”Montako presidenttiä Amerikassa ollut sinä aikana? Ja Ranskassa, sillä aikaa kuin meillä on ollut Museveni”, ihmetteli taksikuskini Denis, kun ajoimme Gulusta kohti Ugandan pääkaupunkia Kampalaa. Olin ollut viikon HAMKin koordinoiman AgriSCALE-hankkeen työpajassa Ugandan pohjoisosissa.
Hän jatkoi pohdintaansa miettimällä, kuinka USAn ja muiden valtion päämiehiä vaihtaville maille tärkeää oli se, että näkökulmat muuttuivat. Trump painotti hänen mielestään taloutta, Obama oli sosiaalinen. Kehitystä hän näki syntyvän siitä, että annettiin vuorotellen tilaa erilaisille ajatuksille ja painotuksille. ”Mutta Ugandassa, 37 vuotta samaa ajattelua, sama presidentti.”
Denis on 35-vuotias ammattikoulupohjainen yrittäjä. Vuosien suunnittelun jälkeen hän oli rohjennut avata unelmiensa yrityksen. Jo pienestä iästä hän oli tiennyt haluavansa mekaanikoksi. Hänen yrityksensä tarjosi autojen korjausta, taksipalveluita ja autokoulukin oli osa konseptia. Ensimmäiset puoli vuotta olivat ihan lupaavat.
Tämä kahden lapsen isä on poikkeus Ugandassa. Monilla ei ole halua ryhtyä yrittäjiksi. Koulutus ei rohkaise yrittäjyyteen, yhteiskunnassa yrittäjyyden tukeminen on vähäistä ja yrittäjyyden mallit eivät ole rohkaisevia. Denis kertoi, että Gulussa näköalattomuutta on paljon, myös alkoholismia. Kaupungissa juhlitaan paljon (kirjoittajan kokemus: hotellin naapuripubissa musiikki loppui arkisinkin vasta kukonlaulun aikaan aamusta). Ugandan kahden vuosikymmenen (1986–2006) mittainen sisällissota jätti syvät ja raskaat jäljet juuri tälle alueelle.
Ugandassa niin yliopistoista kuin ammattikouluista valmistuneista nuorista vain hyvin pieni osa työllistyy. Kaikille hoetaan nyt, että pitäisi pystyä työllistämään itsensä ja vielä muitakin. Tämä on myös meidän Erasmus+/EACEA-hankkeemme ydin: saada koulukseen muutosta niin, että yrittäjyys näyttäytyisi opiskelijoille mahdollisuutena eikä pakkona tai epäonnistumisena, koska palkkatöitä ei ole löytynyt. Koulutuksella pitäisi pystyä antamaan valmiuksia siihen, että työllistää itsensä ja muitakin. Denis piti oman yrittäjyytensä ytimenä sitä, että hän pystyi työllistämään 10 ammattikoulusta valmistunutta mekaanikkoa.
Yrittäjyys Ugandassa ei ole helppoa. Iso osa merkittävästä yritystoiminnasta on hallituksessa valtaapitävien tai heitä lähellä olevien hallinnassa. Näihin asioihin tavallisen pienyrittäjän ei ole syytä puuttua. Jos sopimuksia tarjotaan, saatetaan sopimusta vastaan pyytää maksuna kolmannes sopimushinnasta. Ota tai jätä. Moni ottaa alihankintasopimuksen, mutta koska kate pitää yrittää saada jostain, käytetään esim. muita kuin merkkivaraosia tai löydetään halvempia materiaaleja. Vallanpitäjiä lähellä olevat yrittäjät hekin joustavat laadusta, koska asiaan ei puututa. Vaikkapa tieurakoissa pohjatyöt tehdään kevyesti ja lopputuloksena on tie, joka raskaan liikenteen alla nopeasti muuttuu kuhmuiseksi ja kuoppaiseksi. Toisenlaisena esimerkkinä Denis osoitti tienvarressa suoalueen reunassa olevaa huoltoasemaa, jotenkin sekin oli saanut ympäristöluvan.
