Ensimmäinen Erätauko!-blogikirjoitus avasi, mikä Erätauko on ja miten se päätyi HAMKiin. Toinen esitteli Erätauko-ohjaajakoulutusta. Kolmas kuvasi, miten Erätauko-keskustelua sovellettiin opetuksessa ja miten siinä opiskelijoiden mielestä onnistuttiin. Tässä neljännessä osassa arvioimme opettajina Erätauon hyötyjä. Esitämme myös jatkoideoita menetelmän käyttämiseen. Tämän blogikirjoitussarjan tavoitteena on jakaa hyviä käytänteitä opetukseen ja työelämään. Neljäs osa päättää sarjan.
Erätauko toimii! Opettajien näkemyksiä
Kolmannessa osassa kuvattiin, miten Mervi mukautti Erätauko-keskustelun kaavaa (Erätauko, n.d-a) YAMK-koulutuksissa ryhmätehtävien purkamiseen. Opiskelijapalautteet osoittivat menetelmän olevan tehokas tapa, joka osallistaa kaikki ja syventää ryhmätöistä oppimista. Kuvattiin myös, miten Saija kokeili Erätaukoa osana draamapedagogiikkaa sosionomikoulutuksessa. Erätauko jäi positiivisena kokemuksena opiskelijoiden mieleen. Se voitiin sovittaa dialogiseksi menetelmäksi simuloituun asiakastapaamiseen.
Erätauko on yksinkertainen menetelmä eikä vaadi lisäresursseja tai ‑kustannuksia. Pitää vain pohtia toimintatapa, selkeä teema ja pitää kiinni Erätauon säännöistä. Menetelmä sopii aina, kun tarvitaan aiheen laajempaa ymmärrystä tai erilaisten ihmisten tasavertaista kohtaamista. Se soveltuu osaksi yhteistyön rakentamista, päätöksenteon valmistelua tai toiminnan kehittämistä. Erityisesti Erätaukoa kannattaa kokeilla silloin, kun on kyllästynyt omiin toimintatapoihinsa. Sekä opettajat että opiskelijat uupuvat ryhmätyöesittelyihin, joiden jälkeen kellään ei ole mitään sanottavaa, kysyttävää tai lisättävää. Ryhmätöiden purkuun on toki muitakin menetelmiä, mutta Erätauko takaa osallistavan dialogin. Vaikka menetelmässä käytetty nimitys “Erätauko-kaava” kuulostaa jäykältä, kyseessä ei ole kahle vaan moneen tarkoitukseen taipuva sidos.
Saijan kokeilu osoitti, että kaava tukee tasa-arvoisen keskustelun toteutumista valta-asetelmasta huolimatta. Tätä vahvistaa menetelmästä esitetty kuvaus, että Erätauko-keskusteluun ei tulla jonkin alan asiantuntijana (ks. Erätauko, n.d.). Erätauon hyödyntäminen voisikin auttaa asiakastyössä vaadittavaa ei-tietämistä (ks. esim. Rantanen, 2021). Asiakas tuli simulaatiossa omine tarpeineen kuulluksi mutta ei ole isossakaan piirissä ”kiusallisesti” keskipisteenä vaan yhtenä osallistujana. Kokeilussa ilmeni myös, että Erätaukoa ja kalamaljaa voi yhdistää. Ennen keskustelua esitellyt Erätauon säännöt edesauttoivat lähtemään vastuurooliin, aloittamaan keskustelu ja huolehtimaan sen etenemisestä. Aloittajalla eli palveluohjaajan roolissa olleella oli jotain, johon tarttua ja jonka mukaan edetä – huolimatta puuttuvasta työelämäkokemuksesta. Vaikka muilla oli draamaan kuuluvaa epäröintiä toimia roolissa, ohjaaja loi sääntöjä noudattamalla turvallista ilmapiiriä. Erätauko edisti siis myös draamapedagogiikkaa. (Kuva 1.)
Läsnä vai etänä? Mervin kokeilu tapahtui Zoomissa. Vaikka kameroiden käyttö oli pakollista, katsekontaktin mahdottomuus voi vaikeuttaa keskustelua. Tästä huolimatta syntyi aitoa kohtaamista ja kokemusten jakamista, myös opiskelijapalautteiden perusteella. Erätauko-keskustella voikin myös etäyhteydellä (Erätauko, n.d.), minkä Mervin kokeilu vahvisti.
Kehittääksemme Erätaukoa opetusmenetelmänä olisi tarpeen
- saada omasta Erätauon toteuttamissuunnitelmasta vertaispalautetta kollegalta
- käsitellä toteutuksen jälkeen ohjaajakokemuksia luottamuksellisessa tiimissä
- kokeilla Erätaukoa monipuolisesti osana draamapedagogiikkaa, esimerkiksi draamatyöskentelyn reflektoinnissa
- testata menetelmää asiakas-/potilassimulaatioiden purkamisessa (debriefing) tai opiskelijat työharjoittelussa oikeassa asiakastapaamisessa
Jatkoideoita
Erätauko sopisi erinomaisesti moduulin aloitukseen selvittämään opiskelijoiden kokemuksia moduulin ilmiöstä, jolloin saataisiin aitoa tietoa käänteisen oppimisen (flipped learning) hyödyntämiseen. Harjoittelun tai opinnäytetyön kolmikantakeskusteluun Erätauko toisi kollegiaalisuuden: opettaja, työelämän edustaja ja opiskelija samalla viivalla. Menetelmällä voidaan pohtia, tehdäänkö tiimissä oikeita asioita ja saavutetaanko opetuksessa oppimista. Se sopii LearnWell-ideologiaan selvittämään opiskelijoiden ja opettajien kokemuksia opetuksesta, oppimisesta ja hyvinvoinnista.
Erätauolla voidaan purkaa polarisaatioita ja ehkäistä vuorovaikutuksellisten solmujen syntymistä. Kehittämispäiviin Erätauko soveltuisi kokemusten ja osaamisen jakamiseen. Sitä voisi hyödyntää ryhmäkehityskeskustelussa ja uuden työntekijän osallistamisessa työyhteisöön. HAMKiin voisi perustaa Erätauko-keskustelijoiden ryhmän, jossa käsitellä esimerkiksi eriäviä kokemuksia hankalista tilanteista.
Voi olla tarpeen pohtia, pitääkö keskustelun ohjaajan olla yhteisöön kuuluva vai ulkopuolinen. Joka tapauksessa ohjaajan tulee tuntea menetelmä ja harjaantua sen käyttämiseen. Onneksi Erätauko on yksinkertainen, avoin ja ilmainen menetelmä, johon on helppo perehtyä ja ottaa käyttöön. Tehdään Erätauosta oikeasti osa hamkilaista osaamista!
Kirjoittajat
Saija Karevaara, viestinnän lehtori, Hyvinvointiosaamisen yksikkö
Mervi Lepistö, tutkijayliopettaja, Hyvinvointiosaamisen yksikkö
Lähteet
Erätauko. (n.d.). Mikä erätauko? https://www.eratauko.fi/tyokalut/
Rantanen, E. (2.9.2021). Ei-tietäminen on kanssaolemista. Talentia-lehti. https://www.talentia.fi/talentia-lehti/ei-tietaminen-on-kanssaolemista/
