Mikä on oppimispäiväkirja ja miten sitä voi hyödyntää opetuksessa ja oppimisen välineenä?
Taiteilija Johannes Itten kirjoittaa intialaista Vedaa siteeraten kirjassaan Värit taiteessa, miten ”kaikki mikä opitaan kirjoista tai opettajalta on kuin vaunut. Vaunut ovat hyvät tietä kuljettaessa, mutta kun tie loppuu on niiltä noustava ja jatkettava jalan.” (Itten, 2004, s. 7)
Ittenin ajatus on tullut mieleeni usein opettajana toimiessani. Miten pystymme tarjoamaan opiskelijoille taitoja selvitä taipaleellaan eteenpäin? Miten opiskelija oppisi soveltamaan opittuja tietoja?
Erityisesti ajatus on tullut mieleeni teetättäessäni opiskelijoilla oppimispäiväkirjoja ja lukiessani niitä, varsinkin opiskelijoiden kirjoittamaa palautetta oppimispäiväkirjaprosessista. Oppimispäiväkirja tarjoaa oppimistyökalun, jossa tunneilla läpikäytyjä asioita ei vain konemaisesti päntätä tenttiin, vaan opiskeltavaa aihetta voi käsitellä hyvinkin useilla eri tavoilla soveltaen, tulkiten ja ajatuksella mutustellen. Opiskelijapalautteen mukaan opiskelijat selvästi ovat pitäneet tästä tiedon laajemmasta etsimisestä ja omien näkökantojen hakemisesta.
Mikä ihme on oppimispäiväkirja? Tässä voin siteerata yhden opiskelijan johdantotekstiä omassa työssään tältä talvelta:
”Termihän pitää itsessään sisällä koko idean. Oppiminen (oma henkilökohtainen) ja päiväkirja eli oman oppimisen seurantaa ja kirjaamista, opetettavien asioiden ymmärtämistä ja analyysiä siitä; oman oppimisen kehitys, havaintoja, kommentteja, kuullun ymmärtämistä, tunteita, mitä ymmärrän ja mitä en ymmärrä.”
Muoto on vapaa, oppimispäiväkirja voi olla puhdas tekstidokumentti tai sitten runsaalla kuvituksella varustettu tuotos. Olen ohjeistuksessani rajannut tehtävää ainoastaan, että tuotoksen tulee olla palautettavissa Moodleen. Näin ollen esimerkiksi pienoismallit rajautuvat pois keinovalikoimasta (ellei siitä sitten ota valokuvia). Tämän tuloksena palautettujen oppimispäiväkirjojen kirjo on suuri. Tuotokset ovat tekijöidensä näköisiä.
Oppimispäiväkirja ei ole välttämättä se helpoin ja yksinkertaisin tapa opettajallekaan, luettavaa tulee selvästi enemmän kuin kirjallisista tenteistä. Varsinkin jos/kun on välipalautus hieman ennen toteutuksen puoltaväliä. Siinä pystyy tarkistamaan, onko aloitus mennyt oikeaan suuntaan vai onko opiskelija kaahannut ensimmäisessä mutkassa ulos tieltä. Samalla pystyy antamaan ohjeita prosessin etenemiseksi ja kehittämiseksi. Tällä tavalla tulee huolehdittua siitä, että opiskelijat aloittavat työnsä heti toteutuksen alkuvaiheessa eivätkä jätä tekemistä viimeiselle viikolle ennen lopullista palautusta. Toki välipalautuksesta tulee luettavaa rutkasti enemmän, jokainen työ pitää lukea (ainakin) kahteen kertaan ja antaa palautetta niin välivaiheessa kuin myös lopullisen palautuksen yhteydessä.
Opiskelijalle, jos hän panostaa oppimispäiväkirjaan, työmäärä voi olla selvästi suurempi kuin tenttiin lukemisaika ja tentin kirjoittamisaika yhteensä. Siitä huolimatta opiskelijat ovat innolla tarttuneet mahdollisuuteen, siinäkin tapauksessa, vaikka olen antanut mahdollisuuden valita oppimispäiväkirjan ja tentin välillä, ”pakkohan tätä on kokeilla”. Yllättäen voi käydä jopa niin kuin joku opiskelija kirjoitti, että ”tulipa luettua opetusmateriaali tarkemmin läpi”. Opiskelijapalautteessa korostuu oppimispäiväkirja yhtenä parhaista tavoista oppia asioita, kuten joku kirjoitti ”hyvä tapa painaa mieleen asioita, toimi ainakin omalla kohdalla paremmin kuin tentti”. Opiskelijat kirjoittavat hyvin usein laajempaakin palautetta oppimispäiväkirjoihin, tästä esimerkkinä yhtä opiskelijaa lainaten, miten vaikka ”kirjoittaminen tuntui ajatuksena tosi työläältä ja loppua kohti meinasi iskeä kisaväsymys, on tämä ehkä yksi parhaista tavoista oppia asioita, mielenkiintoinen tapa lähteä pohtimaan mitä on juuri opittu ja miten pääsee sitä omaa oppimistaan syventämään, (…) pitää itse olla aktiivinen ja sitähän se on myös työelämässä.”
Olen käyttänyt oppimispäiväkirjaa useammassa eri opintojaksossa, mm. rakennusmateriaalit ja korjausrakentamisen rakennusfysiikka (tämä jälkimmäinen voi kuulostaa yllättävältä, mutta voin todeta, että toimii hyvin). Näistä ensimmäisessä aineistoa on todella paljon ja laajalti. Siitä huolimatta opiskelijat ovat innostuneet iltaisin kaivamaan internetistä lisää tietoja yksittäisistä materiaaleista. Monimuotokoulutuksessa rakennusmestariksi opiskelevilla on jo rakennusalan työkokemusta. He ovatkin hyödyntäneet rakennustyömaavuosiaan oppimispäiväkirjoissa soveltaen omia havaintojaan.
Annan oppimispäiväkirjoista palautetta sekä numeraalisena arvosanana että kirjallisesti muutamien lauseiden pakettina. Palautteeseen ei vaikuta tekstin määrä vaan laatu. Jos opiskelija on vain kopioinut opetusmateriaalia yhtään analysoimatta tai osoittamatta, että onko ymmärtänyt asioita, ei lopputulos ole kummoinen.
Omasta kokemuksestani voin todeta, että oppimispäiväkirja on antoisa prosessi sekä opettajalle että opiskelijalle. Tärkeintä tietenkin on, että pystymme kaiken kaikkiaan tarjoamaan opiskelijalle eväitä myös siihen hetkeen, kun tie loppuu, on noustava vaunuilta ja jatkettava jalan.
Teksti: Ilkka Paajanen, arkkitehti, rakennustekniikan lehtori
Itten, J. (2004). Värit taiteessa. (Suomentanut Antero Kare, 4. muuttamaton painos). Kustannus Oy Taide. (suomennos saksankielisestä alkuteoksesta Die Kunst der Farbe, julkaistu 1961)
