Olen viime aikoina lukenut opiskelijoiden tuotoksia liittyen opetuksen ja ohjauksen suunnitteluun sekä kirjoittanut heille palautteita. Osin joudun tietysti käyttämään eri opiskelijoille samoja sanankäänteitä, mutta palkitsevinta itselle on aina se, kun kokee tulleensa haastetuksi ja pystyy ensinnäkin kehittämään omaa ajatteluaan ja sitä kautta sen myös kirjoittamaan palautteeksi opiskelijalle. Ainakin sitä itse kuvittelee tuolloin olevansa ohjaajana parhaimmillaan ja kykenevänsä tuomaan lisäarvoa myös jonkun toisen ajatteluun ja oppimiseen.
Ammatillisen oppimisen ja osaamisen tarkoitus on, että ne todentuvat aidoissa työelämän prosesseissa. Työelämän prosessien laatu puolestaan ratkeaa erilaisten tuotantopanosten summana tai tulona tai jonain muuna yhteisenä tuotoksena. Näistä tuotantopanoksista ainakaan vähäisin ei koskaan ole työpanos. Siinä konkretisoituu työyhteisön henkilöstön osaaminen. Yksinkertaistaen henkilöstön tiedot, taidot ja mentaaliset ominaisuudet, kuten asenteet, käytännössä ratkaisevat koko yhteisön tuotannon laadun. Osaamisen merkitystä organisaatioiden ja laajemmin koko yhteiskunnan tuotantopanoksena voidaan tuskin vähätellä. Pääoman ja työn merkitys ja rooli toki vaihtelevat aloittain, mutta yksin ei kummankaan varaan voida laskea.
Osaaminen on myös ammatillisen koulutuksen ja ammatillisen opetuksen suunnittelun lähtökohta. Osaaminen ilmaistaan tutkinnon perusteissa, opetussuunnitelmissa ja muissa vastaavissa asiakirjoissa. Niihin kirjoitettu osaamisen kuvaus on aina syntynyt yhteisöllisessä vuorovaikutuksessa. Mukana on usein koulutussektorin asiantuntijoiden lisäksi erilaisten intressien edustajia. Esimerkiksi työnantaja, työntekijä ja rahoittaja tarkastelevat samaa asiaa hiukan eri näkökulmista. Osaamista kuvaava teksti ei aina ole yksiselitteistä ja tuskin koskaan myöskään koko totuus. Aina jää varaa tulkinnoille.
Ammatillisen opettajan tehtävänä on toimia näiden tekstien tulkitsijana. Omaan vankkaan työelämän kokemuspohjaansa nojaten hän tekee tulkintansa ja opetus- ja ohjaustoiminnallaan jalostaa tekstin opiskelijoidensa konkreettisiksi oppimisteoiksi. Hänen tehtävänsä on siis organisoida opiskelijoidensa oppiminen tavoitteelliseksi toiminnaksi ja sitä seuraavaksi oman oppimisen reflektioksi, joka muuttaa opiskelijoiden ajattelua. Tätä voidaan kutsua oppimiseksi.
Tavoitteet johdetaan osaamisesta ja osaamiskuvauksista ja opettajan asiantuntemusta on ohjata oppimisprosesseja niin, että tavoitteet saavutetaan. Työkaluinaan opettajalla on esimerkiksi erilaisia oppimisympäristöjä, oppimateriaaleja, pedagogisia malleja, opetus- ja ohjaus menetelmiä sekä oppimisen ja osaamisen arviointimenetelmiä. Voidaan sanoa, että hyvin tehty suunnitelma luo hyvät edellytykset toimiville ja joskus myös innovatiivisille pedagogisille ratkaisuille.
Ammatillisen opetuksen suunnittelun voisi kiteyttää seuraavasti: Asiakirjat määrittelevät tavoitetilan, joka ilmaistaan osaamisina. Opettajan tehtäväksi jää avata ja jäsentää kirjallisesti ilmaistu tavoitetila itselleen ja opiskelijoilleen ymmärrettävään muotoon sekä valita keinot tavoitetilan saavuttamiseksi. Parhaimmillaan opettajan työ edellyttää luovia ja jopa innovatiivisia pedagogisia ratkaisuja. Työ on ennen kaikkea inhimillistä vuorovaikutusta opiskelijoiden, tai kuten nykyisessä yksilökeskeisessä ajattelussa sanotaan, asiakkaiden kanssa. Vuorovaikutuksen tulee olla rikastavaa ja reflektiivisyyteen ohjaavaa.
Suunnittelun lähtökohtana ovat opetussuunnitelma-asiakirjoihin kirjoitetut osaamista kuvaavat virkkeet. Opettaja kuitenkin tarvitsee myös vahvaa ammatillista kokemusperäistä osaamista kyetäkseen peilaamaan kirjoitettuja tavoitelauseita todelliseen työelämään ja sen osaamistarpeisiin. haittaa ei olisi myöskään kyvystä ennakoida tulevia tarpeita. Ammatillinen opettaja kun valmentaa opiskelijoita, jotka todennäköisesti ovat työelämässä vielä ainakin 2060-luvulla. Tällöin puhutaan jo tutkivasta ja kehittävästä opettajasta, mutta sitä käsitellään myöhemmin omassa teemassaan.