Kun vuosi sitten aloin miettimään paikkaa, jossa suorittaa profiloiva harjoittelu, olin hukkua erilaisiin vaihtoehtoihin ja paikkoihin. Mikään ei kuulostanut omalta jutulta ja alkoi iskeä epätoivo ja kiire. Sattumien kautta löysin HAMK Edu -tutkimusyksikön ja olin sinne yhteydessä. Vaikka tutkimusyksiköiden toiminta oli minulle täysin vierasta, ajattelin että nyt jos koskaan heittäydyn täysin epämukavuusalueelleni ja yritän päästä sinne harjoitteluun. Yllätyksekseni, heidän oli mahdollista ottaa minut ja taakka putosi harteiltani.
Työtehtäviä laidasta laitaan
Jo ensimmäisten työpäivieni aikana minut otettiin vastaan kuin kuka tahansa kollega ja tunsin kuuluvani joukkoon. Sattumalta juuri silloin kun aloitin, oli yksikössä hyvin kiireistä ja pääsin heti töihin ja avuksi lukemattomiin erilaisiin työtehtäviin. Olin mukana kokouksissa, pääsin suunnittelemaan erilaisia kutsuja, mainoksia ja postereita. Olin mukana kuvaamassa hankkeille videoita ja haastatteluja, opettelin käyttämään videon editointityökaluja ja sitä myötä pääsin tekemään videoita jopa kansainväliselle hankkeelle. Esimerkiksi juuri editointityö oli hyvin aikaa vievää ja tuntui mahtavalta tajuta, että kaikki siihen käyttämäni aika, helpotti muita ihmisiä kenelle tehtävä olisi jäänyt, ellen olisi ollut sopivaan aikaan harjoittelijana paikalla. Vaikka työtehtäviin kuului myös sitä “tylsää arkistointihommaa”, joka lähes poikkeuksetta napsahtaa harjoittelijoille monissa työpaikoissa, oli sekin mielestäni mukavaa ja jopa opettavaista
Kuinka paljon voi kolmessa kuukaudessa oppia?
Vastaukseni kysymykseen on, että todella paljon. Enemmän kuin opin kolmen vuoden aikana koulussa tai enemmän mitä olen oppinut monen vuoden aikana toisissa työpaikoissa. Työhön perehdytetään hyvin ja perusteellisesti, työpaikalla vallitsee hyvä ilmapiiri eikä siksi ole hankalaa kysyä apua ja vastuuta annetaan sopivaan tahtiin lisää. Tämä kaikki lähes huomaamatta opettaa älyttömän nopeasti uutta. Tylsää hetkeä harvoin tuli, vaihtuvien työtehtävien ja mielenkiintoisten uusien asioiden takia. Jo ensimmäisten viikkojen jälkeen harmitti, että aika kuluu niin nopeasti ja pian tämä unelmieni harjoittelu olisi ohi.
Suunta tulevalle työuralleni
Valehtelematta tai liioittelematta tuo kolme kuukautta oli opiskeluaikani suurin kohokohta ja uskon, että ilman tätä kokemusta olisin jäänyt todella paljosta paitsi, enkä olisi löytänyt oikeaa suuntaa tulevaa työuraani ajatellen. Nyt tiedän paremmin minkälainen työ itseäni kiinnostaa, mitkä ovat vahvuuksiani ja mitkä heikkouksiani. En olisi voinut parempaa paikkaa harjoittelulle löytää ja olen siitä kiitollinen, että löysin. Tämän kokemuksen jälkeen opin myös sen, että välillä todellakin kannattaa heittäytyä ja mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, koska sitä ei koskaan tiedä kuinka hienoja kokemuksia siitä saattaa saada.
– Milla Valtonen