Puuhiilen kaupasta puhuimme esimerkkinä siitä, kuinka vakaaksi kehittynyt ja vallan rakenteisiin kytkeytynyt järjestelmä toimii. Puuhiilen polttaminen on kiellettyä, mutta kieltoa ei valvota, koska muita saman mittakaavan energialähteitä ei ole. Kylissä iso säkki puuhiiltä maksaa 25 000 Ugandan shillinkiä (noin 8 euroa), maaseudun asutustaajamissa 35 000 shillinkiä (vajaan 10 euroa) ja pääkaupunkiin kuljetettuna 100–120 000 (35–40 euroa) shillinkiä. Puuhiili poltetaan maaseudun kylissä, sitten se siirtyy pääomia tarvitsevaan kauppaketjuun. Periaatteessa puuhiilestä pitäisi maksaa vero, jolla sen käyttöä yritetään hillitä. Puuhiilikaupasta on iso osa valtaapitävillä. Soitto oikeaan paikkaan estää turhat utelut ja maksut valtateillä, jos kuormat pysäytetään. Kauppa käy ja kysyntä on kasvavaa myös nopean väestönkasvun takia. Nyt jo pusikotkin poltetaan puuhiileksi. Puun vähyyden ja ison kysynnän takia puuhiileen on alettu lisätä maa-ainesta, jotta se palaisi hitaammin ja tarjontaa saataisiin lisättyä. Ugandan metsäala pienentyy kovaa vauhtia, vaikka toisella puolella kampanjoidaan laajasti puiden istuttamisen puolesta.
Pienyrittäjyydestä iso osa on pakotettua yrittäjyyttä, koska muuta työllistymisen keinoa ei ole. Kaupungeissa ajokaistojen välissä kulkee jonona kauppiaita, kullakin yksi myyntituote. Pään päällä ja sylissä kannetaan hedelmiä, tyynyjä, laukkuja, vessapaperia, mekaniikkaa; tästä liikkuvasta tavaratalosta voi ostaa paljon tuotteita, joita taloudessa tarvitaan.
Gulun yliopissa on saatu hyviä tuloksia maatalousyrittäjyyden edistämisessä. Nuoret perustavat yrityksiä mehun tai luonnontuotteisiin perustuvan kosmetiikan valmistamiseen ja monet suuntautuvat ihan perusmaatalouteen. Puheissa alkaakin nousta esille se, että koko biotalouden arvoketjua ei vielä yrittäjyydessä osata huomioida. Meikäläiseen yrittäjyyskoulutukseen tutustuneet kollegat ovat alkaneet puhua innovaatioiden, teknologian ja tutkimustietoon pohjautuvien yritysten merkityksestä.
Yrittäjyyskoulutuksessa kriittistä on saada opiskelijat näkemään itsensä yrittäjinä. Monetkaan mallit ympärillä eivät rohkaise tätä. Hankkeiden ratkaisu tämän ennakkokäsityksen rikkomiseen on yhteistyö yritysten kanssa osana opetusta. Yritysten haasteita ratkovat opiskelijat pääsevät toimimaan ja tutustumaan yrittäjien todellisuuden kanssa.
Ugandan presidentti on nyt ollut vallassa melkein kahden sukupolven ajan. Vaimo on perusopetuksesta vastaava ministeri. Pojalla oli korkea asema armeijassa, nyt hän on presidentin neuvonantaja. Muusikkotaustainen haastaja hävisi vuonna 2021 pidetyt vaalit. Opposition kampanjointi ei ole helppoa, oppositio ei voi kampanjoida turvallisesti, ja viime vaaleissa internet suljettiin vaalien ajaksi. USAssa ja Ranskassa taitaa vielä vaihtua ainakin kerran presidentit, ennen kuin Ugandaan saadaan uusia tuulia uuden presidentin myötä.
Kirjoittaja
Eija Laitinen, tutkijayliopettaja, HAMK Bio -tutkimusyksikön Afrikka-tiimin vetäjä
Hämeen ammattikorkeakoulun Afrikka-toimenpideohjelma toteuttaa EU:n Afrikka-strategiaa. Yksi toimenpideohjelman monista tavoitteista on kasvattaa kulttuurista osaamista ja lisätä toimintaympäristön ymmärrystä verkostoon kuuluvista maista.
