Hajatelmia oppimiskäsityksistä

0

Olen nyt kolmen päivän aikana lukenut opiskelijoiden vastauksia Oppimisen keskeisiä teorioita -teeman oppimiskäsityksiä käsitteleviin etätehtäviin. Niissä on paljon hyviä kuvauksia oppimiskäsityksistä. Aukikirjoitettujen tavoitteiden ohella pidän tärkeänä, että opiskelijat saavat kokonaiskuvan siitä, että oppimista voidaan tarkastella eri tavoin, riippuen erityisesti siitä, minkälaista oppimista halutaan ja tavoitellaan. Ja oikeastaan viime kädessä siitä, minkälaista osaamista yhteiskunnassa tarvitaan.

Tältä pohjalta mieleeni juontui, että niin sanotuissa länsimaissa teollistumisen aikakaudella yritykset tarvitsivat erityisesti suorittavan tason työntekijöitä ja olennaista oli suoriutua erityisesti motoriikkaa edellyttävistä ja rutiiniluontoisista työtehtävistä nopeasti ja laadukkaasti. Nykyisellä globalisaation aikakaudellakin on hyvä ottaa huomioon, että joissakin maissa tämä pätee edelleen. Myös näissä ns. länsimaissa puhutaan ”mcdonaldisaatiosta”, millä tarkoitetaan sitä, että osa työstä on edelleenkin varsin rutiininomaista ja nopeutta vaativaa. Tämäntyyppisen osaamisen tuottamisessa esimerkiksi behavioristinen oppimiskäsitys saattaa olla hyvinkin toimiva lähtökohta.

Nykyisessä maailmanmenossa kuitenkin esimerkiksi tiedot, taidot, asenteet, ymmärrys, luovuus, vuorovaikutus, resilienssi, toimijuus ja muut niin sanotut geneeriset taidot ovat usein ratkaisevia työn tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Näin ollen oppimisessakin ratkaisevaksi muodostuvat esimerkiksi ajattelu ja vuorovaikutustaitojen kehittyminen. Eri oppimiskäsitykset painottuvat hiukan toisistaan eriävillä tavoilla ja silloin nousevat esille erityisesti ne näkökulmat, joita osaamistavoitteita asettavat ja tulkitsevat tahot haluavat nostaa esille.

Opettajan työ on asiantuntija-ammatti. Hänellä tulee olla valmiudet tehdä (tietyissä raameissa tietenkin) valintoja, jotka konkretisoituvat erilaisina didaktisina ratkaisuna esimerkiksi oppimisympäristöinä, oppimateriaaleina, opetus- ja ohjausmenetelminä sekä arviointina ja palautteenantona.  Opettajan onkin tärkeätä hahmottaa erilaisten käsitysten kokonaisuus ja muodostaa niiden pohjalta oma oppimiskäsitys, johon nojaten hän tekee sitten omia ratkaisujaan ja toteuttaa opettajuuttaan.

Tältä pohjalta haluan tavoitella sitä, että opiskelijoilla olisi opintojensa pohjalta entistä parempi kokonaiskuva erilaisista tavoista hahmottaa oppimista ja sen kautta edellytykset muokata oman opettajuuden kivijalkaa: käsitystä siitä, miten opiskelijoidemme omat ammatilliset opiskelijat oppivat tavoitellut asiat mahdollisimman tuloksellisesti.

Opiskelijoiden laatimat vastaukset ovat, kuten ammatillisessa opettajankoulutuksessa aina, sillä tavalla kirjavia, että osa on todella laadukkaasti lähteiden avulla argumentoituja ja osa taas näyttäisi olevan enemmänkin kirjoitettu ”musta tuntuu -pohjalta”. Näistä tietysti edellistä pitää arvostaa korkeammalle. Toisaalta oman talomme (HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu) oppimiskäsitys nojaa vahvasti yhteisöllisyyteen, mistä syystä oppimisen perusyksikkö on pikemminkin opintopiiri kuin yksilö. Toki viime kädessä yksilö on se, joka toimii, ajattelee ja oppii. Toisaalta osaaminen on vahvasti yhteisöllistä. Se todentuu vain yhteisössä. Vaikka yksilö olisi maailman paras hilavitkuttimen valmistaja, hänen osaamisestaan ei olisi mitään hyötyä, eikä sillä näin ollen mitään taloudellista arvoa, jos kukaan ei tarvitsisi hilavitkutinta.

Omaa oppimiskäsitystäni arvioisin niin, että siinä on piirteitä monesta, jopa kaikista tässä teemassa esille nostetuista oppimiskäsityksistä. En halua vannoa minkään nimiin erityisesti, vaan haluan nähdä oppimisessa niin kognitiivisia, konstruktivistisia, humaaneja kuin sosiaalisiakin ulottuvuuksia. Näen, että oppiminen perustuu ennen kaikkea (oppimis)kokemuksiin ja niiden pähkäilyyn (reflektio). Näen kuitenkin myös, että tiettyjen, erityisesti motoristen taitojen oppimisessa oppiminen tapahtuu edelleen parhaiten tuhansien toistojen (ärsyke – reaktio) kautta.

Leave A Reply