”Tuo tuolla on Nelspruit”, totesin, kun appelsiinipuupeltojen lomasta alkoi pilkottaa kaupungin silhuetti. ”Niin, siellä on Mbombela”, vastasi taksikuskini Sitanu. Vastaus ratkaisi arvoituksen, joka oli haastanut matkajärjestelyjäni.
Tiesin, että Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) koordionoiman EACEA/FOREST21-hankkeen työpaja on Mpumalangan alueella, mutta en millään tajunnut, miksi välillä puhuttiin Nelspruitista ja välillä Mbombelasta. Matkatoimiston kanssa löysimme Krüger/Nelspruitin kentän, ja joku järjestäjistä kuittasi sähköpostissa avuliaasti, että kentältä pääsee mukavasti taksilla hotelliin. Selvä. Olimme siis menossa kaupunkiin, jolla oli kaksi nimeä.
Nelspruit on afrikaansia ja tarkoittaa Nel’in lähdettä. Paikka sai nimensä Nel’in perheestä, jonka kolme veljestä viljelivät maata lähteen tienoilla 1800-luvun lopulla.
Paikannimillä ja sillä, mitä kieltä ne ovat, on vahva asukkaiden identiteettiin liittyvä viesti. Rotuerottelun perintöä nimistä alettiin purkaa Etelä-Afrikassa vuonna 1998. Rotuerottelu lakkautettiin neljä vuotta aikaisemmin vuonna 1994. Nelspruitin nimi muutettiin vuonna 2009. Mbombela tarkoittaa siswatin kielellä pientä paikkaa, jossa asuu paljon ihmisiä.
Pienellä selvittelyllä avautui uusi näkökulma eteläafrikkalaisiin nimiin. Osassa maata monille kaupungeille on annettu uudet nimet. Nimien vaihtaminen paikallisille kielille jatkuu myös tänä vuonna. Nuo uusvanhat nimet vaan juurtuvat kovin hitaasti käyttöön. Nimien vaihtamisella luodaan kansakuntaa ja vaalitaan kulttuuriperintöä. On myös niitä, jotka vastustavat nimien muuttamista. Perusajatuksena on kuitenkin se, että kolonialismista ja rotuerottelusta kertovista paikan nimistä halutaan eroon. Nimikylttien vaihtaminen ei Mbombela/Nelspruitissakaan ollut kovin systemaattista. Lentokentälle ohjaavissa viitoissa luki kaupungin lähellä Krüger/Nelspruit, mutta kenttää lähestyttäessä KMI/Krûger Mbombela International Airport.
Yksi meidän hankepartnereistamme on Tshwanen tekninen yliopisto (Tshwane University of Technology). Olen joskus mielessäni jaksanut ihmetellä, että miksi Tshwane, mutta koskaan en ollut tullut sitä kysyneeksi. Selvittely paljasti, että onkin kyseessä Pretorian uusi nimi. Yliopiston pääpaikka on Etelä-Afrikan pääkaupungissa, Pretoriassa.
Kartoissa, lentokenttien nimissä ja ison ihmisryhmäarjessa elävät edelleen nuo suuhun helposti mukautuvat monesti englantilaistyyliset nimet. Poliittisen ulottuvuuden lisäksi nimien vaihtumista ehkä hidastaa myös vaikea lausuttavuus. Port Elizabeth on helppo lausua, mutta xhosankielinen nimi Gqeberha sisältää jopa kielellä kitalakeen kosketettaessa tehtävän klik-äänteen, jota monet meistä eivät osaa edes tuottaa. Toki esimerkki on äärimmäinen. Kaupunkien, jokien vuorien ja kaikkien maantieteellisten paikkojen nimet ovat aina paikallisille oikeita ja merkityksellisiä. Ne kertovat tarinoita ja ovat osa historiaa, joilla on merkitystä ja itseisarvo.
Etelä-Afrikassa on 11 virallista kieltä. Englannilla pärjää maassa hyvin. Äidinkielenään tuota kaikkien osaamaa kieltä puhuu kuitenkin vain vajaa kymmenys kansalaisista. Kolmasosa englantia äidinkielenään puhuvista on mustia. Englanti on hallinnon, kaupan ja tiedotusvälineiden kieli. Vuosisatojen ajan virallisia kieliä Etelä-Afrikassa olivat hollanti, englanti ja afrikaansin kieli. Näitä kieliä puhui vain pieni vähemmistä asukkaista. Viimeksi vuonna 2011 tehdyn suuren kielitutkimuksen mukaan eteläafrikkalaiset puhuvat nykyisin keskimäärin 2,84 kieltä.
Koulujen opetuskieli on englanti, mutta muita kieliä opetetaan mahdollisuuksien mukaan äidinkielenä pienellä tuntimäärällä. Kaikilla alueilla ei toki oli kaikkia kieliä tarjolla.
Paikallisiin nimiin liittyy arvoja, uskomuksia ja tietoa historiasta. Kaupunkia lähestyttäessä kysyin Sitanu-kuljettajaltani tiesikö hän Mbombela-nimen merkityksen. Nuori mies oli kasvanut kaupungissa, ja hänen juurensa olivat kaupungissa monen sukupolven ajalta. ”Äiti tietää varmaan nimen merkityksen, ja varmasti sen tietää isoäiti.” Nuori mies ei sitä itse tiennyt, minä selvitin asian googlaamalla.
Suurella osalla Afrikkaa on paljon tehtävää siinä, kuinka historiaa, maantiedettä ja omaa kulttuuriperintöä opetetaan kouluissa. Kouluissa on opetettu siirtomaaisäntien maantiedettä, eläimistö ja kasveja. Omaan maahan ja kulttuuriin liittyvä tietoa tärkeämpänä ja arvokkaampana on pidetty kaukaisiin vallanpitäjiin liittyvää osaamista. Omaan maahan ja kulttuuriin liittyvä osaamista ei ole arvostettu ja opetusmateriaali samoin kuin opettajien tietämys asiasta ovat vähäisiä.
Seuraava hankkeen workshop on Fort Cox -nimisessä oppilaitoksessa, joka sijaitsee Middleriftissä. Saatamme hyvinkin majoittua Itä-Lontooseen (East London). Nämä paikat sijaitsevat iMpuma-Koloni’ssa (Itäinen Kap-maa) ja ovat perinteisiltä nimiltään iXesi ja Gompo.
Kirjoittaja
Eija Laitinen, tutkijayliopettaja, HAMK Bio -tutkimusyksikön Afrikka-tiimin vetäjä
Hämeen ammattikorkeakoulun Afrikka-toimenpideohjelma toteuttaa EU:n Afrikka-strategiaa. Yksi toimenpideohjelman monista tavoitteista on kasvattaa kulttuurista osaamista ja lisätä toimintaympäristön ymmärrystä verkostoon kuuluvista maista.
