Taksikuskeilta opin elämän todellisuudesta Afrikan matkoilla. Tällä kertaa kerron Peteristä, kenialaisesta taksiyrittäjästä ja maanviljelijästä. Vietimme viikon verran aamuin ja illoin muutaman hetken yhdessä matkalla hotellilta yliopistolle – HAMK Afrikassa -tiimin koordinoiman hankkeen työpajaan ja takaisin.
Peter haluaa kiivaasti parempaa elämää itselleen ja pienille lapsilleen. Hän on ollut muutaman vuoden Arabiemiraateissa kuntosaliohjaajana. Nyt ensimmäinen vaihtoehto parempaa elämään olisi green card Yhdysvaltoihin. Hän on mukana arvonnassa ja odottaa kovasti toukokuun tuloksia. Toinen ja kolmas vaihtoehto olisivat Kanada ja Iso-Britannia. Kumpaankin hän on laittanut työviisumihakemukset vetämään. Hän on niin tosissaan etsimässä muuttomahdollisuutta, että vaimolle ja kahdelle pienelle lapselle on hommattu passit. Hän haluaa olla valmis lähtemään heti, jos mahdollisuus ilmaantuu.
Tosin vaihtoehto on sekin, että vain hän lähtisi ja perhe tulisi myöhemmin. Arabimaista töitä löytyisi, mutta sopimukset ovat 1–1,5 vuotta, ja ero pienistä lapsista ja vaimosta tuntuu vaikealta. Peter on nähnyt monien avioliittojen hajoavan siirtotyöläisyyden aikana, ja lapset ovat hänen elämänsä tärkein asia.
Taksin ajamisen ja kuntosalihommien osaamisen lisäksi hänellä on kuorma-autokortti. Näitä töitä hän osaa parhaiten, mutta hän on valmis tekemään mitä tahansa.
Siirtotyöläiset hankkivat työpaikan yleensä välitystoimistojen kautta. Ensimmäinen toimisto huijasi Peteriä, nykyisellä Kenian shillingin kurssilla hän menetti noin 1 500 euroa. Toisen toimiston kanssa hän oli varovaisempi ja sai paikan Dubaista. Kenian kaltaisissa maissa on vaikea varmentaa yrityksistä, ovatko ne oikeita ja rehellisiä. Rahojen perään on turha haikailla, kun ne kerran on menettänyt. Keniassa poliisi ei ole kovin luotettava viranomainen.
Peter oli Emiraateissa tyytyväinen työnantajaansa. Hän ei kokenut itseään hyväksikäytetyksi, mutta näki kyllä, kuinka kotiapulaisilla ja monilla muilla elämä ei ollut helppoa. Peter sai kasaan sen verran rahaa, että ottamalla lisäksi lainaa hän pystyi ostamaan puoli hehtaaria maata. Perheen koti ja kaksi lehmää, 10 vuohta ja joukko kanoja ovat nyt tällä pienellä tilalla parikymmentä kilometriä Nakurun ulkopuolella. Sähköä ei perheen maatilalla ole.
Peterillä on kaksi muutakin lainaa. Hän on ostanut muutaman ystävän kanssa toisen maapalan, jonne toivoo myöhemmin pystyvänsä rakentamaan. Tämän maapalan näemme, se on lähellä kasvavaa kaupunkia, hyvän tien varressa kauniilla rinteellä. Maan arvo varmasti nousee. Taksikin on ostettu lainarahalla. Kuukausittainen lainanlyhennys on noin 400 euroa. Lainojen maksuun menee vielä viitisen vuotta, ja korko on 14 prosenttia. Talous on nyt tiukoilla. Kenian hintataso nousee kovaa kyytiä. Bensiini on liki yhtä kallista kuin Suomessa. Uberin hinnoilla Peter ei pysty ajamaan, sovimme hinnan, josta jokunen killinki jää hänelle voittoa.
