Sitran julkaisun (2020) mukaan kaikissa ryhmissä kokeilemalla oppiminen on suhteellisen yleistä, mutta yrittäjillä se on ainoana ryhmänä tärkein työelämässä tapahtuvan osaamisen kehittämisen tapa. Tulos sinänsä ei ole yllättävä eikä ainakaan tässä tuloksia esittelevässä esityksessä myöskään arvioitu sitä, kuinka merkityksellisiä erot eri ryhmien välillä ovat. Kyseessä on kuitenkin fakta, jonka pohjalta voi jatkaa ajattelua.
“Jos ei koita, ei voita”, sanotaan. Jätetään nyt koita-sanan kieliopillinen tarkastelu väliin ja todetaan, että tämänkin sanonnan taustalta voidaan epäilemättä löytää kokemusperäistä tietoa. Näin ovat jotkut kokeneet. Selvää on myös, että kokeilemalla oppii. Kuumaan uunin lasiin kerran kätensä iskenyt lapsikaan ei tee sitä toista kertaa. Pieni osa kokemuksista johtaa menestyviin oivalluksiin. Suurin osa ei, mutta niistäkin voidaan ja pitää oppia.
Yhteiskunnallisena toimijana yrittäjä tuottaa Schumpeterin klassisen määritelmän mukaan ”luovaa tuhoa” (Balabkins, 2003). Hän on henkilö, joka tuo markkinoille sellaisen uuden materiaalisen tuotteen, menetelmän, palvelun tai vastaavan, joka omalla menestyksellään aiheuttaa haasteita olemassa oleville vastaaville tai lähipiirin tuotteille. Hän on siis innovaattori.
Mikrotaloudellisena toimijana omaa hyötyään tavoitteleva yrittäjä etsii yhteiskunnan toiminnoista sellaisia mahdollisuuksia, joihin hän uskoo osaavansa tarttua ja tuoda niihin oman arvonlisänsä. Sellaisen arvon, josta joku toinen toimija on valmis maksamaan. Toisin sanoen hänellä on yritysidea. Ainoa keino saada varmaa tietoa idean toimivuudesta on kokeilla sitä käytännössä.
Yrittäjällä pitää olla luontaista uteliaisuutta. Luontaisten ominaisuuksien lisäksi tarvitaan kuitenkin myös opittuja tietoja ja taitoja. Systemaattinen tiedonhaku edellyttää erityisesti tietoa tiedonhankinnan luotettavista hankkimistavoista. Sanotaan myös, että ”eihän sitä tiedä, jos ei kokeile”. Tietoteoreettisesti tällaista orientaatiota voidaan kutsua praktiseksi tiedonintressiksi. (esim. Kyrö 2004)
Tämän blogipostauksen konteksti on ammatillinen opettajankoulutus, jossa sekä hankitaan että hyödynnetään tietoa ammatillisesta oppimisesta sekä siihen opettamisesta ja ohjaamisesta. Otsikossa esitetty väittämä samoin kuin kirjoituksen alussa esittämäni, sille tukea tarjoava Sitran tutkimus, tarjoavat hyvän lähtökohdan kehittää yrittämäistä oppimista, mutta myös ammatillista pedagogiikkaa laajemminkin, entistäkin enemmän kokeilevaan suuntaan. Kannustan myös ammatillisia opettajia ja opettajaopiskelijoita kokeilemaan ja antamaan tilaa myös omien opiskelijoidensa kokeilevalle toiminnalle praktisen tiedonintressin hengessä.
LÄHTEET
Balabkins, N.W. 2003. Adaptation Without Attribution? The Genesis of Schumpeter’s Innovator. In Backhouse, J. Joseph Alois Schumpeter – Entrepreneurship, Style and Vision. University of Erfurt, Germany. Kluwer Academic Publishers. pp. 203-220
Kyrö, P. 2004. Tutkimusprosessi valintojen polkuna. Tampereen yliopisto.
Sitra. 2020. Elinikäinen oppiminen Suomessa 2019 – kyselyn tulokset. Luettu 17.2.2020 osoitteesta https://media.sitra.fi/2020/01/29142517/elinikainen-oppiminen-suomessa-2019-kyselyn-tulokset.pdf