt totutella toimistoympäristöön ja työyhteisööni kahden viikon ajan, kunnes Suomeenkin rantautui Korona-virus ja ihmiset määrättiin siirtymään etätyöhön. Tämä aika osoittautui oikeaksi oman työskentelyn johtamisen intensiivikurssiksi. Vaikka Korona vei kaikki tapahtumat, joiden järjestämiseen olisin päässyt mukaan ja joihin olisin markkinointimateriaalia tehnyt, näen tilanteeni silti varsin positiivisena. Minulle keksittiin hyvinkin ketterästi korvaavia töitä, joiden avulla opin aivan yhtä lailla käyttämään Adobea, sen lisäksi minulle entuudestaan tuntemattomat työelämän päivittäiset välineet, kuten Teams, tulivat varmasti paljon tutummiksi, kun niitä tuli sattuneesta syystä käytettyä enemmän, kuin mitä paikan päällä työskennellessä olisi tarvinnut.
Adoben ja työni johtamisen lisäksi sain tehdä monenlaisia pienempiä töitä. Pääsin esimerkiksi päivittämään internetsivuja, mikä olikin toivottavaa, koska olen törmännyt kyseiseen tehtävään monissa alani työpaikkailmoituksissa, enkä ole saanut siitä kokemusta tähän mennessä. Lisäksi sain hyödyntää kielitaitoani ja suomentaa ja tehdä tekstityksiä muutamiin e
nglanninkielisiin opetusvideoihin, sekä monia pienempiä juttuja. Koen ammatillisen itsetuntoni kasvaneen huimasti harjoittelun aikana, kun pääsin konkretisoimaan osaamistani käytännön töissä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin työelämään.
