Muuttuvat rakennusten energiatehokkuusasetukset

0

EU tasolla pyritään ohjaamaan jäsenvaltioiden lainsäädäntöä johdonmukaiseksi ja yhdenmukaiseksi erilaisilla direktiiveillä, joita päivitetään tasaisin väliajoin. Viimeisimmät rakennuksien energiatehokkuutta koskevat säädökset tulivat voimaan vuonna 2018. Tässä blogisarjassa käyn läpi uudistuneen rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (Energy performance of buildings directive (EPBD)) muutoksia.

EPBD on yksi osa vuonna 2016 hyväksytyn, useita eri säädoksiä sisältävän Clean Energy for all Europeans -paketin säädöksistä. Säädösten uusiminen on toteutunut aikataulussa ja EU-mailla on nyt 1-2 vuotta aikaa saattaa uudet direktiivit osaksi kansallisia lainsäädäntöjään.

Euroopan komission mukaan muutoksilla on tarkoitus tuoda merkittäviä etuja sekä kuluttajien näkökulmasta, ympäristönäkökulmasta että taloudellisesta näkökulmasta. Muutoksilla korostetaan myös EU:n johtajuutta ilmaston lämpenemisen torjunnassa ja niiden on tarkoitus edistää merkittävästi EU:n pitkän aikavälin strategiaa hiilidioksidi-neutraalisuuden saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä.

Tavoitteet ovat siis ainakin korkealla, kuten aina.

EPBD uudistuksia on melko runsaasti, joten niiden käsittelynkin olen jakanut useampaan pienempään kokonaisuuteen. Tässä ensimmäisessä päivityksisessä pyrin käymään läpi EPBD:tä yleisellä tasolla.

Mikä EPBD?

Euroopan komission verkkosivujen mukaan rakennusten energiatehokkuusdirektiivi, yhdessä yleistävämmän energiatehokkuusdirektiivin kanssa, ovat tärkeimmät säädökset joiden avulla pyritään edistämään rakennusten energiatehokkuutta ja kiihdyttää korjausrakentamista EU jäsenvaltioissa.

EU jäsenvaltioilla on 10.3.2020 mennessä aikaa kirjata uudistuneen rakennusten energiatehokkuusdirektiivin vaatimukset kansalliseen lainsäädäntöönsä.

Isoimpia uudistuksia ja vaatimuksia kansallisiin lainsäädäntöihin ovat esimerkiksi

  • EU-maiden on laadittava vahvemmat pitkän aikavälinperuskorjausstrategiat, joiden tavoitteena on kansallisen rakennuskannan hiilidioksidipäästöjen vähentäminen vuoteen 2050 mennessä, ja joissa on ohjeelliset välitavoitteet vuosille 2030, 2040 ja 2050, sekä mitattavissa olevat edistymistä kuvaavat indikaattorit. Strategian olisi edistettävä selvästi energiatehokkuustavoitteiden saavuttamista kansalliseen energia- ja ilmastosuunnitelman mukaisesti (NECP);
  • otetaan käyttöön yhteinen eurooppalainen järjestelmä rakennusten älykkään valmiuden arvioimiseksi, joka on vapaaehtoinen EU-maille;
  • älykkäiden teknologioiden käyttöä edistetään edelleen esimerkiksi asettamalla vaatimuksia rakennuksen automaatio- ja ohjausjärjestelmien asentamisesta sekä laitteista, jotka säätelevät huoneenlämpötilaa;
  • sähköistä liikkuvuutta tuetaan ottamalla käyttöön vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat tietyn kokorajan ylittäviä pysäköintialueita, ja vähimmäisvaatimuksia koskien pienten rakennusten infrastruktuuria;
  • EU-maiden on ilmaistava kansalliset energiatehokkuusvaatimukset tavalla, joka mahdollistaa vertailun valtioiden välillä. Ne on tarkistettava viiden vuoden välein ja päivitettävä tarvittaessa;
  • edistetään rakennusten käyttäjien terveyttä ja hyvinvointia esimerkiksi ottamalla enemmän huomioon ilmanlaatu ja ilmanvaihto;
  • kaikkien uusien rakennusten on oltava lähes nollaenergian rakennuksia (nnZEB) 31 päivästä joulukuuta 2020 alkaen. (Kaikkien uusien julkisten rakennusten on oltava 31. joulukuuta 2018 alkaen nnZEB);
  • energiatehokkuustodistukset on annettava, kun rakennus myydään tai vuokrataan, ja lämmitys- ja ilmastointijärjestelmille on laadittava tarkistusohjelma;
  • EU-maiden on asetettava kustannusoptimaaliset vähimmäisvaatimukset uusille rakennuksille, olemassa olevien rakennusten perusteelliselle kunnostamiselle sekä rakennuksen osien korvaamiselle tai jälkiasennukselle (lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmät, katot, seinät ja niin edelleen);
  • EU-maiden on laadittava luettelot kansallisista rahoitusmahdollisuuksista ja -toimista rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi.

Ylle kirjatusta listasta aion käsitellä myöhemmissä päivityksissäni tarkemmin tummennettuja osioita.

Näiden vaatimusten lisäksi EU-maiden on energiatehokkuusdirektiivin (2012/27/EU) mukaan tehtävä energiatehokkaita kunnostuksia vähintään 3% keskushallinnon omistamien ja käytössä olevien rakennusten kokonaispinta-alasta, ja kansallisten hallitusten suositellaan ostavan ainoastaan erittäin energiatehokkaita rakennuksia.

Mutta yleiskaavana on, että EU tasolta määritetään tavoitteet ja vaatimukset. Käytännön toteutuksen suunnittelu sekä menetelmien valinta jäävät pitkälti kansallisella tasolla päätettäväksi.

Säädännön valmistelua Suomessa voi seurata esimerkiksi:

Maankäyttö ja rakennuslain uudistuksen etenemistä päivitetään Ympäristöministeriön toimesta ja voi seurata osoitteesta https://mrluudistus.fi/

ja Suomen rakentamismääräysten uudistusta osoitteesta. https://www.ym.fi/fi-FI/Maankaytto_ja_rakentaminen/Lainsaadanto_ja_ohjeet/Maankayton_ja_rakentamisen_valmisteilla_oleva_lainsaadanto/Rakennusten_energiatehokkuusdirektiivin_toimeenpano

 

Tämä blogisarja on osa EAKR rahoitteista Tekoälyavusteinen päätöksenteko isojen kiinteistösalkkujen energiatehokkuustyössä (KIINTEÄ) -hanketta, joka toteutetaan yhdessä Hämeenlinnan kaupungin kanssa ja päätoteuttajana on Suomen Ympäristöopisto SYKLI.

Leave A Reply