HAMKin Älykkäät palvelut –tutkimusyksikön yliopettaja Merja Saarela esitteli kirjastolle Moniaistisuus ja avustava teknologia toimintakyvyn ja oppimisen tukena (MATEC) -tutkimusryhmän tutkimusta erityisesti esteettömyyden, saavutettavuuden sekä turvallisuuden näkökulmasta. Tarkempaan tarkasteluun valikoitui ERÄS-hankkeen (Erityisryhmien Älykäs Paloturvallisuus) anti ja pohdinta siitä, mikä on ollut kirjaston rooli hankkeen aikana. Lisäksi Älykkäissä palveluissa hiljattain aloittanut tutkijayliopettaja Pia Tamminen esittää lopuksi ajatuksen siitä, miten kirjasto parhaiten palvelee tutkimuksen tarpeita.
Moniaistista ja oppimista tukevaa – Esteettömien palveluiden merkitys
Esteettömyyteen kiinnitetään huomiota sekä Suomen että EU:n tasolla, sillä digitaalisten julkisten palveluiden tulee noudattaa saavutettavuusdirektiiviä. Saavutettavuus on tärkeää erityisesti silloin, kun palvelu on saatavilla vain verkossa. Huomiota kiinnitetään myös entistä enemmän fyysisten tilojen esteettömyyteen. MATECilla on käynnissä kolme tutkimushanketta (Shift2Rail Future Stations, Esteettömyys ja saavutettavuus / DigiCampus sekä Poluttamo) jotka liittyvät nimenomaan saavutettavuuden parantamiseen ja osaa niistä tehdään kansainvälisessä yhteistyössä.
Esteettömyys koskettaa kaikenikäisiä, vaikka ikääntyneet ovatkin erittäin suuressa vaarassa syrjäytyä palveluiden digitaalistuessa. Merja kertoo, että esimerkiksi oppimisvaikeudet muodostavat HAMKissa ison erityisryhmän. Kirjasto on huomioinut opiskelijoiden oppimisvaikeudet tarjoamalla tunnuksia Celia-palveluun, joka tuottaa kirjoja saavutettavassa muodossa. Celian kirjoja voivat käyttää kaikki, joille tavallisen kirjan lukeminen on sairauden, vamman tai vastaavan syyn vuoksi vaikeaa. Lisäksi HAMKin verkkosivuilla on ollut jo viisi vuotta käytössä ReadSpeaker-sovellus, jonka uusin versio lukee kaikki tekstit verkkosivuilta ääneen, korostaen tekstin väripalkilla. Tämänkaltaiset ratkaisut auttavat niitä, joilla on oppimisvaikeuksia, jotka ovat heikkonäköisiä ja jotka kamppailevat kielen ymmärtämisen kanssa.
Merja painottaa, että on paljon tilanteita, miksi tarvitaan sama informaatio puhuttuna ja luettuna. Usein riippuu ympäristöstä, pystyykö keskittymään esimerkiksi videon kuunteluun. Videon tapahtumat tulisi kuvailla auki myös näköesteisille. Tällaista multimodaalisuuden hyödyntämistä on Suomea laajemmin ja kauemmin tutkittu USA:ssa, Kanadassa, Australiassa ja Britanniassa. Siellä monikulttuurisuus ja informaation saatavuus ovat olleet tosi isoja asioita kansallisesti. Nyt Suomessakin on alettu panostaa asiaan. HAMKin hallinnoimassa TINEL-hankkeessa kumppaneina toimivat eOppimiskeskus, Jyväskylän yliopisto, Lundin yliopisto, Norwegian University of Science and Technology ja University of York. Hankkeessa kartoitetaan osallistavia sähköisen oppimisen käytänteitä, kehitetään niiden saavutettavuutta erilaisilla työkaluilla ja parannetaan henkilökunnan osaamista kaikille soveltuvan oppimisen muotoiluajattelun avulla. Tarkoituksena olisi, että oppimisaineisto on useammalla tavalla saavutettava ja oppimisratkaisut sisältävät vaihtoehtoja – esimerkiksi perinteisen esseen sijaan tehdäänkin haastattelu ja siitä kooste.
SPEDUCULT-hanke keskittyy moniaistisiin ympäristöihin ja siinä ovat mukana Suomi, Norja, Ruotsi, Tanska ja Viro. Merja kertoo, että multisensoriset rakennusratkaisut nousivat aluksi erityisryhmien tarpeista, mutta nyt muitakin ympäristöjä on alettu rakentaa moniaistisiksi. Myös eri maiden välillä on eroja, Suomessa multisensorinen rakentaminen on valtavirtaistumassa sekä sisätilojen että luontoympäristöjen suunnittelussa verrattuna muihin pohjoismaihin. On havaittu, että oppimisympäristöihin tehdyt moniaistiset ratkaisut ovat parempia ja esteettömämpiä ja sisältävät myös kauneusarvoja, kuten harmoniaa. Multisensorisessa ympäristössä on kaksi olennaista elementtiä: ne joko aktivoivat tai rauhoittavat – tiloissa huomioidaan muokattavuus toimintatarpeiden mukaan. Multimodaalisuus näkyy puolestaan esimerkiksi siinä, että tietokoneissa ja televisioissa pystyy nykyään myös säätämään valon kirkkautta. Kirkas sininen valo edustaa päivänvaloa ja se ehkäisee puolestaan nukahtamista säätelevää melatoniini hormonia. Illan valo on punakeltaisempaa ja siksi valon säätäminen keltaisemmaksi illalla kannattaa, jos haluaa nukkua paremmin.
