Valkuaiskasvit sopivat hyvin monipuolistamaan viljely\u00e4. Ne tuovat samalla monia hy\u00f6tyj\u00e4 viljelyyn, mitk\u00e4 heijastuvat positiivisina ymp\u00e4rist\u00f6vaikutuksina. Valkuaiskasvien juuristo on paljon vahvarakenteisempaa esimerkiksi viljoihin verrattuna, ja se huokoistaa siten tehokkaasti maan rakennetta, mik\u00e4 puolestaan parantaa maan vedenl\u00e4p\u00e4isykyky\u00e4. T\u00e4m\u00e4 v\u00e4hent\u00e4\u00e4 ravinteiden huuhtoutumisen riski\u00e4.<\/p>\n
Valkuaiskasvien viljely kuitenkin edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 maan rakenne on kunnossa. Heikkokuntoisessa ja tiivistyneess\u00e4 peltomaassa valkuaiskasvit eiv\u00e4t viihdy eiv\u00e4tk\u00e4 niiden juuret pysty kasvamaan riitt\u00e4v\u00e4n syv\u00e4lle. Valkuaiskasveista, ja tarkemmin nurmipalkokasveista sinimailanen kuitenkin sopii pellon peruskunnostuksen tai syv\u00e4kuohkeutuksen j\u00e4lkeisen\u00e4 kasvina jatkamaan maan biologista kuohkeutusta, mutta sekin vaatii, ett\u00e4 pellon pH on hyv\u00e4ll\u00e4 tasolla ja maa on l\u00e4p\u00e4isev\u00e4\u00e4.
\nVaihtelun tuominen viljelykiertoon valkuaiskasvien avulla pirist\u00e4\u00e4 my\u00f6s maan mikrobitoimintaa, mik\u00e4 heijastuu lopulta kasvien parempana hyvinvointina ja sen my\u00f6t\u00e4 parempana sadontuottona. Hyvin kasvavat kasvit sitovat tehokkaasti annetut ravinteet satoon, mik\u00e4 alentaa ravinnetaseita ja v\u00e4hent\u00e4\u00e4 ravinteiden huuhtoutumisriski\u00e4.<\/p>\n
Valkuaiskasvit kukkivat yleens\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti, joten ne houkuttelevat luontaisia p\u00f6lytt\u00e4ji\u00e4 puoleensa. Valkuaiskasvit toimivat siten my\u00f6s luonnon monimuotoisuuden yll\u00e4pit\u00e4jin\u00e4 ja lis\u00e4\u00e4jin\u00e4.<\/p>\n
Typpe\u00e4 sitovat valkuaiskasvit tasapainottavat maan ravinnetilaa. Palkokasvien sitoma typpi v\u00e4hent\u00e4\u00e4 typpilannoituksen tarvetta kahdella tapaa: niiden oma lannoitustarve on muita kasveja huomattavasti v\u00e4h\u00e4isemp\u00e4\u00e4 ja toisaalta niiden ilmasta sitoma typpi v\u00e4hent\u00e4\u00e4 seuraavan kasvin typen lannoitustarvetta. Nurmipalkokasvit puolestaan rehunurmiseoksissa v\u00e4hent\u00e4v\u00e4t samaan tapaan typpilannoituksen tarvetta, mutta toisaalta my\u00f6s ostovalkuaisen tarvetta.<\/p>\n
Typpe\u00e4 sitovat palkokasvit kannattaa sijoittaa viljelykierrossa paljon typpe\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4vien viljelykasvien, kuten esimerkiksi vehn\u00e4n edelle. Parhaassa tapauksessa n\u00e4in voidaan varmistaa satoisien vehn\u00e4lajikkeiden myllylaatu, jos typen enimm\u00e4ism\u00e4\u00e4r\u00e4t tulevat vastaan.<\/p>\n
Jotta valkuaiskasvien sitoma typpi saadaan s\u00e4ilym\u00e4\u00e4n maassa talven yli, kannattaa niiden j\u00e4lkeen kylv\u00e4\u00e4 ker\u00e4\u00e4j\u00e4kasvi. Yksi palkokasvien heikkous ymp\u00e4rist\u00f6n\u00e4k\u00f6kulmasta onkin, mit\u00e4 tapahtuu kasvit\u00e4hteisiin varastoituneelle typelle talven aikana. T\u00e4m\u00e4n takia kaikki keinot, joilla typpi saadaan s\u00e4ilym\u00e4\u00e4n tallessa, on otettava k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n
Palkokasvien viljelyss\u00e4 erityist\u00e4 huomiota tulisi kiinnitt\u00e4\u00e4 koko viljelysysteemiin. Mik\u00e4li palkokasveja viljell\u00e4\u00e4n vain viherlannoitustarkoituksiin, jolloin koko kasvusto muokataan seuraavan kasvin lannoitteeksi, saattaa typen tappiot olla jopa samansuuruiset kuin syksyll\u00e4 levitetyn karjanlannan typpitappiot.<\/p>\n
Palkokasvien sato tulisikin aina korjata talteen, joko karjan rehuksi tai ihmisravinnoksi. Talteen korjatun palkokasvin satot\u00e4hteet, juuristobiomassa, s\u00e4nki ja mahdolliset oljet, sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t huomattavasti v\u00e4hemm\u00e4n ravinteita kuin itse sato. Yleens\u00e4 talteen korjatun sadon osuus on v\u00e4hint\u00e4\u00e4n puolet koko biomassan ravinnem\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. Tuleentuneen biomassan hajoaminen sadonkorjuun j\u00e4lkeen on huomattavasti hitaampaa kuin vihre\u00e4n\u00e4 maahan muokatun biomassan hajoaminen. Kannattaa siis harkita, niitt\u00e4\u00e4k\u00f6 kasvuston kesken kasvukauden vai antaa kasvaa koko kasvukauden. Rikkakasvien torjuntastrategia on usein se m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4.<\/p>\n
Palkokasvikasvuston k\u00e4sittelyll\u00e4 syksyll\u00e4 voidaan jonkin verran vaikuttaa ravinnetappioiden syntyyn. Nyrkkis\u00e4\u00e4nt\u00f6 on, ett\u00e4 el\u00e4v\u00e4st\u00e4 kasvustosta ravinnetappiot ovat aina v\u00e4h\u00e4isemm\u00e4t kuin kuolleesta biomassasta. N\u00e4in ollen viherlannoituskasvusto kannattaa pit\u00e4\u00e4 elossa mahdollisimman my\u00f6h\u00e4\u00e4n syksyyn. Mik\u00e4li maalaji ja seuraavan vuoden viljelykasvi mahdollistavat, niin kasvuston tuhoaminen tulisi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 aina seuraavaan kev\u00e4\u00e4seen. Yksivuotisten kasvien osalta t\u00e4m\u00e4 ei yleens\u00e4 aiheuta mit\u00e4\u00e4n erityisi\u00e4 ongelmia seuraavana kev\u00e4\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 edellisen vuoden palkokasvi kuolee talvella eik\u00e4 j\u00e4\u00e4 rikkakasviksi. Sen sijaan talvehtivat palkokasvit, nurmipalkokasvit, saattavat kiusata jonkin verran seuraavana vuonna, jos kasvusto muokataan vasta kev\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n