Uuden opettajankouluttajan ajatuksia Köydenpunojan pedagogiikasta perinteiseen opettajavetoiseen opetukseen verrattuna.

0

Toimin tällä hetkellä Hämeen ammatillisessa opettajakorkeakoulussa (AOKK) lehtorina Lahden  opettajaopiskelijoiden vastuuopettajana. Omasta historiastani voisin todeta sen verran, että aloitin urani HAMKissa vuonna 2016 tietojenkäsittelyn koulutusohjelmassa päätoimisena opettajana. AOKK:lle siirryin vuonna 2021 eli käytännön kokemusta Köydenpunojan pedagogiikasta minulla on yhden lukukauden verran.

Siirtyessäni AOKK:lle minulla ei juurikaan ollut mielipidettä Köydenpunojan pedagogiikasta. Niinpä aloitin oman tutustumismatkani kyseisen pedagogiikan saloihin lukemalla Markku Kuivalahden (2015) julkaiseman opuksen Köydenpunojan pedagogiikka.

”Köydenpunojan tehtävä on luoda monisäikeisen punontaprosessin tuloksena heikosta ja hennosta kuidusta kestävä köysi.” Ideana siis on, että tätä pedagogista mallia hyödyntämällä opiskelijoiden yhteisen kutomisprosessin tuloksena osallistujille syntyy vahva ammatillisen osaamisen köysi. Tällaisen pedagogisen lähestymistavan katsotaan sopivan parhaiten humanistiseen ihmiskäsitykseen sekä sosiokonstruktiiviseen oppimisnäkemykseen. Mallin taustalla on oletus siitä, että opiskelijat haluavat oppia uusia asioita sekä kehittää itseään vapaaehtoisesti ja itseohjautuvasti. Opiskelijoilla oletetaan myös olevan halua luoda, kehittää ja suunnitella uudenlaisia toimintamalleja. (Kuivalahti, 2015)

Kuivalahden teksti kuulosti aluksi melko vieraalta itselleni. Oma kokemukseni opetuksesta ja opettajan roolista opetuksessa oli hieman erilainen. Aiemmassa työssäni opettajana olin tottunut toimimaan luokan edessä tuomalla opiskelijoilleni teoriatietoa opetettavista asioista perinteisten luentojen muodossa sekä esittelemällä opiskelijoilleni lisätiedon lähteitä. Teoriaopetuksen lisäksi luokkaopetuksessani korostui myös käytännönläheiset työelämään sidotut harjoitteet erilaisilla työkaluilla, joiden käyttöä ja hallintaa harjoittelimme opettajavetoisesti luokkatilassa.

Köydenpunojan pedagogiikassa dialogi on isossa roolissa. Opiskelijat keskustelevat keskenään pohtien asioita erilaisista näkökulmista. Opettaja osallistuu keskusteluun tuoden mukanaan omaa näkökulmaansa ja tietotaitoaan. Tällaisessa vuorovaikutuksessa kudomme yhteistä köyttämme ja vahvistamme omaa ammatillista osaamistamme saaden samalla uutta näkökulmaa aiheeseen. Perinteisessä luokkaopetuksessa tällainen dialogi usein puuttuu. Oma kokemukseni on, että varsinkin opetusryhmissä, joissa opiskelijat ovat alle 25- vuotiaita ja joilla ei vielä ole kokemusta työelämästä, ovat haluttomampia osallistumaan keskustelevaan opetukseen ja reflektoimaan opetukseen liittyviä asiasisältöjä.

Pohdintana ja yhteenvetona voisin mainita sen, että Köydenpunojan pedagogiikkaan tutustuminen oli avartava kokemus ja toi minulle opettajana täysin uutta näkökulmaa siihen, miten opettajuutta voidaan toteuttaa myös enemmän opiskelijalähtöisesti. Samalla sain todeta, miten motivoituneen opiskelijan kanssa toimiminen ja hänelle vastuun antaminen oli hyvin erilainen kokemus minulle perinteiseen luokkahuoneopetukseen verrattuna. Kuluneen lukuvuoden aikana sain valtavasti uutta tietoa ja näkökulmaa omilta opiskelijoiltani, joiden omat opintopolut ja kiinnostuksen aiheet saattoivat erota omistani huomattavastikin. Tällainen toimintaympäristö on myös opettajalle rikkaus ja opettajan toimiessa tällaisessa ympäristössä opettajan omaa kehittymistä ja ammatillista kasvua tapahtuu aivan luonnostaankin. Tulevana lukuvuonna pyrin entisestään vahvistamaan keskustelevaa ilmapiiriä luokkahuoneessa sekä lisäämään opiskelijoiden välistä vertaispalautteen antamista oppimistilanteissa.

 

Lähteet

Kuivalahti, M. (toim.) (2015). Köydenpunojan pedagogiikka. Hämeen ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-784-756-8

 

 

 

 

 

Comments are closed.