Sairaanhoitaja harjoittelu puolivälissä Turkissa

0

Tervehdys ja tuulahdus kauniista Alanyasta

Aloitin Sairaanhoitaja harjoittelun Turkissa Alanyassa Baskent Universityssä 1.4.2019. Tämä aika täällä, nyt siis jo kolmas viikko takana, on ollut yksi mielenkiintoisimmista jaksoista elämässäni.

Minut otettiin iloisesti ja arvokkaasti vastaan Maanantai aamuna 1.4. Baskent University Hospitalisissa. Jännityskin unohtui kun oli niin rento meininki kansainvälisessä toimistossa, johon minut ohjattiin suoraan sairaalan ovelta.

Annoin yhteyshenkilölle heille tarkoitetut paperit (Letter of Acceptence ja Learning Agreement). Hetken aikaa keskusteltuamme ja ihmetellen minut ohjattiin toisen virkailijan luo, jonka kanssa lähdettiin hakemaan työpukua viereisestä rakennuksesta. Työpuku on samantapainen kuin Suomessa, valkoinen takki ja siniset housut. Täällä on se ero että työtekijä pesee itse työvaatteensa, niin siis minäkin.

Työskentelen sisätaudit osastolla Baskentin 7. krs. Sinne sitten hissillä ajelimme oppaani kanssa. Hän esitteli minut myös osaston lääkärille, nimet menee vielä sekaisin, mutta hän oli Turkkilainen lääkäri ja olenkin tavannut hänet nyt joka aamu raportilla, joka on vähän erilainen kuin Suomessa mutta kerron siitä vähän myöhemmin enemmän.

Ohjaajani esitteli minut sisätaudit osaston Sairaanhoitajille, joita on aamuvuorossa 2 ja iltavuorossa yksi. Osastolla kuhisee kuitenkin monenlaisia ihmisiä, on vilinää ja vilskettä kaiken päivää. Nyt on kiva kun jo tuntee ihmisiä niin tietää aina kuka kukin on kun henkilö tupsahtaa viereeni koneelle tiskin taakse. Osastolla käy sihteeri useamman kerran päivässä tekemässä koneella omat tehtävänsä. Sitten potilaiden ruoat käy tilaamassa kolme kertaa päivässä mies henkilö eli hän kysyy sen hetkisten potilaiden ruoka toiveet (esim. ilman suolaa, diabetes potilaan ruoat, dietti ruoat, vain keitto, tai ruoatta jos esim on leikkaukseen meno).

Aluksi minulle sanottiin, että juokset vain tuuttorisi perässä, niin pääset sisälle hoitajan työhön 🙂 hän ei osaa ollenkaan englantia, joten onneksi minulla on jonkin verran Turkinkielen taitoa, muuten harjoittelusta ei olisi tullut kyllä mitään. Osastolla on kaksi sairaanhoitajaa, jotka puhuvat englantia ja he eivät ole montaakaan kertaa sattuneet samaan vuoroon.

Työskentelen 8-16.00 Maanantaista Torstaihin ja Perjantaina 8-13.00 eli yhteensä 37 tuntia viikossa+ tehtävissä menee reilusti se 3 h tuntia, joka tehtäviin olisi varattu, mutta tämä harjoittelu on sen arvoinen, että ylitunnitkin jaksaa tehdä :). Paikalliset Sairaanhoitajat työskentelevät 7.30-16.30 yhteensä 45 h viikossa. Aamu alkaa raportilla. Osastomme tiskin eteen tulee klo. 8.00 n. 4-7 eri alan lääkäriä. Aamuvuoron Sairaanhoitaja kertoo ulkomuistista kaikkien sen hetkisten potilaiden tiedot , voinnin ja suunnitelmat siis pääpiirteittäin. Jos osasto on täysi sinne mahtuu 10 potilasta ja yleensä osasto on aika täysi. Ihmettelenkin miten Sairaanhoitaja muistaa kaiken, mutta näin vain on. Lääkärit kuuntelee hiljaa ja keskittyneesti Sairaanhoitajan raporttia potilaista. Osaston Lääkäri lisää kyllä väliin jotain, jos on tarvetta täydentää tietoja.

Täällä ihmisillä on samoja tauteja kuin Suomessakin. Mutta on myös erilaisia sairauksia. Flunssat ovat myös tosi kovia, etenkin turisteilla. Osastolla hoidetaan Turkkilaisia sekä ulkomaalaisia turisteja. Suomalaisiakin on ollut ja olenkin ollut suureksi avuksi, kun heillä kaikilla ei ole ollut muuta kun suomenkielen taito. Lämpimät halaukset olen hoidosta ja avusta saanut. Hyvälle on tuntunut olla avuksi ja ihan jopa tuomassa turvallisuuden tunnetetta monelle potilaalle. Kun on vieraassa maassa ja ei osaa kieltä, on varmasti turvaton olo. Kädestä olen monia potilaita saanut pitää ja rauhoitella, että hoito on hyvää ja Lääkärit oman alansa huippuja.

