Omat laiminlyönnit tulevat maamiehelle kalliiksi

0

Vuonna 1912 julkaistussa Pienviljelijän käsikirjassa on J. E. Sunilan vajaan 60 sivun mittainen kirjoitus maatalousliikkeen järjestämisestä, jonka avulla voi verrata maatalousekonomian koulutusta ennen ja nyt.

Kirjahyllystäni löytyvän Pienviljelijän käsikirjassa vuodelta 1912 J. E. Sunilan kirjoitus etenee seuraavilla pääotsikoilla: pääoma (52 sivua), työ (2 sivua) ja maatalousliikkeen johto (2 sivua). Laskelmia ei tässä julkaisussa juuri esitelty, mutta niistäkin Sunila oli tehnyt oppikirjat. Pienviljelijän käsikirjassa kuitenkin listattiin toimenpiteitä, joita olisi jokaisen viljelijän syytä tehdä. Listassa oli vuosittain päivitettävä pitkän ajan taloussuunnitelma, omaisuusluettelo (tase) vuosittain, liiketuloksen laskenta kirjanpidon perusteella. Havaintoja on tehtävä päivittäin, joiden perusteella suunnitellaan tulevia töitä. Tämä listaus toimii tänä päivänäkin samoin kuin toteamus ”omat laiminlyönnit tulevat maamiehelle kalliiksi”.

Kun aloitin omat maatalousekonomian opintoni yli 40 vuotta sitten Siikasalmen maatalousoppilaitoksessa, opinnot etenivät pitkälti samoin kuin Sunilan kirjoituksessa. Sama jatkui vielä yliopistossa. Laskentaa oli tullut mukaan enemmän kuin aikaisemmin ja markkinat huomioitiin maatalouspolitiikan opinnoilla. Maatalousekonomian opetuksen jäsennys pysyi samanlaisena lähes 100 vuotta.

Nykyisin aikaisempi jäsennys on muuttunut. Samoja asioita opiskellaan, mutta painotukset ovat erilaisia. Aikaisemmin tiedon saanti oli keskeisessä asemassa. Nykyisin verkkojen välityksellä pääsee tietoon käsiksi ja monet asiat muuttuvat nopeasti. Nyt korostuvat enemmän liikkeenjohdolliset toimet ja niihin sopivien toimintamallien opiskelu, markkinoiden ja politiikan seuraaminen, tavoitteiden asettaminen, strategian luominen tavoitteisiin pääsemiseksi ja toiminnan analysointi. Laskennan perusteiden hallitseminen on edelleen tärkeää, vaikka monet laskelmat tehdäänkin valmiiden mallien kautta. Tilojen koon kasvun myötä myös henkilöstön johtamiseen liittyviä asioita on käsiteltävä enemmän, unohtamatta verotusta ja maatalouspolitiikan vaikutusta. Tilakokonaisuuden hallinta on oltava keskiössä.

Olen toiminut lähes koko työurani maatalousekonomian opettajana. Nykyisistä opiskelijoistani ammattikorkeakoulussa iso osa tavoittelee opintojen jälkeen yrittäjän uraa tai on jo yrittäjinä. Maatalousyrittäjä tarvitsee koulutusta. Koulutuksessa tulee tietoperustaa, erilaisissa tehtävissä tulee harjoiteltua toimenpiteitä ja oppilaitosyhteisö muodostaa verkoston, jonka puitteissa voi testata omia suunnitelmia. Yrittäjyyteen ja maatalouden liikkeenjohtoon liittyvää opetusta on oltava tarjolla riittävästi ja koko opiskeluajan, koska opiskelijan ajattelun kehittyminen vaatii pitemmän ajan kuin muutaman kuukauden mittaiset opinnot yhdessä paketissa.

J.E. Sunila oli Mustialan agronomi vuodelta 1898, joka toimi maanviljelystalouden vt professorina, maataloushallituksen ylijohtajana, kansanedustajana, maatalousministerinä ja kahteen otteeseen pääministerinä. Toimissaan hän pyrki edistämään liiketaloudellisen näkökulman lisäämistä maanviljelyksessä.

Kirjoittaja

Jukka Korhonen nuotion ääressä

Jukka Korhonen toimii Hämeen ammattikorkeakoulussa maaseutuelinkeinojen koulutuksessa koulutuspäällikkönä. Hän on toiminut pitkään maatalousekonomian opettajana.

Leave A Reply