World Food Forum on maailmanlaajuinen yhteisö, jonka tavoitteena on yhdistää ja osallistaa nuoria ja politiikan tekijöitä sekä organisaatioita ympäri maailman yhteistyöhön, jolla saada muutoksia aikaan maatalouselintarvikejärjestelmässä sekä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Sain hamkilaisena kunnian olla mukana edustamassa Suomen delegaatiossa kansainvälisessä World Food Forumin päätöstapahtumassa. Ensimmäistä kertaa virtuaalisesti järjestetty World Food Forum tarjoili hienolla sovellusalustalla monipuolista ohjelmaa ja keskusteluja. Forumissa oli puhumassa myös hyvin vaikutusvaltaisia henkilöitä. Avajaispäivänä puheen pitivät muun muassa Costa Rican presidentti Carlos Alvarado Quesada, Paavi Franciscus, kuningatar Letizia Espanjasta, kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari ja ravintoloitsija Kimbal Musk.
Kokonaisuus koostui erilaisista tapahtumista, joihin nuorilla innovaattoreilla ja vaikuttajilla oli mahdollisuus osallistua. Tarjolla oli nuorten tekemiä videoita paremmasta ruokatulevaisuudesta, artistien esityksiä, kilpailuja esimerkiksi innovatiivisista tutkimuksista, innovaatiolaboratorioita, työpajoja ja paljon muuta. Päätöstapahtumassa kaikilla osallistujilla oli mahdollisuus valita rinnakkaisista tapahtumista itselleen parhaiten sopivia vaihtoehtoja. Niitä olivat erilaiset erittäin mielenkiintoiset paneelikeskustelut, oppitunnit, keskustelut parlamentaarikkojen kanssa, pyöreäpöytä nuorten viljelijöiden kokemusten vaihtoon jne. Tapahtumissa oli tilaa myös kuuntelijoiden kysymyksille ja vastauksille.
Nuorten tulisi olla mahdollista toteuttaa unelmiaan asuinseuduillaan ympäristönäkökulmat huomioon ottaen.
Tapahtuma nosti esiin hyvin voimakkaasti maailman huutavaa tarvetta kestävän maatalouden ja ruokaketjun uusille ratkaisuille. Keskustelua päätöksentekijöiden ja ”kentän” välillä tarvitaan kipeästi. Nuorten tulisi olla mahdollista toteuttaa unelmiaan, yrittäjyyttä ja innovaatioita asuinseuduillaan ympäristönäkökulmat huomioon ottaen. On kuitenkin iso ero maiden välillä, miten nämä mahdollisuudet voidaan viedä käytäntöön. Kaupungistuminen ja muutto työn tai koulutuksen perässä korottaa alkutuottajien ja maaseudulla asuvien keski-ikää, nuoria on vaikea saada jäämään. Nuorten mukana kaupunkeihin karkaa myös idearikkaus, uudistamisen voima, tulevaisuuden toivo ja kehitys.
Maaseutu autioituu hiljalleen ja köyhyys säilyttää jalansijan. Maaseudun elinvoimaisuuteen vaikuttavat tukitoimet saattavat jäädä hyödyntämättä, kehitysmaissa osaamista tai taitoa hyödyntää mahdollisuuksia ei välttämättä ole. Ongelma on globaali. Ongelmat, jotka eivät kosketa meitä joka päivä, saattavat vaikuttaa meihin kaikkiin arvaamattomasti. Mitä jos kahvin tuotanto ei enää olekaan mahdollista? Tiedätkö, mistä maasta kahvisi on? Tunnistatko paikallisten olosuhteiden vaikutukset viljelyyn? Oletko koskaan tullut ajatelleeksi asiaa?
Kehitysmaissa on valtava käyttämätön voimavara niissä nuorissa, jotka paikallisesti pystyvät vaikuttamaan.