Ensimmäinen viikko oli tosi raskas kaikinpuolin ja jopa vielä toisen viikon alku tuntui vaikealta. Mutta onneksi osastolle tuli myös kaksi Turkkilaista opiskelijaa ja me pääsimme hommiin yhdessä. Homma sujuu tosi hyvin, turkkilaiset opiskelijat ovat 3 pv viikossa osastolla. Otamme yhdessä EKG:tä laitamme tiputuksia, otamme kaksi kertaa päivässä vitaalit (verenpainemittari on sellainen pumpattava) ja riennämme joka tilanteessa potilaan apuun. Vuorossa oleva Sairaanhoitaja ohjaa meitä. Vuorotellen teemme asioita, että kaikki saamme harjoitella esim. tippaan laittamista ja lääkkeiden jakoa. Lääkkeet ovat niin erilaisia kuin Suomessa, on siellä samojakin mutta suurin osa on aivan uusia minulle. Lääkkeet tulee potilaskohtaisesti Apteekista ja ne sitten tarkistetaan, että ovat oikeat lääkkeet oikealle potilaalle ja oikeat määrät, tarkistaessa tulee lääkkeiden nimet tutuksi.

Olen oppinut Turkkilaisilta opiskelijoilta paljon. Minulla on vain yksi harjoittelu jakso sairaalassa takana, joten senkin puolesta olen tarvinnut paljon ohjausta ja etenkin kun kielikin on vieras. Tarkistan useamman kerran kun Sairaanhoitaja sanoo esimerkiksi että Seerium on loppu, käy sulkemassa tippa, tai Antibiootti on loppu käy lisäämässä uusi Antibiootti tai poista kanyyli potilas kotiutetaan. Ihmeen hyvin tämä kolmas viikko on alkanut sujua. Tällä viikolla olen todella tuntenut että olen oppinut jo paljon. Rohkeasti menen potilaan huoneeseen jo yksin kun kello soi. Tuntuu että olen jo avuksi Sairaanhoitajille, joilla on todella kädet täynnä työtä. Täällä Sairaanhoitajat eivät kirjaa tietoja koneelle, kuten Suomessa. He kirjoittavat kaikki käsin useille erinlaisille lomakkeille. Tuntuu tosi työläälle kaiken sen työmäärän lisäksi mitä he tekevät potilaiden kanssa.

Lääkärit käy kierrolla aamulla ja iltapäivällä. Ne ovat mielenkiintoisia hetkiä. Turkisti lääkäri puhuu englantia tosi selvästi, joten pääsen paremmin jyvälle potilaiden taudeista ja jatkohoidosta sekä lääkityksestä. Keuhkoputkentulehduksia ja kehkokuumetta sekä kovaa yskää on paljon. Olen jo oppinut kuinka näitä hoidetaan. Potilaat hengittävät kahta eri lääkettä maskin kautta noin 10 minuuttia kerrallaan, tuntuu kivalle kun osaa jo tämänkin homman tehdä itsenäisesti. Yskä alkaa yllättävän äkkiä helpottua ja hengitys kulkea paremmin. Antibioottit ovat vahvoja ja yleensä niitä meneekin suoraan suoneen kahta erilaista Antibioottia.

Sairaanhoitajat ovat nopea tempoisia ja aluksi tunsin itseni tosi hitaaksi. He eivät ylimääräisiä juttele potilaiden kanssa, niin kuin me Suomessa olemme tottuneet, että kiireenkin keskellä joku sana vaihdetaan potilaan kanssa. Hoitajat aluksi ihmettelivätkin, että onko potilaalla joku ongelma kun jäin juttelemaan heidän kanssa. Tietysti kun eivät osaa englantia, niin ei ole yhteistä kieltäkään potilaan kanssa. Minulle ulkomaalaiset juttelevat tosi mielellään ja ajattelelen, että koska olen opiskelija, minulla pitää olla aikaa edes hiukan vaihtaa muutama sana heidän kanssaan.

Potilaat hoidetaan sisätauti osastollamme tosi ammatillisesti. Lääkkeitä täällä määrätään paljon. Lääkäri keskittyy tosi intensiivisesti potilaaseen ja kuuntelee heitä ja kertoo tarkasti sairauden kulusta ja sen hoidosta. Olen iloinnut etenkin nyt tällä komannella viikolla, miten kärsivällisesti ja ystävälliseti minua on ohjattu ja miten tunnen kuuluvani hoitajien joukkoon, vaikka olen ensimmäinen Suomalainen Sairaanhoitaja harjoittelija Baskentissa. Tietenkin perehdyttämisessä on parantamisen varaa ja etenkin siinä, että ohjaajan tulisi osasta englantia, jos tänne jatkossa joku Suomalainen opiskelija haluaa tulla tai sitten täytyy olla Turkinkielen taito.

Tunnen että sorminäppäryyttä tarvitsen lisää ja se varmaan kehittyy ajan kanssa. Kömpelyydestäni johtuen sotkinkin erään potilaan lakanaa, kun laitoin tippaa. Lakanaan tuli veri tahra, ja se meni tietysti vaihtoon. Menin sanomaan sairaalan siivoojalle, jotka vaihtavat petivaatteet, että sotkin potilaan lakanan. Siivooja sanoi, että minä vaihdan lakanan, se on minulle tärkeä tehtävä ja että ei haittaa rakastamme sinua. Näin ihanasti hän suhtautui vahinkooni. Muutenkin täällä hoitajat näyttävät toisilleen tosi paljon tunteitaan. He nipistelevät hellästi poskesta ja sanovat että canim= kultapieni. Minäkin olen saanut osakseni tätä ihanaa hellyyttä. Tietysti joukkoon mahtuu aina monenlaisia hoitajia, on niitäkin jotka ovat väsyneitä ja hymy on tiukassa. Mutta suurin osa hoitajista ovat aivan ihania ja tosi ahkeria. On ilo työskennellä heidän kanssa. Jännityksellä odotan neljättä alkavaa työviikkoa, mitä kaikkea vielä ehdinkään oppia Turkkilaisessa Yliopistollisessa sairaalassa.

Leave A Reply