Sanataidetta sosionomikoulutuksessa – harjoituksia hybridisti

0

Sanat kuullaan, kirjoitetutkin. Niiden läpi, tai niiden kautta, nähdään.
(Westerberg, 2003)

Sanataide on taiteen laji siinä missä muutkin taiteet. Sanat ovat kuitenkin niin arkipäiväinen osa elämää, että saattaa unohtua niiden voivan olla taidetta. Ei vain kaunokirjallisuutena vaan missä muodossa tahansa. Sanataide naurattaa, itkettää, lohduttaa ja saa vaikka lentämään. Sanoilla kun on siivet. Sanataidepajassa opitaan, että jokainen osaa taiteilla.

Tämä blogiteksti on maistiainen sanataidepajoista sosionomikoulutuksessa. Kirjoitan tätä sumuisena syyskuun iltana. Ikkunasta näen keltaisia, vielä virheitäkin koivuja ja syvän punaisia vaahteroita. Sinisyydessä harhaa pulleita pilviä. Tästä en näe lampaita pellolla, mutta tiedän, että siellä ne kampuksen kesälampaat ovat pörröisinä palleroina. Huomaan ne, kun ajan kotiin. Sanataidepajan energisoimana jäin tekemään kuvausta ladattavaksi Moodleen opiskelijoita varten.

Olen ottanut tavaksi kirjoittaa joskus tarkankin kuvauksen taidelähtöisten menetelmien tunneista. Tänään toteutui hybridipaja. Sanataiteilimme pienen ryhmän kanssa 1,5 tuntia osana opintojaksoa Taidelähtöiset menetelmät ja mediakasvatus moduulissa Lapsen ja perheen osallisuus ja tuki. Zoomista osallistuttiin erilaisin keinoin, myös teosten katsomiseen luokassa. Koska opiskelijoilla oli jo takanaan yksi varhaiskasvatuksen moduuli teorioineen sanataidekasvatuksesta (ks. sanataiteen hyödyistä esim. Krutsin, 2020), tänään voitiin vain olla luovia.

Opiskelijoiden sanataidekokemuksia lasten kanssa

Aluksi tehtiin nopea kierros: Mitä juuri nyt mieleen tulevia sanataidekokemuksia lasten kanssa kullakin on moduulin taide- ja mediaprojektista tai aiemmin? Kirjasin ydinsanoja Whiteboardiin, josta syntyi kuva 1. Kuvan mukaisesti oli muun muassa luettu ääneen ja sadutettu (ks. Karlsson, 2014), oli etsitty sanoja metsästä ja loruja matkalaukuista, oli luotu tarinoista ikkunateoksia.

Kuva 1. Opiskelijoille mieleen tulleita sanataidekokemuksia lasten kanssa päiväkodissa

Lisäsin materiaaliin vinkkejä, kuten:

I am poem -työskentely

Minä olen -runoa, paremmin tunnettu I am poem -harjoituksena, olen käyttänyt usein (ks. University of Illinois Extension, 2021; Wilson, 2022). Ohjattu harjoitus saa runoilemaan senkin, joka pelkää, ettei ole luova. Vaikka ’ohjattu’ voi kuulostaa kahlitsevalta, hyvä harjoitus jättää väljyyttä luovuudelle mutta antaa kehyksen tai kipinän. Tänään työskentelimme seuraavasti:

  1. Yhteinen luottamussopimus.
  2. Jokainen yksin: runo ohjatusti säkeistö kerrallaan.
  3. Parin kanssa: Kannustin lukemaan oman runon mutta painotin, ettei se ole pakollista ja että voi lukea vain osan. Puhuimme ääneen lukemisen merkityksestä.
  4. Pari loi yhteisen runon sisällyttämällä siihen osia molemmilta (ns. uusioruno). Sai muokata ja muuttaa. Minä vaihtui muotoon me.
  5. Pari kirjoitti runon valitsemallaan värillä valitsemansa väriselle paperille ja koosti siitä sekä valitsemistaan kuvista taideteoksen, jolle antoi nimen.
  6. Kierrettiin katsomassa teokset, ja parit lausuivat runonsa. Keskustelua.
  7. Pohdittiin perusteluja harjoitusvalinnalle (metaforat, ymmärrys toisesta ja itsestä, aistit, synestesia, mielikuvitus, omakohtaisuus, erilaisuus‒samanlaisuus) sekä sovellusmahdollisuuksia lasten kanssa.
  8. Loppukierros: oma kokemus.
  9. Valokuvatut teokset ladattiin Moodleen Padlet-alustalle.
  10. Kehotus lisätä reflektointi sekä oma ja yhteisruno opintojakson tiimiprojektin yksilötehtävään.

Materiaalit:

Moni sanoi aluksi pelänneensä runoilemista, mutta kuten yksi totesi: ”Teksti syntyi kuin itsestään”. Sanojen merkitys, itsen ja toisten erilaisuus ja toisaalta samanlaisuus yllättivät. Yhteisrunoa tehdessä kaikui nauru. Aikuisten ylpeys omista teksteistään huokui luokassa ja Zoomista, ja uskoni taidelähtöisiin menetelmiin vahvistui taas kerran. Myönteinen kokemus ja ymmärrys sanataiteen voimasta synnyttävät halun oppia aiheesta lisää ja mahdollistaa kokemus muille: lapsille varhaiskasvatuksessa (ks. Opetushallitus, 2022, ss. 44‒48).

Sanat kuplivat ja pirskahtelevat

Kaunokirjallisuuden keinoista synestesia eli aistien sekoittaminen on kiinnostava. Pajassa syntyneissä runoissakin pilven voi kuulla ja huokauksen maistaa. Aloitin tekstini sitaatilla, joka jatkuu seuraavasti: ”Sana on lämmin tai kylmä, kostea tai kuiva – – rosoinen tai sileä – – sana maistuu makealta, kitkerältä tai eltaantuneelta, sana on kuulas ja levollinen tai kirskuva ja kipinöivä.” Sellaisia ovat usein myös sanataidepajat: levollisia tai kipinöiviä. Kuplivan pirskahtelevia kuten yksi pari runossaan kuvasi.

Nyt lähden ajamaan kotiin. Matkalla katson kampuksen lampaita, jotka valkoisina mustina pulleina pörröisinä painautuvat toisiaan vasten, lämpöä hakien. Kuten me ihmiset haemme lämpöä toisistamme ja toistemme sanoista – ja joskus sanataiteesta.


Kirjoittaja

Saija Karevaara, viestinnän lehtori, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö

Lähteet

Karlsson, L. (2014). Sadutus – avain osallisuuden toimintakulttuuriin. PS-kustannus.

Krutsin, P. (15.9.2020). Sanataide on luku- ja kirjoitustaidon moottori. Lukuliike. https://lukuliike.fi/sanataide-on-luku-ja-kirjoitusmotivaation-moottori/

Opetushallitus. (2022). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_2.pdf

University of Illinois Extension. (2022). What is an “I am” Poem. https://extension.illinois.edu/sites/default/files/i_am_poem_worksheet.pdf

Wilson, M. (30.3.2022). How to write an I am poem with kids. Celebrate a Book with Mary Hanna Wilson. https://www.maryhannawilson.com/i-am-poem/

Westerberg, C. (14.11.2003). Runo ja synestesia. Turun Sanomat. https://www.ts.fi/kulttuuri/1073927466)

Leave A Reply