Nopeasti muuttuva maailma vaikuttaa monin tavoin yhteiskunnan toimintaan ja jokaisen elämään ja turvallisuuden kokemuksiin. Tulevaisuuden ennakointi on monella tapaa vaikeaa, mikä edellyttää yhä laajempaa osaamista, ymmärrystä ja näkemyksellisyyttä. On ajankohtaista pysähtyä koulutuksen perimmäisten kysymysten äärelle: Korostuvatko koulutuksen tavoitteina tehokkuus, ketteryys ja taloudellisen kasvun tukeminen? Mikä merkitys koulutuksella on yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja demokratian toteutumisessa? Onko kouluissa vielä tilaa tunteille ja kokemuksellisuudelle? Ammatillisen koulutuksen tavoitteena on paitsi se, että opiskelija saavuttaa tutkinnon perusteiden mukaisen osaamisen niin kasvattaa ja tukea opiskelijoita hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi yhteiskunnan jäseniksi (Laki ammatillisesta koulutuksesta, 531/2017). Kyse on siis samalla myös siitä, että ammatillinen koulutus vahvistaa perustaa aktiiviselle kansalaisuudelle ja antaa valmiuksia edistää kulttuurisesti kestävää kehitystä. Jotta ammatillisessa koulutuksessa voidaan rakentaa avointa, vaikuttamiseen ja osallisuuteen perustuvaa tulevaisuutta, tulee koulutuksen arjen rakentumisessa huomioida yhdessä keskusteleminen, kuunteleminen ja toiseutta arvostava toimintatapa. Tulemme ihmisinä näkyviksi vuorovaikutuksessa toistemme kanssa, tarvitsemme toinen toistamme kuuluaksemme joukkoon ja kukoistaaksemme.
Monimuotoiset arvot ja asenteet
Kulttuurin ja kestävän kehityksen välinen suhde on monitahoinen ja monitulkintainen. Tavallisimmin kestävää kehitystä tarkastellaan toisiinsa kietoutuneiden taloudellisen, sosiaalisen/yhteiskunnallisen ja ekologisen ulottuvuuksien kautta. Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys kytkeytyvät vahvasti toisiinsa. Kulttuuri tuo kestävään kehitykseen arvot, asenteet, luovuuden sekä kehityksen ajallisen ja paikallisen sidonnaisuuden. Kulttuurinen kestävyys on paitsi kulttuuriperintömme säilyttämistä sukupolvilta toisille niin elinvoimaisuuden lähde. Taiteilla on merkittävä tehtävä tämän perinnön välittämisessä ja tulkinnassa sekä sen uusintamisessa. Ihmisillä on maapallomme kehityksen suunnasta ja tavoitteista hyvin eriäviä näkemyksiä. Asenteiden ja arvojen kirjo kasvaa globalisaation ja vuorovaikutuksen mahdollisuuksien lisääntyessä tai kaventuessa. On mahdotonta löytää yksiselitteistä vastausta kysymykseen, millaista kestävän kehityksen pitäisi olla. Merkityksellistä on huomioida, että kehitys tapahtuu ensisijaisesti niiden ihmisten arvojen mukaisesti, joita kehitys koskettaa. Kulttuurisesta monimuotoisuudesta huolehtiminen lisää elinvoimaamme ja vahvistaa kykyämme sopeutua muuttuviin olosuhteisiin.
Kulttuurinen kestävyys
Kulttuurinen kestävyys on yksi kestävän kehityksen ulottuvuuksista (vrt. Agenda 2030). Se tarkoittaa kulttuuriin liittyvien asioiden kuten kielen, perinteiden ja tapojen säilyttämistä. Rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto ovat kulttuurisesti kestävän kehityksen peruspilareita. Rauhaa kuvaavat myös demokratia, aktiivinen kansalaisuus, tasa-arvoisuus, yhdenvertaisuus, antirasismi ja ihmisoikeudet. Vain rauhan oloissa yksilöt voivat kunnioittaa toisiaan ja nauttia oikeudestaan elämään ja käyttää perusoikeuksiaan. Kulttuuriseen kestävyyteen kuulu paitsi kulttuuristen käytänteiden ylläpitäminen niin niiden uusintaminen. Taide voi toimia yhtenä työkaluna omien arvojen ja asenteiden herättelijänä: Mitä minä näen ympärilläni ja mitä muut näkevät? Mitä arvoja minä pidän tärkeänä ja miksi? Omien arvoasetelmiemme tiedostaminen mahdollistaa myös niiden muuttamisen. Kulttuurisesti kestävä kasvatus vahvistaa toimijuutta ja osallisuutta luoden tilaa myös vaietuille ja sorretuille äänille.
Taiteet – ekososiaalisen sivistyksen tukipilari
Kestävyystietoinen ihminen on ekososiaalisesti sivistynyt, jolla on toimintatahtoa ratkaista niitä ekososiaalisia haasteita, joista on tullut tietoiseksi. Taiteiden avulla meillä on mahdollisuus luoda toisenlaisia tiloja, joissa toisenlaiset maailmat ovat mahdollisia. Kokemuksellisuudella ja tunteiden sallimisella on myönteinen vaikutus ihmisten hyvinvointiin ja hyvän edistämiseen yhteiskunnassa. Taiteilla on erityinen rooli ajattelussamme piilevien ristiriitaisuuksien paljastamisessa ja kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Luovuus on kansalaisoikeus: Kaikilla on oikeus sekä taiteiden vastaanottamiseen että taiteen tekemiseen.
Kirjoittaja: Sanna Ryökkynen, HAMK Edu
Foster, R., Salonen, A.O., & Keto, S. (2019). Kestävyystietoinen elämänorientaatio pedagogisena päämääränä. Teoksessa T. Autio, L. Hakala, & T. Kujala (toim.) Siirtymiä ja ajan merkkejä koulutuksessa. Opetussuunnitelmatutkimuksen näkökulmia. Tampere: Tampere University Press 2019, 121–143. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-008-3
Toivanen, P., & Laine, M. (toim.) (2013). Kestävä kasvatus – Kulttuuria etsimässä. Suomen kulttuuriperintökasvatuksen seuran julkaisuja 6. Helsinki: Erweko Oy.
