Ammatillinen koulutus perustuu asiakaslähtöisyyteen ja osaamisperusteisuuteen. Näiden periaatteiden toteutuminen mahdollistuu henkilökohtaistamisen eri vaiheiden kautta. Opiskelijan tarpeet, tavoitteet ja sen hetkinen osaaminen selvitetään ja selvitysten perusteellaan suunnitellaan yksilöllisesti tarkoituksenmukainen opintopolku ja näytöt tutkinnon tai tutkinnon osan suorittamiseksi henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan. Olemmekin jo saaneet nähdä upeita esimerkkejä, joissa opiskelijoilla on ollut aito mahdollisuus hankkia osaamista omalle tyylilleen ominaisesti vaihtelevissa oppimisympäristöissä ja omaan sopivaan tahtiinsa sekä osoittaa myös osaamistaan yksilöllisen suunnittelun tuloksena.
Jotta henkilökohtaistaminen voisi aidosti onnistua, oppilaitoksen rakenteiden ja käytänteiden on joustettava ja arvioinnin kokonaisuus on ymmärrettävä kaikkien toimijoiden kesken. Laki ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) on kirjoitettu hienosti niin, että se mahdollistaa ja ohjaa toimimaan henkilökohtaistamisen hengessä.
Koulutuksen järjestäjän tutkintokohtaisissa osaamisen arvioinnin toteuttamissuunnitelmissa (OAT) on kuvattu ne lain mukaiset menettely- ja toteuttamistavat, jotka koskevat arvioinnin eri näkökulmia. Eri henkilökohtaistamiseen ja arviointiin liittyvissä täydennyskoulutuksissa tekemieni havaintojen ja kokemusten perusteella olisi toivottavaa ja suotavaa, että OAT:t ohjaisivat merkittävämmin arviointien toteuttamista.
Arviointia voidaan tarkastella ainakin neljästä eri ulottuvuudesta:
- Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen
- Osaamisen hankkimisen aikainen osaamisen kehittymisen seuranta ja palaute osaamisen kehittymisestä
- Osaamisen osoittaminen ja arviointi näytössä ja muussa osaamisen osoittamisessa
- Opiskelijan itsearviointi
Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen lähtee vertaamalla opiskelijan osaamista hänen tavoitteisiinsa ja suoritettavan tutkinnon perusteiden ammatillisten tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksiin ja yhteisten tutkinnon osien (YTO) osa-alueiden osaamistavoitteisiin. Osaamisen tunnistaminen tehdään opiskelijan esittämien asiakirjojen ja muiden selvitysten perusteella. Mikäli osaamista havaitaan olevan, tunnustaminen tehdään erilaisin menettelyin, riippuen siitä, millaisesta osaamisesta on kyse.
Edellisissä ammatillisen koulutuksen lainsäädännöissä puhuttiin oppimisen arvioinnista. Nykyään sama asia ilmaistaan niin, että osaamisen hankkimisen aikana opiskelijan osaamisen kehittymistä tavoitteiden suuntaan tulee seurata ja antaa palautetta osaamisen kehittymisestä. Tällä nykyisellä ilmaisumuodolla soisi olevan aidosti toimintaa ohjaavaa vaikutusta. Osaamisen kehittymisen seuraamisella ja palautteella varmistutaan siitä, että opiskelija on saavuttanut riittävän ja tavoitellun osaamisen sekä valmiudet osaamisen osoittamiseen.
Ammatillisissa tutkinnon osissa osaaminen osoitetaan aina ensisijaisesti näytöissä työpaikoilla. Mikäli kaikkia tutkinnon osaan kuuluvia ammattitaitovaatimuksia ei pystytä osoittamaan näytössä, voidaan osaamisen osoittamista täydentää muilla yksilöllisesti suunnitelluilla tavoilla. YTO osa-alueiden osaaminen voidaan osoittaa näytöissä esim. ammatillisten tutkinnon osien yhteydessä tai tarvittaessa myös muilla tavoin. Arvioinnin toteuttaa ja arvioinnista päättää ammatillisissa tutkinnon osissa opettaja ja työelämän edustaja yhdessä, YTO:n osa-alueissa opettaja. Arviointipäätöksestä opiskelija voi pyytää tarkistamista ja oikaisua.
Osaamisen osoittamisen ja arvioinnin myötä tutkinnon osat tulevat suoritetuksi ja tutkintotodistuksen arvosanat määritellyksi.
Osaamisen osoittamisen ja arvioinnin luotettavuuden ja kattavuuden sekä tutkintotodistuksen validiuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että arviointi on toteutettu lainsäädännön, tutkinnon perusteiden ja OAT:n mukaisesti niin, että kaikki tutkinnon osan ammattitaitovaatimusten mukainen osaaminen on osoitettu ja arvioitu. Ilman luotettavaa ja kattavaa osaamisen osoittamista ei ole myöskään luotettavaa ja kattavaa osaamisen arviointia. Arviointitehtävään valittujen ja perehdytettyjen arvioijien keskeinen tehtävä on varmistaa tämä. Arvioijat ovat arvioinnin ”laadun lukkoja”. Täydennyskoulutuksemme nimi; ARVAATKO VAI ARVIOITKO?, kuvasi tätä tosiasiaa hyvin.
Oman osaamisen ajantasaisuuden sekä kehittymistarpeiden arviointi on tärkeä taito nykyajan työelämässä. Itsearviointitaidot ovatkin käytännössä osa ammatillista osaamista. Itsearviointi on monimuotoista oman sen hetkisen osaamisen ja osaamisen kehittymisen arviointia ja reflektointia. Se ei kuitenkaan kohdistu pelkästään osaamiseen, vaan se on samalla myös tutkimusretki omaan itseensä. Itsearvioinnin tekeminen on kriittistä tarkastelua ja oman toiminnan analysointia ja se liittyy kiinteästi kehittyvään autonomiaan oppimisessa. Itsearvioinnin kautta on mahdollista kehittää myös rehellisyyttä ja armollisuutta itseään kohtaan. Ammatillisen koulutuksen tulee siis tukea ja vahvistaa itsearviointitaitojen kehittymistä kaikissa henkilökohtaistamisen vaiheissa.
Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017.
Kirjoittaja
Tomi Raitanen, lehtori HAMK/AOKK sekä HAMK UP
