Pitäisi kirjoittaa, mutta en tee sitä: ohitan kirjoittamiselle varatun kalenterimerkinnän, puuhastelen muuta, tuijotan hetken tyhjää ruutua, siirryn vastailemaan kiireettömiin sähköposteihin.
Joskus yritän kirjata työkalenteriini kirjoittamisaikaa, mutta noudatan sitä harvoin. En toimi hyvänä esimerkkinä, vaikka työssäni ammattikorkeakoulun julkaisuasiantuntijana ohjaan kirjoittajia ja kannustan heitä varaamaan itselleen keskeytyksetöntä kirjoittamisaikaa ja siten edistämään asiantuntijatekstejään.
Ajanpuute onkin yksi selkeä kirjoittamisen este. Pohdin tässä lisäksi paria muuta yleistä kirjoittamista estävää tai vaikeuttavaa asiaa ja mahdollisia ratkaisuja niihin.
Mä mistä löytäisin sen aiheen?
Erityisesti aloittelevien kirjoittajien kanssa keskustellessani yksi esiin nouseva este on aiheen puute. Monella on ammatillisesta kirjoittamisesta vääriä käsityksiä: ei minulla ole mitään sanottavaa, ei tämä mitä teen ole merkittävää tai mielenkiintoista, vain onnistuneista tutkimustuloksista voi kirjoittaa. Samalla kun kannustan toisia kirjoittajia ymmärtämään, miten heidän asiantuntijuutensa näkyy heidän työssään ja että siitä voisi kertoa muillekin, olen itse aivan vastaavassa tilanteessa, jossa en luota itseeni. Keksin kyllä aiheita, mutta itseluottamukseni ei riitä siihen, että uskoisin pystyväni kirjoittamaan niistä vakuuttavasti, joten en usein edes aloita tai ainakaan kirjoita tekstiä valmiiksi. Moinen huijarisyndrooma taitaa olla yleisempää kuin luulinkaan.
Asiantuntijaorganisaatiossa meillä jokaisella on oma persoonallinen tapamme tehdä työtä. Kannustan organisaationi kirjoittajia miettimään aivan arkisia asioita työnsä ympärillä: sellaisia, joita he saattavat pitää itsestäänselvyytenä ja yleistietona. Jo nykyisen urani alkuaikoina kannustin kollegoita Viesti-blogissa näin:
”Luota siihen, että sinulla on merkityksellistä sanottavaa. Mieti, mikä työssäsi on tärkeää. Mitä olet tehnyt toisin kuin ennen tai toisin kuin muut? Työhösi kuuluu varmasti asioita tai osa-alueita, joita haluaisit jakaa muillekin. Näiden kysymyksien avulla voit löytää aiheen julkaisullesi. Jos nämä eivät kuitenkaan vielä saa mielikuvitustasi heräämään, kysy kollegan mielipidettä. Olemme usein turhan vaatimattomia emmekä tajua, millaista asiantuntemusta itsellämme on.”
Pidämme helposti omaa työtämme ja asiantuntijuuttamme itsestäänselvyytenä. Kuka kuitenkaan tietää, millaisia hyviä toimintatapoja juuri sinä olet työsi arkeen kehittänyt, jos et niistä kerro?
Jos aihe ei ole pudonnut eteesi itsestään, kannattaakin aloittaa vaikkapa luetteloimalla ideoita. Laita ajastin käyntiin muutamaksi minuutiksi ja ala kirjoittaa itseäsi kiinnostavia aiheita yhden tai korkeintaan muutaman sanan tasolla. Anna kynän tai näppäimistön laulaa pysähtymättä ajattelemaan sen tarkemmin. Ajastimen pärähtäessä huomaat, että sinulla on useita kehityskelpoisia aiheita, joista voit sitten lähteä kehittelemään eteenpäin.
Kierrä esteet, jos et pääse yli
Joskus teksti ei etene, vaikka kiinnostava aihe on löytynyt ja kirjoittamiselle järjestynyt aikaa. Tämän tekstin syntymistä edelsi paha tyhjän paperin kammo. Yritin ensin edistää yhdessä tiedostossa jo kuukausia marinoitunutta artikkeliaihiota. Kun se ei tälläkään kertaa vienyt minua mihinkään, avasin toisen tiedoston ja aloin kirjoittaa eri teemasta. Vieläkin tuntui tahmealta. Päädyin pohtimaan, miten voisin kirjoittaa kirjoittamisen esteistä, jos olen koko ajan estynyt omassa kirjoittamisessani.
Asetin itselleni määräpäivän, kuten usein asetan kirjoittajille, joita ohjaan. Joitakin kertoja yritin pakottaa itseni kirjoittamaan, mutta se ei ollut kovin tehokasta, vaan päädyin vain siirtelemään määräpäivääni. Pakottamisen sijaan minun olisi kannattanut ottaa käyttöön muille suosittelemiani keinoja: tärkeää on saada kirjoittaminen käyntiin millä tahansa tavalla.
Kirjoittamisen esteiden kiertämiseen löytyy erilaisia kirjoittamisen käynnistämisharjoituksia muun muassa luovan kirjoittamisen oppaista. Näissä harjoituksissa olennaista on yleensä rajattu aika (muutamasta kymmeneen minuuttiin), rajattu tehtävä, jossa voi vapaasti käyttää luovuuttaan (esim. muutaman sanan aloitus, josta vapaasti jatketaan tekstiä), ja se, että kirjoittaminen pidetään käynnissä koko ajastuksen ajan, eikä pysähdytä korjaamaan tai miettimään. Joskus voi olla hyödyllistä alkaa kirjoittaa siitä, miksi kirjoittaminen tökkii. Sitä kautta voi saada sanojen syrjästä kiinni ja palata takaisin oman aiheen pariin.
Oma tekstini valmistui lopulta siksi, että mainitsin siitä ja sen kirjoittamisen vaikeudesta vielä uudestaan parille kollegalle – ja lähestyvän kesälomakauden aiheuttama aikapainekin varmaan vaikutti asiaan. Kun olin sanonut ääneen, miten vaikeaa on ollut saada juttu valmiiksi, sainkin energiaa sen viimeistelyyn. Kirjoittamisen ohjaajana olisin tuntenut häpeää, jos en olisi kyennyt siihen, mihin muita kannustan. Minun olisi kuitenkin kannattanut ottaa luovan kirjoittamisen keinot käyttöön ennen viime tippaa, sillä lopulta on näin: kaikki kirjoittaminen edistää kirjoittamista.
Kirjoittaja
Jaana Lamberg, julkaisuasiantuntija, julkaisu- ja tutkimuspalvelut, kirjasto. Kirjoittaja on myös kouluttautunut sanataideohjaajaksi.