ERÄS-hankkeen anti turvallisuuden tutkimuksen kentällä
Vuoden kestäneen Erityisryhmien Älykäs Paloturvallisuus -hankkeen loppuraportti julkaistiin keväällä 2018.
ERÄS-hankkeessa havaittiin, että liikkumisesteisyyden pariin kuuluu todella iso joukko ihmisiä, joilla on joko tilapäisiä liikkumisesteisyyksiä (esim. raskaus, jalka kipsissä) tai pysyvämpiä liikkumisesteitä. Eri tavoin liikkumis- ja toimimisesteisillä henkilöillä voi olla näkemisen, kuulemisen, ymmärtämisen ja liikkumisen haasteita – esimerkiksi ikääntyneillä voi esiintyä kaikkia edellä mainittuja, eri tasoisina.
ERÄS-hankkeen tulokset vahvistavat toimivien opasteiden ja esteettömyyden tärkeyttä. Merja tiivistääkin hyvin: ”jos ei ole opasteita, minne mennä, on aika avuton olo”. Opasteiden tulee olla erittäin selkeät kaikille henkilöille, hätäpoistumisreitit tulee olla isoilla kylteillä ja hisseihin ja huoneisiin on oltava kynnyksettömät sisääntulot.
Merja opettaa myös Riihimäellä HAMKn Liikennealan opiskelijoita. Liikennealan koulutuksessa opiskelijat perehdytetään liikkumisympäristöjen esteettömyyden suunnitteluun. Vuonna 2016 opiskelijat toteuttivat esteettömyysarvioinnin kuudella HAMKin kampuksella: Valkeakoski, Visamäki, Mustiala, Lepaa, Forssa ja Riihimäki. Arvioinnissa testattiin saavutettavuutta, miten pääsee esimerkiksi julkisilla kulkuvälineillä kampusalueelle, kuinka esteettömästi kampuksella pääsee kirjastoon, kahvilaan, auditorioon ja luokkahuoneisiin – kaikilla HAMKin kampuksilla oli ongelmia opasteissa ja vanhoissa rakennuksissa havaittiin tasojen korkeuseroja. Merja mainitsee, että kynnys saisi olla korkeintaan 2 cm korkea, jotta sen pystyy pyörätuolin kanssa käsivoimilla ylittämään. Ovien painavuus saisi olla kilon verran, muuten sitä ei jaksa vetää heikoilla käsivoimilla auki. Tuulikaapeissa alipaine tekee ovista vieläkin painavammat ja se, mikä esimerkiksi HAMKin kampuksilta jäi täysin uupumaan, oli ovien automaattiset aukaisunapit.
Julkisissa tiloissa on kiinnitettävä huomiota, miten opastaminen toteutuu myös kuulemisen ja näkemisen kannalta. Tulipalotilanteen tai hälytyksen sattuessa kuulovammaisten opastaminen on ollut kaikista heikoimmalla tasolla. Hälytyksestä pitäisi olla huonokuuloisille esimerkiksi välkkyvät valot ja tietokonenäytöt, jotta tilanne huomattaisiin. Sokea ihminen ei puolestaan tiedä hälytysnapin paikkaa tai mistä pääsee ulos, häntä auttavat parhaiten kohokartat. Älykkäissä palveluissa kiinnitetään huomiota erityisesti multimodaalisuuteen. Koneisiin voidaan laittaa multimodaalista tietoa: valoa, värinää ja digitaalinen viesti älypuhelimeen. Uusissa rakennuksissa huomioidaan jo digitaalisuuden integroiminen hälytystilanteessa. Laukaistu hälytyskellon puheohjaus kertoo ajantasaisen tilannekatsauksen: mitä tehdään, minne mennään ja missä mennään.
ERÄS-hankkeen aikana toteutettiin simulaatio erityiskoulussa, jossa koululaisilla on liikkumisen, kuulemisen, näkemisen ja ymmärtämisen haasteita. Oppilaat olivat ennakkoon harjoitelleet poistumista, poistumisopasteita ja -reittejä, jotta tiesivät, miten toimitaan käytännössä. Aivan kuin esimerkiksi oman organisaation järjestämän turvallisuuskävelyn aikana opiskellaan poistumisopasteet ja lopullinen poistumisharjoitus voi tulla milloin vain – tarkoituksena on testata, mikä vaatii vielä lisää harjoitusta. Simulaation aikana tiedettiin talossa olevien henkilöiden sijainnit, samalla kun rakennuksen tiettyyn osaan simuloitiin tulipalotilanne ja tietokone ääniohjasi poistumistilanteen yhdessä henkilökunnan kanssa läpi. Simulaatiossa mitattiin aika, kuinka kauan kestää päästä turvalliselle poistumisalueelle. Poistumistilanteessa hyödynnettiin iBeacon bluetooth-lähetintä, jonka toiminta perustuu laitteiden paikkatietoon, hälytys tulee kaiken muun lähetyksen läpi. Todettiin, että poistumisen harjoittelu ja moniaistiset opasteet todella nopeuttivat poistumista.
