Omaan täydennyskoulutukseeni kuuluvan oppimistehtävän suorittamiseksi analysoin monimuotoistuvaan vuorovaikutukseen liittyvää osaamistani. Jaan pohdintani julkisesti tämän blogi-artikkelin avulla. Jäsennän tarkasteluni kolmeen osaan, jota myös muodostavat artikkelin alaluvut.
Vuorovaikutus on monimuotoistunut nopeasti
HAMK ammatillisen opettajankoulutuksen vastuuopettajana tehtävänäni on jo pitkään ollut vastata yhden opiskelijaryhmän (joinakin lukuvuosina kahdenkin) opiskelijoiden ammatillisesta kasvusta kokonaisvaltaisesti. Asetuspohjaisista ammatillisen opettajankoulutuksen sisällöistä vastuulleni ovat kuuluneet muut kuin kasvatustieteelliset opinnot sisältäen ammattipedagogiset opinnot ja opetusharjoittelun. HAMKin opetussuunnitelmaan on kuulunut myös opettajaopiskelijan ammatillinen kasvu, joka viime vuosina on keskitetty erityisesti Pedagogisen asiantuntijuuden kehittäminen –nimisen moduulin ohjausvastuuseen.
Opettajankouluttajan työtäni voidaan siis verrata enemmän luokanopettajan kuin aineenopettajan tai asiantuntijaopettajan rooliin. Olen tutustunut jokaiseen ryhmäni opiskelijaan henkilökohtaisesti, paneutunut hänen osaamiseensa ja oppimistaitoihinsa varsin syvällisesti. Keskustelujen ja muun vuorovaikutuksen avulla minun tehtäväni on ollut auttaa opettajaopiskelijaa jäsentämään yhtäältä HAMK ammatillisen opettajan opettajankoulutuksen tavoitteita ja toisaalta opiskelijan omia tavoitteita sekä tukea opettajaopiskelijaa näiden tavoitteiden edistämisessä ja saavuttamisessa.
Työni kovassa ytimessä on siis ollut vuorovaikutus opettajaopiskelijoiden kanssa. Alusta asti minulla on ollut käytössäni varsin laadukkaat tietotekniset välineet vuorovaikutuksen ja kohtaamisten aikaansaamisessa. Aloittaessani tätä työtäni vajaat 17 vuotta sitten (elokuussa 2002), sain käyttööni puhelimen tekstiviestiominaisuuksineen ja ”läppärin”. Käytössämme oli Moodlen kaltainen oppimisalusta (jonka nimi on jo päässyt unohtumaan), sähköpostiohjelma, uusin videoyhteysteknologia ja monia muitakin hyötyohjelmia. HAMK on alusta asti tukenut hienosti näiden ohjelmien hyödyntämiseen liittyvän osaamisen kehittämistä. Suurin kehitys onkin tapahtunut siinä, että nykyisin myös opiskelijoilla on ohjelmien hyödyntämisessä tarvittavaa osaamista huomattavasti enemmän kuin tuolloin. Ohjelmien käytön arkipäiväistymisen myötä yhä useampien ohjelmien käyttöönotto on mahdollistunut ja monimuotoistanut myös vuorovaikutusta.
Merkittävin uudistus verrattuna tuohon aikaan on ehkä ollut sosiaalisen median luoma kokonaisuus, joka on muuttanut radikaalisti koko ihmiskunnan olemista ja elämistä. Se on pienentänyt maapalloa niin, että olemme globaalilla tasolla jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Tai se on ainakin mahdollista. Eri asia on sitten se, ovatko perusasiat kuitenkaan muuttuneet kovinkaan paljoa. Ihminen on edelleen ihminen inhimillisine tarpeineen ja turhamaisuuksineen. Ihmiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään paitsi sosiaalisten tarpeiden, myös itsekkäiden hyötymispyrintöjen takia. Näin on ollut ja näin on oleva, kuten Mika Waltarin Sinuhe-romaanissa usein osuvasti todetaan.
Monimuotoistuva vuorovaikutus tarkoittaa minulle uusien ja uusia mahdollisuuksia tarjoavien härpäkkeiden ja sovellusten käyttöönottoa ja hyödyntämistä. Vuorovaikutus itsessään pysyy kuitenkin samana: Se on oman ajattelun pukemista viesteiksi ja tunteiden ilmaisemista. Se on myös yritystä ymmärtää toisten lähettämiä viestejä sekä päästä sitä kautta kiinni heidän ajatteluunsa ja tunteisiinsa. Opettajana ja opettajankouluttajana minun kuuluu muotoilla viestejäni ja tulkita opiskelijoideni viestejä tiettyjen tavoitteiden saavuttamisen ohjaamana. Tavoitteenani on omalta osaltani vaikuttaa opiskelijoideni ajatteluun siten, että he edistyisivät näiden tavoitteiden saavuttamisessa.
Pedagoginen taitavuus
Edellisessä luvussa päädyin siihen, että tehtäväni on vaikuttaa opiskelijoiden ajatteluun ja sitä kautta oppimiseen. Oppimiseen tähtääviä valintoja ja ratkaisuja voidaan kutsua pedagogisiksi. Oppimista laadukkaasti edistäviä valintoja voidaan kutsua pedagogisesti taitavasti tehdyiksi.
Pedagogista taitavuutta voidaan lähestyä perustavaa laatua olevien arvojen ja perusolettamusten kautta. Ihmiskäsitys ja oppimiskäsitys määrittävät pitkälti muita valintoja. Käytännön tasolla nämä konkretisoituvat esimerkiksi siinä, että pyrin valitsemaan mahdollisimman autenttisia tai muutoin oppimisprosessia laadukkaasti edistäviä oppimisympäristöjä ja oppimateriaaleja tai muita aineistoja. Ohjauksessa ja muussa vuorovaikutuksessa pyrin tasa-arvoiseen asetelmaan, jossa kaikilla on omat vahvuutensa ja niitä kunnioitetaan. Opetus- ja ohjausmenetelmiä valitsen lähinnä lähipäiviin ja osin myös etäyhteyden kautta tapahtuviin ryhmätapaamisiin. Niissä pyrin monipuoliseen vuorovaikutukseen, jossa kaikkien osallistuminen on mahdollista ja suotavaa. Pakko on aika huono motiivi. Palautteenannossa pyrin kannustavuuteen. Suoritusmerkinnän annan sitten, kun vaadittu osaaminen on osoitettu.
Opetusharjoittelun ohjausosaaminen
Olen jo vuosia toiminut opetusharjoittelun moduulivastaavana tai sitä ennen opintojaksovastaavana. Sillä mandaatilla olen myös kuulunut ammatillisen opettajankoulutuksen pedagogiseen kehittämisryhmään. Siinä roolissa minun tehtäväni on ollut pohtia erityisesti opetusharjoittelun roolia ja merkitystä HAMK ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmassa ja toteutuksissa. Tämä myös selittää otsikon: opetusharjoittelun ohjaamisen kehittäminen on ollut minulle henkilökohtaisesti tärkeä asia.
Opetusharjoittelussa toteutuu pitkälti samat kysymykset ja haasteet kuin ammatillisen koulutuksen työpaikalla tapahtuvassa koulutuksessa tai ammattikorkeakoulun työharjoittelussa. Kyse on siitä, että opiskeltavia ja osattavaksi tarkoitettuja sisältöjä ja tavoitteita opitaan käytännön työtehtävissä. Ohjauksessa tarvitaan varsin monipuolista ja monimuotoistakin vuorovaikutusta. Opettajankouluttajana minulla on primääri vuorovaikutussuhde opettajaopiskelijaan ja häntä harjoitteluoppilaitoksessa ohjaavaan opettajaan. Lisäksi minulla on vähintäänkin sekundäärisuhde ohjaavan opettajan esimieheen sekä oppilaitoksen mahdollisesti nimeämään harjoitteluvastaavaan. Moduulivastaavana minulla on tiivis vuorovaikutussuhde myös oman työyhteisöni muihin vastuuopettajiin ja pedagogisen kehittämisryhmän muihin jäseniin samoin kuin tietenkin esimiehiini.
Vuorovaikutuksessa niin sanottua ”livekohtaamista” on vaikea korvata millään. Käytännön seikat, eli ennen muuta erilaisten prosessien nopeutuminen tarjoutuvien mahdollisuuksien myötä, ovat kuitenkin tuoneet etäyhteydet ja niiden avulla tapahtuvat tapaamiset arkisiksi käytännöiksi. Puhelin, ja erilaiset ohjelmat, kuten esimerkiksi Facebook, Yammer, Twitter, You Tube, Wikipedia, Pinterest, instagram, WhatsApp, Teams, Zoom ja tietenkin Moodle, mahdollistavat vuorovaikutuksen monimuotoisuuden. Itseään voi ilmaista ainakin puhumalla, oheisviestinnällä, kirjoittamalla, kuvaamalla, videoimalla ja niin edelleen. Ja kaikkea tätä olen myös hyödyntänyt niin lähettäessäni viestejä kuin niitä vastaanottaessanikin. Kehitys kehittyy, joten nähtäväksi jää, mitä kaikkea ehdin vielä työvuosinani kokea.