Ammattikorkeakouluopettajat ovat viime vuosina olleet suurten muutosten keskellä ja työelämän muutokset ylipäätään aiheuttavat sen, että hyvinvointi- ja jaksamiskysymykset ovat keskiössä jatkossakin. Tietoa työstressistä tarvitaan, kun pyritään kohti kestävää työelämää eli sellaisia työ- ja elinoloja, jotka tukevat yksilöä osallistumaan työelämään koko työuran ajan aina eläkeikään saakka. Työn tarkastelu hyvinvoinnin näkökulmasta on kaiken kaikkiaan ensiarvoisen tärkeää. LearnWell -tutkimusryhmän johdolla HAMK Edussa tarkastellaan korkeakouluopettajien hyvinvointia ja pyritään tukemaan niin opettajia, opiskelijoita kuin koko korkeakouluyhteisöä hyvinvoivan opetus-oppimisympäristön rakentamisessa.
Opettajien työstressi
Stressi on tilanne, jossa yksilöön kohdistuu niin paljon vaatimuksia, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät. Työperäinen stressi liitetään työhön, työyhteisöön tai työolosuhteisiin liittyviin tekijöihin. Työstressillä tarkoitetaan siis stressiä, jonka työ, tavalla tai toisella, yksilölle aiheuttaa. Tutkimuksissa on todettu, että työstressi lisää kustannuksia ja poissaoloja ja vaikuttaa työn tuottavuuteen. Pitkittynyt stressi johtaa pahimmillaan työuupumukseen, jonka oireita ovat uupumusasteinen väsymys, kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto. Tutkimusten mukaan opettajat kärsivät eniten työuupumuksesta verrattuna muihin akateemisiin ammattilaisiin ja ihmissuhdetyöläisiin. Tämän arvellaan johtuvan siitä, että opettajan työssä on huomattavan paljon sekä määrällisiä että laadullisia kuormitustekijöitä. Opettajan työ on kognitiivisen vaativuuden lisäksi vaativaa myös emotionaalisesti ja sosiaalisesti; opettajan työ on ihmissuhdeammatti, jossa tulee olla jatkuvasti vuorovaikutuksessa oppilaiden, vanhempien, kollegoiden ja erilaisten sidosryhmien kanssa. Pitkittynyt stressi vaikuttaa opettajan lisäksi myös oppilaiden oppimiseen. Opettajan työuupumus vaikuttaa negatiivisesti mm. oppilaiden oppimistuloksiin ja motivaatioon ja tätä kautta koko kouluyhteisön hyvinvointiin.
Työstä palautuminen
Työstä palautuminen on tärkeää terveyden, työkyvyn ja yksilön oman hyvinvoinnin kannalta ja siitä tulisi huolehtia päivittäin sekä työssä että vapaa-ajalla. Nykyinen jatkuvasti hektisempi työelämä aiheuttaa suuria haasteita palautumiselle; ns. rajattomassa työelämässä levolle ja palautumiselle jäävä aika on oleellisesti vähentynyt. Nykypäivän työelämä painottaa entistä enemmän yksilön vastuuta oman työnsä organisoinnista, omasta hyvinvoinnista ja palautumisesta. Onnistunut palautuminen korjaa työstressin kielteiset vaikutukset ja mahdollistaa sen, että yksilö jaksaa taas osallistua, olla virkeä, luova ja kiinnostunut asioista. Kovakaan paine työssä ei haittaa, jos huolehdimme omasta palautumisesta. Työolojen lisäksi onnistuneeseen palautumiseen vaikuttavat yksilön hyvinvointi, elämäntavat ja sisäisen voimavarat.
Keinoja työstä palautumiseen
Palautumisen tarve on yksilöllinen ja jokaisen olisikin hyvä tuntea oma henkilökohtainen palautumisen tarpeensa ja löytää itselle sopivia keinoja, joiden avulla palautuminen on mahdollista ja mielekästä. Onnistunut palautuminen estää tehokkaasti työn vaatimusten kehittymistä stressitekijöiksi. Palautuminen on yksinkertaisesti rentoutumista ja työstä irrottautumista, tavalla tai toisella. Hyviä tapoja ovat esimerkiksi liikunta, ulkoilu, itselle mieluisat harrastukset ja ystävien tapaaminen. Ehtyneiden voimavarojen täydentäminen itselle mieluisalla tavalla palauttaa ne voimavarat, joita työpäivä vie. Oleellista on työpäivän päätteeksi lopettaa työnteko ja saada ajatukset irti työstä. On tärkeää huomioida, että myös työpaikoilla tulisi kiinnittää huomiota siihen, että palauttavia hetkiä saadaan lisättyä myös työpäivään.
Työyhteisön vastuu
Useat opettajat kuvaavat työtehtäviään ikään kuin kaoottiseksi, liian suureksi tehtävälistaksi, jota yritetään suorittaa jatkuvien keskeytysten, moninaisten viestintäkanavien ja epäselvien ohjeistusten keskellä. Liiallinen kuormitus voi johtaa siihen, ettei työstä palautuminen ole mahdollista. Stressaavat tekijät työssä ikään kuin palaavat suurempina takaisin, kun työntekijä palaa työhönsä päivittäin yhä huonommin palautuneena ja vähemmän levänneenä. Vastuuta työstä ja siitä palautumisesta tulisi siirtää työntekijältä myös työyhteisöille ja esimiehille. Työntekijän oma tahtotila ja tietoisuus palautumisen tarpeesta ja vaikutuksista ei riitä, jos palautumiselle ei käytännön arjessa ole aikaa tai mahdollisuuksia.
Kirjoittajat Riikka Tuominen, projektitutkija, Liisa Postareff, johtava tutkijayliopettaja ja Viivi Virtanen, tutkijayliopettaja ovat HAMK Edu -tutkimusyksiköstä. Tutkimuksessa erityisesti kiinnostaa oppiminen ja opettaminen korkeakoulussa sekä niihin liittyvä hyvinvointi.
