Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK) teetti heinäkuussa nuorten huolia ja opiskelu- ja uravalintoja kartoittavan kyselytutkimuksen. Siihen vastasi 600 iältään 16–25–vuotiasta nuorta ympäri Suomen. Kysely ajoitettiin palvelemaan HAMKin Maailman parastajat –brändiuudistuksesta kertomista, mutta kyselyllä on syvällisempikin tarkoitus: se tarjoaa mielenkiintoista tietoa koulutuksen ja muunkin toimintamme kehittämiseksi.
Kyselyn keskeisimpiä tuloksia on varsin vaikuttava luku: liki 70 prosenttia vastaajista ilmoitti pitävänsä melko tai erittäin tärkeänä sitä, että voi vaikuttaa maailman isoihin ongelmiin tulevissa töissään. Kysymystä oli edeltänyt pohdinta siitä, mihin isoihin teemoihin nuoret haluaisivat tarttua. Vastausvaihtoehtojen listaus pohjautui YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin, eli siis globaalisti tunnistettuihin, maailman keskeisiin haasteisiin.
Pelkistäen voidaan todeta, että kyselyn perusteella nuoret haluavat parantaa maailmaa. Tai parastaa, kuten me HAMKissa tykkäämme asian muotoilla. Kysymys kuuluu, miten hyvin koulutus – tai työelämä – vastaavat tähän nuorten tarpeeseen?
Merkityksellisyyttä ja konkreettisia tekoja yksilötasolla
Joku voisi huomauttaa, että ainahan nuoret ovat olleet idealisteja ja valmiita jopa barrikadeille. Kyllä ja ei. Nuoruuden into voi olla yksi selitys, mutta nuoria koskevien barometrien ja selvitysten perusteella nuorten kriisitietoisuus ja kaipuu merkityksellisyyteen ovat lisääntyneet viimeiset kymmenen vuotta. Äskettäiset pandemiavuodet ovat lisänneet tätä vielä entisestään – puhumattakaan Ukrainan sodasta tai yhä näkyvämmin realisoituvista ilmastonmuutoksen seurauksista.
Barrikadeille nousemisen halua kyselyn tulokset eivät liioin tue. Kun kysytään, mitä nuoret ovat valmiita käytännössä tekemään paremman maailman eteen, vastausten kolmen kärjessä ovat yksilötason teot: hiilijalanjäljen pienentäminen, vaikuttaminen omalla työllä ja ratkaisuilla sekä kriittisyyden ja kriittisen ajattelutavan puoltaminen – jälkimmäisen ollessa erityisen hyvä viesti korkeakoulukentälle sekin.
Selkeitä vähemmistöjä ovat ne, joita ei kiinnosta vaikuttaminen ollenkaan.
Sen sijaan kollektiiviset keinot, kuten poliittinen vaikuttaminen ja mielenosoituksiin osallistuminen, ovat nuorille selvästi vähemmän merkittäviä vaihtoehtoja. Merkillepantavaa on myös se, että selkeitä vähemmistöjä ovat ne, joita ei kiinnosta vaikuttaminen ollenkaan, ja ne, jotka haluavat vaikuttaa äärimmäisillä keinoilla, kuten kansalaistottelemattomuudella.
Aineksia on, kirkastamista tarvitaan
Koulutuksen tulisi kyetä vastaamaan nuorten merkityksellisyyden kaipuuseen tunnistamalla alakohtaisesti, mitä maailman isoihin haasteisiin liittyviä näkökulmia eri ammattialoihin ja oppiaineisiin liittyy. Entä miten näiden aiheiden ympärille voidaan rakentaa ratkaisuhakuista opetusta? Tietoa soveltavalle AMK-koulutukselle tämä on myös luontaista.
Koulutuksen tulisi tunnistaa alakohtaisesti, mitä maailman isoihin haasteisiin liittyviä näkökulmia eri ammattialoihin ja oppiaineisiin liittyy.
