Inklusiivisella toimintakulttuurilla toisen asteen ammatillisen koulutuksen viitekehyksessä tarkoitan työyhteisön ja opiskelijoiden osallisuutta, saavutettavuutta, yhdenvertaisuutta ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia toimia, yhteenkuuluvuutta ja syrjinnän ehkäisyä sekä erityistä tukea. Käytännössä inkluusion toteutuminen on enimmäkseen kiinni opettajien, koulun muun henkilöstön ja työelämän edustajien välisistä sopimuksista, yhteisestä näkemyksestä inklusiivisista toimenpiteistä sekä sovittujen toimenpiteiden toteuttamisesta käytännössä.
Opettajilla ja koulun henkilöstöllä on usein käsitys inkluusiosta, mutta käsitys ei ole yhdenmukainen. Oppilaitoksista puuttuu henkilökunnan keskeinen periaatteellinen keskustelu inkluusion ympäriltä, joten jokaisella henkilöstön jäsenellä on mahdollisuus ymmärtää inkluusio omalla tavallaan. Tämä johtaa erilaisiin toimintatapoihin ja ajatusmalleihin kollegoiden kesken. Myös hallinnon ja käytännön tasolla opetuksessa voi olla erilaisia käsityksiä, kuinka inkluusio toteutuu. Oppilaitosten tekemät strategiat ja suunnitelmat eivät jalkaudu käytäntöön, sillä opettajilla ei ole aikaa käydä niitä läpi tai niistä ei ole aikaa keskustella.
Jos ajatusta inkluusiosta ei olla organisaatiossa sisäistetty ja siitä ei ole keskusteltu, millaisena inkluusio näyttäytyy käytännön arjessa? HAMK on mukana kansainvälisessä GIVE (Governance for Inclusive Excellence) hankkeessa, missä kehitetään inklusiivista ammatillista koulutusta ja selvitetään siellä vallitsevaa inkluusioilmapiiriä. Hankkeessa haastatellut opettajat kokivat, ettei inkluusiosta puhuta oppilaitoksissa, vaan se näkyy ennemminkin lain mukaisten rakenteiden toteuttamisena esimerkiksi opintojen henkilökohtaistamisena, osallistavana kasvatuksena, yksilöllisinä opintopolkuina sekä erilaisina tukitoimina. Tukitoimia järjestetään sekä oppilaitoksessa että oppimisen tukemisena työelämässä.
Usealle nämä edellä mainitut asiat ovat tuttuja, mutta mitä ne merkitsevät käytännössä? Tukitoimet ovat suuri työkalupakki täynnä erilaisia pedagogisia sekä opiskeluhuollollisia välineitä. Ammatillisen koulutuksen kontekstissa tuen avulla pyritään toteuttamaan yhdenvertaisia ja tasa-arvoisia oppimisen mahdollisuuksia sekä tukemaan hyvän elämän ja työllistymisen saavuttamista. Pedagogisia tukitoimia ovat esimerkiksi vertaisoppiminen, kuvallinen tuki, selkokieliset tekstit, erilaiset tukipajat YTO-aineista (yhteiset tutkinnon osat), ammatillisista tutkinnon osista ja suomen kielestä sekä apuvälineet, kuten sermit, kuulosuojaimet ja kuulokkeet. Erilaiset tukitoimet on tärkeää päivittää opiskelijoiden henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan (HOKS), jotta opettajien on mahdollista nähdä, mitkä tukitoimet ovat toimineet ja mitkä eivät.
Inklusiivisen toimintakulttuurin kehittämisessä on hyvä huomioida myös sosiaalinen saavutettavuus. Erilaisissa oppimisympäristöt ja tapahtumat oppilaitoksissa, työpaikoilla ja yhteiskunnassa, joihin kaikki ovat tervetulleita mukaan, lisäävät yhteisöllisyyttä ja tukevat opiskelijoiden hyvinvointia. Opettajien mukaan keskusteleminen, sivuraiteille meneminen oppitunnin aiheesta sekä kokemusten jakaminen ovat tärkeitä opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden ja erilaisten ihmisten sekä ajatusmaailmojen hyväksymisen kannalta. Inklusiiviseen toimintakulttuuriin liittyvien käytänteiden toteuttaminen vaihtelee paljon oppilaitoksittain. Tämä johtuu pitkälti opettajien ja muun henkilöstön arvoista, asenteista ja ammattietiikasta. Olisikin tärkeää pohtia yhdessä, niin organisaatiotasolla kuin opettajatiimeissä, mitä inkluusio tarkoittaa, keitä ja mitä varten inkluusio on sekä mitä hyviä inklusiivisia käytänteitä oppilaitoksessa on jo olemassa.
Kirjoittaja
Ida-Maria Raudasoja HAMK Edu
