Mitä tein, miten koin ja mihin päädyin?
Tapahtumaketju harjoitteluun pääsemiseksi käynnistyi, kun eräs lehtori pysäytti minut marraskuussa koulun käytävällä ja kysyi, miten minulla menee opinnoissani. Samoihin aikoihin yksi Kasva ja Kansainvälisty-tapahtuman järjestäjistä oli tehnyt LinkedIn-haun tapahtuman tiimoilta ja pohtinut tulevan esimieheni kanssa, josko tapahtumaan liittyen voisi luoda harjoittelupaikan. Olin edellisvuonna osallistunut kyseisen tapahtuman käytännön järjestelyihin cSchoolin kautta, mikä löytyi profiilistani. Seuraavaksi olinkin jo harjoittelussa!
Suoritin neljän kuukauden liiketalouden työharjoitteluni HAMKilla. Toimin pääasiassa Kasva ja Kansainvälisty-yritystapahtumakokonaisuuden projektipäällikkönä. Tähän kuuluivat yksinkertaisimmillaan tapahtuman markkinointi ja viestintä, puhujakontaktointi, erilaisten toimijoiden buukkaaminen tapahtumaan, osioiden suunnittelu, sekä osa käytännön järjestelyistä itse tapahtumassa. Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Linnan Kehitys, Hämeen Yrittäjät, HAMK, Hämeen Kauppakamari, Suomen Yrittäjäopisto, Koulutuskuntayhtymä Tavastia, Hämeen ELY-keskus ja Hämeen Liitto.
KKV:n lisäksi työtehtäviini kuuluivat:
- assistentti digitaalisen liiketoiminnan valmennusohjelmassa #DigikuntoPRO:ssa
- kustannuslaskennan moduulin assistentti
- assistentti Freezing Week-tapahtumassa
- vierailevien luennoitsijoiden buukkaus Finanssiliiketoiminnan moduuliin
- Työelämänpalveluiden asiakkaan uudisrakennuskohteena olevan asunnon stailaus, kuvaus ja blogikirjoitukset myyntitarkoituksessa
- sanan ”ei” opettelu – jouduin perääntymään parista mielenkiintoisesta projektista ajanpuutteen vuoksi.
Tapahtumanjärjestämisestä minulla oli ennen harjoittelua epärealistinen kuva. Rehellisesti voin sanoa, etten ymmärtänyt alkuun kuinka paljon työtä vaaditaan noin laajan kokonaisuuden aikaansaamiseksi – kuukausien valmistelu yhden päivän eteen. Koko projekti tuntui alkuun 3000 palan palapeliltä, josta muutama pala oli hukkunut, eikä kukaan tiennyt mihin ne ovat joutuneet. En aina tiennyt mitä minulta odotetaan, mutta jossain vaiheessa ymmärsin tässä olevan muitakin käsiä tekemässä ja aloitin oman nurkkaukseni kulmapaloista. Lopulta ideoinnin ja vuorovaikutuksen kautta kadonneetkin palat löytyivät ja hieno kuva oli kasassa.
Esimieheni luottamuksen, yhteistyön ja kannustamisen kautta syntyi oma sitoutuminen projektiin ja jälkikäteen olen ylpeä siitä, mitä sain aikaan.
Mikä on pahinta mitä voisi sattua?
Minulla on tapana pohtia asiat puhki monelta eri kantilta, kunnes muodostan niistä itselleni liian mutkikkaita ja jopa mahdottomia. Tarve olla välittömästi loistava voi luoda ison kynnyksen asioiden pelottomaan kokeilemiseen. Harjoittelu auttoi päästämään tästä irti ja hyppäämään rohkeasti epämukavuusalueelle, kokeilemaan epäonnistumisenkin uhalla. Loppujen lopuksi, pahinta mitä voi sattua, on kantapään kautta oppiminen.
Harjoittelu antoi minulle arvokasta työkokemusta projektinhallinnasta ja laajensi verkostojani. Se tarkensi myös omakuvaani tulevana markkinoinnin ja viestinnän ammattilaisena. Motokseni muodostui ”jokaiselle jotakin ei oo mitään kellekään”.
Ainiin, yks pikku juttu. HAMKin harjoittelusta on hankalaa jäädä tyhjän päälle. Opiskelijan näkökulmasta on vaikeaa hahmottaa, kuinka paljon kulisseissa tapahtuu. Minulle valkeni nopeasti HAMKin työelämän kontaktit ja kuinka monessa asiassa ja hankkeessa meillä opiskelijoilla on mahdollisuus olla mukana. Opettajat puhuvat ja koko ajan on jotain uutta kokeilua meneillään. Toisella harjoitteluviikollani luulin meneväni palaveriin, joka osoittautuikin minulle järjestetyksi yllätystyöhaastatteluksi. Aloitan heti harjoitteluni jälkeen uudessa työssäni HAMKin Älykkäät Palvelut-tutkimusyksikössä. Toimin siellä yksikön assistenttina, johdon assistenttina sekä hoidan markkinoinnin ja viestinnän tehtäviä.
Kristiina Ritari-Venäläinen