Opasteiden tulisi siis olla keskeisillä paikoilla, esimerkiksi aulatilassa isokokoisena poistumiskarttana ja luokkatilojen ovissa tulee olla poistumistiet merkattuina selkeästi. Näin ei kuitenkaan monessakaan tapauksessa ole. Ikäihmisiä erityisesti ajatellen, pitäisi olla mahdollista päästä tekemään turvallisuuskävely siinä ympäristössä missä asuu. Kauppakeskukset satsaavat nykyään hätäpoistumiseen, sillä vaikka tiloissa olisikin poistumiskarttoja, asiakkaat eivät niitä lue. Esimerkiksi lentoasemalla hälytyksen alkaessa kytkeytyy automaattisesti puheohjattu poistuminen ja poistuminen on erittäin tehokkaasti organisoitua.
Muualla Suomessa ei ole tehty vastaavaa hanketta kuin ERÄS-hanke. Rahoittajana oli Palosuojelurahasto ja ohjausryhmässä ministeriöt, mm. sisäasiainministeriö. Tulosten levittämisen kannalta on keskeistä, että kaikki pelastusviranomaiset välittävät eteenpäin hankkeessa syntyneitä tuloksia ja tietoa muun muassa turvallisuuskoulutusten yhteydessä, joissa se sitten huomioidaan poistumiskäytännön parannuksina.
Kirjasto osana tutkijan työtä HAMKissa
ERÄS-hankkeen aikana HAMKin kirjaston informaatikko auttoi tarvittavien standardien äärelle. Esimerkiksi EU:n suositus käännettiin englannista suomeksi, sillä oli tiedettävä erityisryhmien kannalta säädettyjen lakien ja asetusten minimivaatimukset. Suosituksissa usein viitattiin myös muihin hyödyllisiin lähteisiin. Löydetyistä lähteistä selvisi muun muassa viralliset ohjekuvat, pistekirjoituksen merkintätavat ja kohokirjaimet esimerkiksi kokoontumispaikalle ja evakuointiparvekkeelle. Lisäksi hankkeessa selvitettiin, että oikeasti esteettömän poistumisreitin merkissä olevan hahmon tulisi rullata pyörätuolia, ei vain niin, että hahmo juoksee rakennuksesta ulos.
Merja arvostaa sitä, että saa haettua tietoa muuten maksullisista tietokannoista ilmaiseksi kirjaston asiakkaana, kun alan tutkimukset ja standardit olisivat muuten yksittäinkin niin kalliita. Merja käyttää palveluita usein etänä kotoaan käsin. Joskus lähdeluetteloista tai esim. Researchgate-sivuston kautta voi törmätä tuttuun tutkijaan ja yrittää tavoittaa hänet saadakseen lisätietoja, mutta tämä vie paljon enemmän aikaa kuin virtuaalinen kirjastossa käynti.
* * *
Älykkäissä palveluissa työt aloittanut Pia Tamminen toimii tutkijayliopettajana ja on tällä hetkellä mukana kolmessa hankkeessa: FinJap -hankkeessa, jonka tavoitteena on selvittää ikääntyvien ihmisten hoitojärjestelmien toimintaa sekä Japanissa että Suomessa, tarkastellen, miten maat ylläpitävät iäkkäiden ihmisten hyvinvointia. Kyliltä kasvukäytäville -kokeiluhankkeessa kehitetään älykkäitä liikkumisen palveluita haja-asutusalueilla, ymmärtäen alueiden tuomat arjen haasteet. Sekä FinJap- että Kyliltä kasvukäytävälle -hanke tehdään yhteistyössä Laurea-ammattikorkeakoulun kanssa. SotePeda 24/7– hankkeen tarkoituksena on lisätä Sote-palvelurakenneuudistuksessa tarvittavaa sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalisen palvelurakenteen ekosysteemin käyttämis-, johtamis- ja kehittämisosaamista sekä luoda monialaisia oppimista tukevia ympäristöjä.
Pian tekemälle tutkimukselle on tärkeää erityisesti kirjaston tarjoamat sähköiset palvelut (e-aineistot, tietokannat) ja myös sen rinnalla kirjaston tarjoamat painetut kokoelmat. Jos vain mahdollista, käytössä ovat myös open access – avoimet aineistot. Pia näkee kirjaston osana vuorovaikuttavaa kolminaisuutta, jonka muodostavat kirjasto, opettajat ja opiskelijat. Tarkoituksena on, että opiskelija saa tarvitsemansa tiedon opintoihinsa ja kirjaston tehtävänä on tarjota tietoa kokonaisvaltaisesti. Lopuksi Pia summaa, että tärkeintä kirjastossa on kuitenkin se, että aineistot ovat tehokkaasti saatavilla silloin kun niitä tarvitsee.
Lisää aiheesta:
