Teollistumisen alkuajoista lähtien ihmiskunta on vuosikymmenestä toiseen kuluttanut luonnonvaroja surutta. Mineraaleja on louhittu kallioperästä, öljyä ja maakaasua on pumpattu maapallon uumenista ja kaiken aikaa talouskasvu on edellyttänyt kulutuksen vain lisääntyvän.
Tämä kaikki yhdistettynä väestönkasvuun ja yhteen ihmisen perisynneistä – ahneuteen – on ollut omiaan viemään maapalloa kohti lopullista tuhoa. Tai paremminkin sanoen kohti ihmiskunnan tuhoa. Maapallo ja sen kantama muu eliöstö säilyisi muodossa tai toisessa myös sen jälkeen, kun ihminen poistuisi kuvioista. Evoluutio pitänee siitä huolen.
No miksi evoluutio ei pelastaisi ihmistä? Siksi, että ihminen on muuttanut maailmaa niin nopeasti, ettei ihmisen evoluutio pysy mukana. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat sään ääri-ilmiöt, kuten tulvat, tukalat helteet ja myrskyt, ovat jo nyt niin rajuja, että ihmisuhreilta ei vältytä.
Olemme liian pitkään sulkeneet silmämme siltä tosiasialta, että kulutuksemme ylittää maapallon kantokyvyn. Vaikka näin tapahtui ensimmäisen kerran jo 1970-luvulla, kehitystä ei lähdetty viemään kestävämpään suuntaan, vaan kulutus on vain kiihtynyt. Viime vuonna maailman ylikulutuspäivä oli heinäkuun 28. päivänä. Kaikki tuon jälkeen tapahtuva kiertotalouteen perustumaton kulutus vie siis kohti lopullista katastrofia. Me suomalaiset emme ole tässä suhteessa mitään pulmusia, vaan meidän ylikulutuspäivämme oli jo maaliskuussa!
Kiertotalous muuttaa maailmaa
Vaikka ylikulutus on siis ollut tiedossa jo viitisenkymmentä vuotta, konkreettiset toimet kestävyyden eteen ovat vasta aluillaan. Ainoa kestävä tapa elää ja olla on käyttää kaikki mahdolliset raaka-aineresurssit yhä uudelleen ja käyttää uusiutuvia raaka-aineita ja energialähteitä. Kiertotalous mullistaa maailman talouselämän kokonaan. On jotenkin hämmentävää, että tämän tosiasian tunnustaminen kesti niin kauan ja totiseen toimeen ryhdyttiin vasta 2000-luvulla. Tähän lienee pääasiallisena syynä alussa mainittu ihmiskunnan – siis meidän jokaisen – ahneus? Neitseelliset raaka-aineet ja fossiiliset energialähteet ovat olleet kestäviin ratkaisuihin verrattuna liian edullisia.
No, mitä se kiertotalous sitten on? Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK) on viime vuosina ollut mukana lukuisissa kiertotaloutta edistävissä tutkimus- ja tuotekehityshankkeissa. Esimerkkinä voidaan mainita vuonna 2016 alkanut Interreg-rahoitteinen, kiertotalouden edistymistä ja edistämistä seitsemässä Euroopan maassa selvittänyt SYMBI-projekti (Industrial Symbiosis for Regional Sustainable Growth and a Resource Efficient Circular Economy). Tässä hankkeessa tarkastelun kohteena oli kiertotalous yleisesti ja yksi sen muodoista – teolliset symbioosit – erikseen. Teollisessa symbioosissa yritys X:n sivutuote, joka aiemmin oli jätettä, onkin nyt yritys Y:n raaka-ainetta. Näin säästetään luonnonvaroja ja edistetään kestävämpää maailmaa.
Yksi SYMBI-hankkeen yllättävimpiä tuloksia Suomen näkökulmasta oli se, että vaikka Suomi pitää itseään yhtenä kiertotalouden mallimaista, täälläkään ei ole riittävästi tietoa uuden talousajattelun mahdollisuuksista. Liian usein kiertotalous nähdään vain tavaroiden kierrättämisenä uusiokäyttöön. Kirpputorit ja kierrätyskeskukset ovat luonnollinen osa kiertotaloutta, mutta kattavat vain osan siitä. Symbiooseja voidaan toteuttaa muuallakin kuin teollisuudessa, eikä mittakaavan tarvitse olla iso. Teollisuus-sana vie helposti ajatukset johonkin massiiviseen, kun esim. kaksi yksinyrittäjää voivat hyvinkin toimia symbioosissa keskenään. Jakamistalous (esimerkiksi auton yhteisomistus) ja palvelutalous (esimerkiksi erilaiset huolto- ja kunnossapitopalvelut) ovat osa kiertotaloutta. Edelleen erilaisten tuotteiden uusiokäytön sijaan voidaan kierrättää myös tuotteiden komponentteja ja/tai materiaaleja.
Kiertotalous luo uusia mahdollisuuksia. Kestävä maailma odottaa kiihkeästi innovaatioita, jotka mahdollistavat elämän jatkumisen maapallolla hamaan tulevaisuuteen. Vanhan sanonnan mukaan nopeat syövät hitaat. Korkeakouluissa opiskelevat ovat avainasemassa uuden talousjärjestelmän synnyttämisessä.
Kirjoittaja
Harri Mattila, tutkijayliopettaja, HAMK Bio tutkimusyksikkö