HAMKissa monissa koulutuksissa ovat etenkin ekologiseen tai sosiaaliseen kestävyyteen liittyvät näkökulmat jo vahvasti mukana: esimerkiksi energiatehokkuus rakentamisessa, omavaraisuuden, huoltovarmuuden ja luonnonmukaisuuden huomioiminen maataloudessa, kestävyysajattelu muotoilussa tai liiketaloudessa, ja niin edelleen. Kyselyn tulokset vahvistavat, että tällä tiellä kannattaa jatkaa.
On myös hyvä pysähtyä välillä miettimään, miten hyvin ja ketterästi opetussisällöt elävät ajassa: kun sota ymmärrettävästi on nuorten ykköshuolenaiheita, voidaanko tämä tuoda esimerkiksi hoitoalan koulutukseen pohtimalla sotilaiden kuntoutusta? Tai kun kallis sähkön hinta puhututtaa ihmisiä harva se päivä, miten hyvin osaamme kertoa, että meillä kehitetään energiankäyttöä optimoivia ratkaisuja? Tunnistetaan siis entistä paremmin omassa työssämme näkyvät ajankohtaiset ilmiöt ja viestitään niistä myös aktiivisesti ulospäin.
Koulutus voi herätellä työelämän realiteetteihin
Kiinnostava on myös kysymys tekijöistä, jotka vaikuttavat opiskelupaikan valintaan. Suosituimmiksi vastauksiksi nousivat 1. Mahdollisuus erikoistua juuri tietylle, minua kiinnostavalle alalle, 2. hyvä palkka ja 3. mahdollisuus käyttää tulevassa työssä luontaisia kykyjäni.
Vastaukset ovat tässä kohdin perinteisempiä. Ensin mainittu on työelämän näkökulmasta jossain määrin myös ongelmallinen, sillä tiettyjen alojen spesialistien lisäksi tarvittaisiin myös generalisteja ja moniosaajia. Nuoret haluavat toteuttaa itseään ja kykyjään, mutta koulutuksessa on myös tilaisuus herätellä työelämän realiteetteihin.
Nuoret haluavat toteuttaa itseään ja kykyjään, mutta koulutuksessa on myös tilaisuus herätellä työelämän realiteetteihin.
Palkan suhteen taas on hyvä huomioida, että “hyvä palkka” tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Näihin voivat vastata yhtäältä koulutuksen aikaiset tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut. Toisaalta yhteydet työelämään, mukaan lukien harjoittelut, realisoivat näitä tekijöitä. Tärkeää on myös se tapa, jolla koulutuksista viestitään potentiaalisille hakijoille, mistä vielä muutama huomio.
Autenttisia kertomuksia kaivataan
Koska kyselyllä haluttiin tuottaa monipuolisesti hyödynnettävää tietoa, kysyttiin myös, millainen sisältö vaikuttaa opiskelupaikkaan liittyvään päätöksentekoon. Kolmen kärki oli selkeä: 1) kertomukset siitä, millaisiin merkityksellisiin työtehtäviin opinnoista voi päätyä, 2) opintojen merkityksellisistä sisällöistä kertominen ja 3) suositukset esimerkiksi tuttavilta tai sukulaisilta. Niin sanottujen somevaikuttajien sisällöt ja suositukset sen sijaan oli vähiten haluttu sisältömuoto, ja suoranaiset mainokset vain vähän parempi.
Kyseisen kysymykseen saattoi vastata myös: Isot, maailman tilanteeseen liittyvät asiat eivät kiinnosta minua opiskelupaikan valinnassa. Tämän vaihtoehdon ruksi joka viides vastaaja. Tulos on linjassa alussa mainitun 70 prosentin kanssa: valtaosaa maailman parantaminen kiinnostaa, ja vähemmistöä ei.
Oleellista onkin tavoittaa potentiaalinen kohderyhmä. Ja lohdullista tietää, että heitä on kuitenkin enemmistö.
Kyselyn tulokset voit ladata tästä (pdf)
Kirjoittajat
Jaana Siljamäki, viestintäasiantuntija, Strateginen viestintä
Jaakko Helander, tutkijayliopettaja, HAMK Edu -tutkimusyksikkö
