Hiilipuutarhassa hoivataan maata

Maaperän varaan perustetaan kodit, istutetaan omenapuut ja rakennetaan tiet. Hyvinvoiva maa on kasvien kasvun edellytys ja keskeinen hiilen varastointipaikka. Kotipihan hiilipuutarhurin katse kääntyykin toistuvasti pinnan alle.

Suomalaisten keskikokoisten kaupunkien asuntokunnista noin puolet asuu pientaloissa, joten pientaloalueista muodostuu merkittävä osa kaupunkien pinta-alasta.  Pientalojen pihoilla kasvillisuus sitoo ilmakehästä hiilidioksidia, joka varastoituu kasviin itseensä mutta myös kasvupaikan maahan. Yksittäisten pihojen suunnittelu ja puutarhan hoitotavat vaikuttavat siten koko pientaloalueen hiilitaseeseen.  Nykyiset pihaihanteet ja rakentamisen tavat sulkevat kuitenkin suhteellisen suruttomasti elävän maan ja ilmakehän välisen yhteyden läpäisemättömillä pinnoilla, kuten asfaltilla, kiveyksillä, maatumattomilla katemuoveilla ja reilun kokoisilla terasseilla. Miten kotipuutarhuri voi omilla valinnoillaan parantaa pihamaan hiilivarastoa?

Elävä maa hiilen kierrossa

Elävän maan ensimmäisenä lähtökohtana on säilyttää maan ja ilmakehän välinen yhteys eli vähentää maata peittävien pinnoitteiden määrää. Toisekseen pihan erilaisia täyttöjä, murskepetejä, perustuksia ja putkikaivantoja on mietittävä kolmiulotteisena kuvana ja varmistettava, että eloperäistä ainesta sisältävistä maista syntyy kytkeytynyt ja yhtenäinen maanalainen verkosto. Ei siis riitä, että murskepatjaan kaivetaan pieni potero kukkamullalle. Hyvinvoiva maa tarvitsee kosteutta, ilmaa ja eloperäistä ainesta pieneliötoiminnan ylläpitämiseen. Elävällä maalla tarkoitetaankin juuri maaperän mikrobien ja pieneliöiden toimintaa. Ilman elävää maata lakastuvien lehtien ravinteet eivät pääse takasin kasvien käyttöön tai sienijuuri eli mykorritsa ei laajenna kasvien juuriston pinta-alaa ravinteiden ja veden ottamisen helpottamiseksi.

Tiiviissä maassa on pula ilmatilasta ja siten kaasujen vaihto ja kasvien juuristojen kasvu vaikeutuu. Tiivistymistä aiheuttavat painavien koneiden käyttö, venetrailerin tai asuntovaunun säilytys tai nurmikolla samoina toistuvat ajolinjat tarpeettoman painavalla ajoleikkurilla. Kertaalleen tiivistyneeseen maahan tarvitaan lisää ilmatilaa, ja esimerkiksi kotipihan nurmikolla sen voi tehdä ilmastamalla eli rei’ittämällä maata. Reikiin haravoidaan hiekkaa, ja siten ilmaa saadaan ensin mekaanisesti syvempiin maakerroksiin, mikä puolestaan parantaa matojen ja juurien elinoloja rei’ityssyvyydellä.  Maan ilmatila on kuitenkin kaksiteräinen miekka, sillä liian huokoinen maa kuivuu kasvien kannalta tarpeettoman nopeasti.

Puutarhanhoitotavoilla on väliä

Kasvien lannoittamisessa kannattaa suosia eloperäisiä lannoitteita, jolloin maan mikrobeilla riittää työtä ravinteiden muokkaamisessa kasveille sopivaan muotoon. Rakeisilla puutarhalannoitteilla saadaan kasveille nopeasti ja juuri oikeissa suhteissa ravinteita, mutta ne laiskistuttavat mikrobitoimintaa. Monimuotoinen mikrobisto on itsessään osa hiilen kiertoa ja varastoa.  Hyvä kasvu perustuu ravinteiden (ja veden) hyvään saantiin, mutta varmuuden vuoksi lannoittamiseen ei pidä hiilipuutarhuroinnissakaan lähteä.

Kotipuutarhureille on edelleen tarjolla kasvinsuojeluaineita rikkakasvien ja kasvintuhoajien hävittämiseksi, mutta hiilipuutarhuroinnissa niiden käyttöä on todella huolella harkittava. Joillain kasvinsuojeluaineilla tai niiden yhdistelmillä saattaa olla haitallisia vaikutuksia juuri maaperän pieneliötoiminnalle. Rikkakasvien kasvua voidaan vähentää kattamalla istutusalueita eloperäisellä katteella, jolloin myös maan pieneliöstö saa maatuvasta katteesta ravintoa.

Hiilipuutarhassa maan hoito on mikrobiston hoivaamista ja kasvien ravinteiden saannin varmistamista, mutta myös kasvien syvän ja monimuotoisen juuriston kehittymisen tukemista. Voimakas juuristo auttaa kasveja selviämään rankemmistakin jaksoista, esimerkiksi kuivuudelta tai tulvalta. Samalla syvälle yltävät juuret vievät hiiltä syvälle maahan, luovat mikrobistolle elinympäristöä ja parantavat maan huokostilavuutta. Juuristo muokkaa maaperää tekemällä pienenpieniä ja vähän suurempiakin reikiä ja käytäviä maahan. Nämä käytävät toimivat myöhemmin kulkureitteinä mm. vedelle, pieneliöille ja toisille juurille. Juuriston erittämät hiiliyhdisteet ovat tärkeä ravinnonlähde maaperän pieneliöille. Juuristo tuo maaperään eloperäistä ainesta, ja etenkin maatuessaan se tuo eloperäistä aineista ja ravinteita takaisin kiertoon monessa kerroksessa. Elinvoimaisen kasvin juuristo on yksi parhaista keinoista parantaa oman pihan maaperää.

Hiilipuutarhassa suositaan monikerroksista kasvillisuutta, mutta myös erityyppistä ja eri syvyyksille yltäviä juuristoja. Laaja- ja tiheäjuuriset kasvit luovat maan pieneliöille elinympäristöä. Tiheäjuurisia kasveja ovat esimerkiksi nokkoset, apilat ja orvokit. Syvä- ja voimakasjuuriset kasvit pystyvät rikkomaan tiivistynyttä maata niin alas kuin ylöskin päin. Ihanan kamala voikukka saattaa kasvattaa jopa kaksi metriä syvän juuren, joten kaikkia voikukkia ei kannata hiilipuutarhasta kitkeä.

CO-CARBON-hankkeessa  tutkitaan hiiliviisasta kaupunkivihreää kokonaisuutena niin julkisilla, puolijulkisilla kuin yksityisilläkin alueilla.

Kirjoittajat

projektityöntekijä Julia Rantanen ja tutkijayliopettaja Outi Tahvonen, HAMK Bio tutkimusyksikkö

Teksti on kolmas osa kolmiosaisesta juttusarjasta. Muut osat:
Osa 1: Hiilipuutarhurointia hämeenlinnalaisella yksityispihalla
Osa 2: Hiilipuutarhan pensaat