Työniloa=Kolay gelsin Turkissa

0

Tervehdys ja tuulahdus Turkista

Kolme viimeistä viikkoa oli tosi mielenkiintoista harjoittelu aikaa sisätauti-osastolla Alanyassa Baskentissa.
Näin kuinka hyvät suonensisäiset lääkeet nosti turistit takaisin rantakuntoon. Turisteilla Suomalaiset mukaan lukien oli paljon keuhkokuumetta, ripulia, oksentelua, huimausta ja akuuttia kehkoputkentulehdusta sekä kovaa limaista yskää.

Moni turisti oli yrittänyt sinnitellä useamman päivän ennenkun tuli Baskenttiin. Taudit ovat sen verran kovia, että itsehoidolla ne eivät helpolla mene ohi, tarvittiin kunnon lääkkeet. Antibiootit laitettiin suoraan suoneen ja ne olivat tehokkaita. Kaksi eri Antibiottia (Lefox ja Devasid) tehosi yllättävän nopeasti esimerkiksi ripuliin ja keuhkokuumeeseen jne. Lisäksi käytettiin Iprasal ja Flixair nimistä nestemäistä lääkettä, joka oli pienessä ampullissa ja se tyhjennettiin maskiin, jota sitten hengitettiin n. 10 minuuttia. Hengitys alkoi helpottua yllättävän äkkiä ja yskä parantua.

Sairaanhoitajan työ koostui paljon lääkehoidosta ja yhteistyöstä Lääkäreiden kanssa. Laitosapulaiset (Temizliçi)vastasivat osaston siivouksesta, potilaan käyttämisestä vessassa, petivaatteiden sekä potilaan vaatteiden siisteydestä huolehtimisen.

Lääkärin kierron jälkeen ammulla n. 9.00 alkoi todellinen vipinä. Potilaita kuljetettiin röntgeniin, ja erilaisiin tutkimuksiin mihin lääkäri oli heidät määrännyt, tämän hoiti laitosapulainen. Lääkkeiden jakoon meni aika lailla aikaa. Aluksi minun oli vaikea hahmottaa mitkä ampullit ja lääkejauheet sekoitettiin mihinkin liuokseen. Mutta vähitellen tämäkin alkoi hahmottua, aina vastuuvuorossa oleva Sairaanhoitaja olikin ohjeistamassa lääkkeiden jakoa.
Sain tehdä kaikkea muuta harjoittelu aikanani paitsi kanyyleita en laittanut, kasasin kyllä tarvikkeet hoitajalle valmiiksi ja olin apuna hoitajalle. Kun jouduttiin vaihtamaan kanyyli, poistin vanhan kanyylin. Lääkkeiden jako oli mielenkiintoista, mutta haastavaa. Varmistin aina useamman kerran kun menin laittamaan esim. Antibiootin potilaalle suoneen, että minulla oli oikea lääke ja oikea potilas. Työskentely tapahtui pääosin Turkinkielellä. Mutta Turisti lääkäri puhui selkeää Englantia. Lääkäreissä oli myös se kiva puoli, että he näyttivät aina kuvat koneelta esim. jos oli keuhkokuume miltä keuhkot näyttivät ja missä kohtaa tulehdus oli. Samoin teki Kirurgit jotka teki jalka, käsi ja selkä leikkauksia eli korjasivat murtumia, niitäkin oli turisteille sattunut. Pyörällä kaatumisia oli useampia. Täällä liikenne on kamala, Turkkilaiset ajavat kaasupohjassa eikä liikenne valoissakaan voi olla varma pysähtyvätkö, vaikka valo on jalankulkijalle vihreä.

Jotenkin minulla alkoi asiat selkeytyä vasta kolmannen viikon jälkeen. Työnteko helpottui kovasti. Olin jo jyvällä mitä päivän aikaan tapahtuu. Osasin jo jakaa lääkkeitä itsenäisesti, tosin jotkut hoitajat haluasivat tulla aina mukaan kun esim. laitoin suoneen lääkkeen ruiskulla. Mutta aika itsenäisesti toimin jo viimeisillä viikoilla. Selkeästi luottamus kasvoi ja hoitajat näkivät että työskentelin oikein sekä aseptisesti ja ymmärsin mitä teen.

Vitaalien ottaminen tuntui välillä raskaalta ne otettiin aamulla 9.30 ja päivällä 13.00 sekä aina tietysti kun tuli uusi potilas tai potilas tuli leikkauksesta. Ne kirjattiin aina paperille ja Lääkäri kysyi tilanteen mukaan aina verenpaineen sekä happisaturaation, joka otettiin vielä hengityssairauksista kärsivältä potilaalta aina uudestaan vielä kierrolla. Verenpaine mittari oli sellainen pumpattava, mitä me koululla kerran harjoiteltiin. Harjaannuin verenpaineiden ottamisessa todella hyvin, alussa oli vaikeuksia kun kiireessä yritin kuunnella sykettä.

Omasta mielestäni solahdin mukavasti Turkkilaisten joukkoon. Olinhan ensimmäinen Sairaanhoitaja harjoittelija osastolla ja aluksi minulta udeltiin kaikenlaista. Turkkilaiset haluaa tietää paljonko saa palkkaa ja onko oma asunto ja onko mies Turkkilainen vai Suomalainen. Kun nämä asiat oli selvitetty sitten heitä kiinnosti kovasti Kristinusko. Meillä oli ihania keskusteluja hoitajien kanssa. Muslimien Ramadan alkoi 1.5. ja silloin useammat hoitajat eivät syöneet eikä juoneet, monet olivat ihan poikki. Mutta vaikka he eivät aivan tarkalleen tiennyt miksi paastotaan niin kuitenkin he paastosivat. Kulttuuri sokkia minulle ei tullut missään vaiheessa, Turkki on minulle niin tuttu maa, että minua ei ihan pikku jutut hätkädyttänyt.

Ihanaa oli kun osastolle tuli Suomalaisia, se tuntui kuin oma perhe olisi ollut läsnä. Sain olla heitä auttamassa monissa asioissa, varsinkin heitä joilla ei ollut kielitaitoa. Turkkilaiset hoitajat laittoivatkin minut aina hoitamaan Suomalaiset potilaat ja sain jopa olla päivän mittaan yhdenkin potilaan vierellä usemman kerran päivässä. Turkkilaiset hoitajat ei vietä aikaa potilaiden kanssa, he ovat tosi nopeita toimissaan. Lääkkeet laitetaan tippumaan ja heti pois huoneesta. Minä tykkäsin aina jutella potilaalle jotain ja jopa istahtaa vuoteen vierelle hetkeksi, kun potilas sitä haluasi. Monesti hoitajat kysyivät että onko potilaalla joku ongelma, kun jäin juttelemaan heidän kanssa. Kerroin että Suomessa potilaat haluaa tietää mitä heille tehdään ja mikä on hoitosuunnitelma jne. Tyytyivät siihen.

Kuusi viikkoa meni tosi nopeasti. Viimeiset viikot oli tosi antoisia, kun homma alkoi sujua. Suosittelen lämpimästi harjoittelua Turkissa, jos olet pitkäpinnainen ja ennakkoluuloton, niin eikun haastetta kohti.

Iloista kesän odotusta kaikille, nyt minulla on viikko lomaa ja Suomeen suunnistamme mieheni kanssa 19.5.2019.
Turkki harjoittelusta jäi ikimuistoinen muisto sydämeen.

Leave A Reply