Torstaina 19.1.2023 Hämeen ammattikorkeakoulussa (HAMK) vietettiin tuutortoiminnan kehittämispäivää, johon osallistui yli 70 eri alojen ja kampusten tuutoria ja opinto-ohjaajaa. Tapahtuma oli osa laajempaa HAMKin tuutortoiminnan kehittämistä, jota Voimala-hanke ja opiskelijakunta HAMKO tekevät tuutoreiden, heitä ohjaavien opojen ja koulutuksen kehittämispäällikön kanssa. Kehittämispäivän ohjelma muodostui eri aiheita käsittelevistä työpajoista, joista yhdessä pohdittiin opiskelijoiden hyvinvointia ja opiskelukykyä sekä sitä, miten HAMK voisi niitä tukea. Käsillä olevassa tekstissä perehdytään näihin teemoihin kehittämispäivään osallistuneiden tuutoreiden kertomana.
Ihana, kamala etäopiskelu
Etäopiskelun vaikutukset korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointiin ovat puhututtaneet keskustelua viime vuosina. Mediassa on ilmaistu huolta muun muassa yksinäisyyden lisääntymisestä, korkeakouluopiskelijoiden uupumisesta ja taloudellisten huolien kasvusta. Vaikka korkeakoulujen ovet on sittemmin avattu, etäopiskelun vaikutukset toistuivat tuutoreiden puheissa. Osa tuutoreista oli aloittanut opintonsa koronavuosina, mikä oli johtanut ulkopuolisuuden kokemuksiin luokan kanssa ryhmäytymisen jäädessä etäyhteyden varaan. Ystävyyssuhteita oli kuitenkin pystytty solmimaan kaikesta huolimatta.
Tuutorit pohtivat myös opetuksen järjestämistä. Etäopiskelun koettiin antavan vapautta, kun opiskeleminen oli ajasta ja paikasta vapaata. Sen kerrottiin helpottavan elämän aikataulujen sovittamista etenkin kampuksesta kauempana asuvien joukossa. Etäopiskelu koettiin myös taloudellisempana, koska koulumatkaan meneviä bensakuluja ei tule. Toisaalta osa tuutoreista koki lähiopetuksen laadukkaammaksi, eikä etäopetuksen nähty tukevan oppimista yhtä hyvin. Verkkoon siirtyneiden kurssien ohjeistuksessa oli epäselvyyttä ja ryhmänmuodostus koettiin vaikeammaksi. On tosin huomionarvoista, että HAMKissa toteutettujen palautekyselyien mukaan koronapandemian aikaisten kurssien laatu arvioitiin kuitenkin jopa aikaisempaa korkeammaksi. Näyttäisi siltä, että muihin opiskelijoihin verrattuna tuutorit mahdollisesti suosivat lähiopetusta, mikä selittänee heidän kriittisiä arvioitaan.
Oman hyvinvoinnin ja opiskelukyvyn tukeminen
Työpajassa keskusteltiin myös siitä, miten tuutorit itse huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan, terveydestään ja opiskelukyvystään. Heidän pohdinnoissaan toistui urheilu, lepääminen, omien uratavoitteiden eteen työskentely, mielekäs työ opintojen ohella ja arkea rytmittävät rutiinit, kuten aikaisin herääminen. Opiskelijahyvinvointia voidaan ylläpitää esimerkiksi lisäämällä kalenteriin itsenäiseen opiskelemiseen tarkoitettua aikaa, mikä auttaa varmistamaan riittävän vapaa-ajan ja hahmottamaan, mitä tehtäviä milloinkin pitää tehdä. Etenkin itsenäisillä opintojaksoilla, jolloin opiskeleminen on opiskelijan oman ajankäytön varassa, arjen hyvinvointia tukevien käytäntöjen ylläpitämisestä lipsutaan helpommin. Varaamalla kalenterista aikaa hyvinvoinnin edistämiselle tukee myös opinnoissa jaksamista.
Erityisesti ystävien säännöllinen tapaaminen sai eniten mainintoja. Sen lisäksi tuutorit pohtivat yhteisöllisyyden kokemuksen ja vertaistuen merkityksellisyyttä myös oman ystäväpiirin ulkopuolelta, kuten oman luokan kesken. Myös oman perheen kanssa ajan viettäminen ja yksinoleminen olivat tuutoreille tärkeitä keinoja ylläpitää omaa hyvinvointia. Sekä yksin- että yhdessäoloa tarvitaan, sillä kumpikin auttavat opiskelijoita palautumaan eri lähtökohdista.
Mitä HAMK voisi tehdä tukeakseen opiskelijiden hyvinvointia ja opiskelukykyä?
Opiskelijahyvinvoinnin edistämiseen liittyvät toiveet olivat jaettavissa HAMKin tarjoamiin hyvinvointipalveluihin ja opetukseen liittyviin seikkoihin. HAMK järjestää monipuolisia opiskeluhyvinvointipalveluja, jotka sisältävät erinäisiä terveyttä ja mielen hyvinvointia edistäviä sekä opiskeluvaikeuksia ratkovia palveluja. Useilla oli omakohtaisia kokemuksia palvelujen käyttämisestä ja ne nähtiin tärkeinä avun lähteinä. Tästä huolimatta tuutorit toivoivat kuitenkin vikkelämpää avunjärjestämistä. Myös pienten kampusten suppeamman työntekijöiden nähtiin viivästyttävän avun saamista.
Kysyttäessä kuulluksi tulemisen kokemuksesta tuutorit pohtivat palautteen antamista ja opetusmenetelmiä. Palautteen antamisesta huolimatta tuutorit eivät aina kokeneet, että tieto sen hyödyntämisestä olisi kulkenut takaisin heidän tietoonsa. He toivoivat palautteen hyödyntämisen näkyväksi tekemistä esimerkiksi tiedottamisen avulla. Tämä vahvistaisi kuulluksi tulemisen kokemusta ja rohkaisisi opiskelijoita antamaan rohkeammin palautetta myös jatkossa. Ihannetilanteissa annettua palautetta hyödynnetään jo saman kurssin aikana, jotta palautteen hyödyt eivät koskettaisi pelkästään kurssin seuraavia opiskelijoita.
Mikä tärkeintä, tuutorit peräänkuuluttivat samankaltaisten työpajojen järjestämistä myös tulevaisuudessa, mikä mahdollistaisi avoimen keskustelun ja vertaistuen saamisen hyvinvointiin liittyvistä teemoista.
Kirjoittajat
Taina Civil, tutkija, HAMK Edu
Meeri Järvi, 2. vuoden sosionomituutori