Ensimmäisenä päivänä, kun hän vei minut aamulla yliopistolle ja haki iltapäivällä, hänellä ei ollut välissä yhtään ajoa. Toisena päivänä oli yksi ajo päivän aikana ja toinen varaus illaksi. Kustakin kyydistä minua kuljettaessaan hän saa vajaan kympin.
Tien varressa on machete-veitsellä kaistojen välistä ruohoa leikkaavia miehiä. Heidän päiväpalkkansa on nykykurssilla noin viisi euroa. Sillä miesten pitää maksaa yöpyminen ja päivän ruuat, ja loppu on sitten perheelle tai yksityisiin menoihin. Yksi kollegani johtaa maatalouskehityshankkeita tekevää organisaatiota. Kenttätyöntekijöille maksetaan noin 250 euroa kuussa. Toimistoapulaisen palkka on noin 100 euroa kuussa, ja siitä maksetaan vero ja sosiaaliturvan maksut. Matkakulujen jälkeen käteen ei jää oikein mitään. Ompelija, jonka tapaan, asuu noin 15 kilometriä kaupungin ulkopuolella. Bussimatka kaupunkiin, jossa hänen yrityksensä on, maksaa noin 60 eurosenttiä suuntaansa. Kenian talous on nyt sellaisessa jamassa, että hänelle ei riitä läheskään joka päivälle töitä. Yksi hänen lapsistansa on jo naimisissa, mutta kolme nuorempaa poikaa ovat vielä koulussa, ja näiden koulumaksuista pitäisi pystyä huolehtimaan asunto- ja elämisen kulujen lisäksi.
Kenian shillinki on heikentynyt vuoden aikana liki viidenneksen. Talouden huonosta tilasta syytettiin ensin koronaa, seuraavaksi vaaleja, sen jälkeen Ukrainan sotaa ja sitten hinnat eivät enää laskeneetkaan. Päinvastoin hinnat jatkavat tasaista nousua, ja hallitus on tuonut valtaisin joukon uusia maksuja ja veroja, jotka rasittavat kansalaisia. Kulutus vähenee, eikä kierre tunnu katkeavan millään. Tapaamani ihmiset odottavat vielä vaikeampaa ensi vuotta.
”Kaiken ydin on riskien hallinta”, määrittää taksikuskini elämän realiteetteja. Toinen tärkeä tekijä ovat verkostot. Työpaikan saamisessa ei ole kyse niinkään siitä mitä osaa, vaan kenet tuntee.
Oma lähiverkosto on myös tärkeä. Viikon aikana autoilija törmäsi yhteen Peterin vuohista. Eläinlääkäri totesi selkärangan vioittuneen, joten eläin oli pitänyt lopettaa. Autokuski ei ollut valmis korvaamaan aiheuttamaansa vahinkoa, ja koska Peterillä ei ole jääkaappia, hän ajatteli naapurisuhteiden vaalimiseksi lahjoittaa lihat naapurustoon. Peterin elämää tuntui ainakin hetkeksi helpottavan se, että ostin vuohen lahjoittaakseni sen omalle paikallisverkostolleni. Vuohikaupassa kyllä vähän hymyilytti se, että kun kuvittelin peräkontissa olevan juuri nyljetyn ruhon, siellä olikin vielä elävä vuohi; hellämielinen maanviljelijä-taksikuskini ei taidakaan olla sinut eläinten teurastamisen kanssa. Tositoimiin taisivat joutua naiset, joiden keittiöön vuohi päätyi. Ja seuraavana päivänä taksi tuoksui vienosti vuohelle.
Kirjoittaja
Eija Laitinen, tutkijayliopettaja, HAMK Bio -tutkimusyksikön Afrikka-tiimin vetäjä
Hämeen ammattikorkeakoulun Afrikka-toimenpideohjelma toteuttaa EU:n Afrikka-strategiaa. Yksi toimenpideohjelman monista tavoitteista on kasvattaa kulttuurista osaamista ja lisätä toimintaympäristön ymmärrystä verkostoon kuuluvista maista.