Olin ehkä naiivisti ajatellut, että kehitysmaiden ongelma on köyhyys. Köyhyys ei yksistään ole kuitenkaan ratkaisun avain eikä ydinkysymys. Minun jokapäiväisillä valinnoillani on vaikutus. Voin päättää, tuenko riistomaataloutta vai pyrinkö ostamaan tuotteita, joiden tuotantoketju on avoin alusta loppuun asti. Voin myös vaatia yrityksiltä vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä.
Nuorilla on tahto paremmasta tulevaisuudesta ja heille tulee antaa mahdollisuus tehdä muutos. Kehitysmaissa on valtava käyttämätön voimavara niissä nuorissa, jotka paikallisesti pystyvät vaikuttamaan. Heillä on tarve tulla kuulluksi, he haluavat parempaa tulevaisuutta. Kestävä kehitys on heille elinarvoisen tärkeää. He elävät siellä, jossa ilmastonmuutos, köyhyys ja ravinnon puutos koskettaa voimakkaimmin. Heillä on myös paras näkemys ja kokemus siihen, mitä voidaan tehdä. Heitä tulee kuunnella ja heidän mielipiteensä tulee saada näkyviin. Yhteistyössä eri lähtökohdista ja maailman eri kolkilta tulevat nuoret voivat olla muutoksen avain ja tulevaisuuden toivo. Jokainen voi myös oppia toisiltaan; samalla kun tulee itse ehkä antaneeksi osaamisestaan, voi myös saada paljon. Globaali tiedon ja ajatusten vaihto on keskeisessä osassa paremman tulevaisuuden rakentamisessa.
Yksittäiset ihmiset ja ryhmät voivat olla alkuun paneva voimavara, jolla muutosta saadaan aikaan.
World Food Forum tarjosi nuorille vaikutusmahdollisuuksia ja mielestäni on tärkeää, että keskustelua ja verkostoitumista edistetään niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisesti. Meillä kaikilla on vain tämä yksi ainutlaatuinen elämä ja vain tämä yksi ainutlaatuinen paikka, jossa elämme yhdessä.
Päällimmäisenä itselleni jäi mieleen, että maailmassa painitaan useiden suurienkin kysymysten äärellä. Mutta yksittäiset ihmiset ja ryhmät voivat olla alkuun paneva voimavara, jolla muutosta saadaan aikaan.
Alla voit lukea Suomen kansallisen puheenvuoron, jonka kirjoitin Johanna Vanhatalon (MMM) avustamana ja sain kunnian pitää sen World Food Forumissa 4.10.2021.
Kirjoittaja
Elina Järvinen
Biotalouden ratkaisut, YAMK
National statement World Food Forum, Finland
Dear friends,
Greetings from Sauvo, Finland. It is a privilege to participate this very first World Food Forum.
I believe we can all agree that engaging us – the youth – in the context of agri-food systems is focal in achieving the targets of the Agenda2030.
Climate change is for sure one of the major challenges of our age. The weather and nature conditions even in the previous years have shown us that the change is inevitable and actually, it is already here. One might think that in the Northern part of Europe we would be happy to see our climate warming. But I assure we’re very worried about the global warming too. We need to find and invent new consumption habits, new technologies and paths to transform food systems more sustainable. Even though the solutions might vary from country to country, there are some universal demands. For example, protecting biodiversity is crucial when thinking about the future of our planet.
The solutions for sustainability do require nexus thinking and financial investments at local, regional and global levels. We need to see the big picture. Growing artificial intelligence modifies food production and hopefully is one of the answers to how to make agriculture more sustainable. I think it is good to remember that the small everyday choices we make at home may have a huge impact in some other corner of the globe.
Global cooperation is characteristic for our generation, both mentally and on the level of concrete actions. We have the energy and the desire that is needed for a system change. I encourage us all to share our best practices and think what we could learn from each other. The solutions vary from system-level solutions to practical advice.
We live in a virtual and an interdependent world where different barriers are fading. This World Food Forum is an excellent example of an innovative way of working together for a common goal. In Finland, we look forward to continuing this imperative work.
Thank you.
