Kes\u00e4ll\u00e4 luin virolaisen Jaan Kaplinskin mainion kirjan Sama joki. Kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on yliopisto-opiskelija 1960-luvun alun Tartossa. Minulle kirja tarjosi viihteellisten elementtien lis\u00e4ksi my\u00f6s aiheen ammatillisiin pohdintoihin. Nostan seuraavassa esiin l\u00e4hinn\u00e4 sitaattien avulla minusta pohtimisen arvoisia l\u00e4ht\u00f6kohtia opettajien ja opettajaopiskelijoiden pohdittavaksi. Koska l\u00e4hteen\u00e4 on kaunokirjallinen teos, t\u00e4t\u00e4 ei kuitenkaan ole syyt\u00e4 ottaa liian vakavasti.<\/p>\n
Kirjassa opiskelija tapaa kahdenkeskisten keskusteluiden merkeiss\u00e4 kokenutta kollegaa, jota h\u00e4n nimitt\u00e4\u00e4 Opettajaksi ja jonka korkeaa sivistyst\u00e4 h\u00e4n arvostaa suuresti. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 erottaa opettajan ja pedagogin roolit mielenkiintoisella tavalla toisistaan, selv\u00e4sti pedagogia v\u00e4h\u00e4tellen. T\u00e4m\u00e4 ilmenee hyvin esimerkiksi seuraavasta sitaatista (s. 61): \u201dH\u00e4n kuunteli miettien, mik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 silti h\u00e4iritsi. Ilmeisesti se, ett\u00e4 dosentti ei puhunut heille, vaan luki vain muistiinpanojaan heille \u00e4\u00e4neen, v\u00e4ltti kaikkea inhimillist\u00e4 kontaktia, v\u00e4ltti kaskuja, kiinnostavia esimerkkej\u00e4 \u2013 eik\u00e4 varsinkaan k\u00e4\u00e4ntynyt suoraan kenenk\u00e4\u00e4n kuulijan puoleen. H\u00e4nell\u00e4 oli oma nimitys t\u00e4llaisille yliopistonopettajille. H\u00e4n kutsui heit\u00e4 pedagogeiksi. Pedagogi oli jotain aivan muuta kuin opettaja. Pedagogi oli osa koneistoa, joka kasvatti heit\u00e4, antoi tietoa, koulutti heist\u00e4 nuoria spesialisteja. Ilmeisesti sen kaiken piti alkaa ep\u00e4inhimillist\u00e4misest\u00e4.\u201d<\/p>\n
Minun kokemusmaailmalleni tulkinta on aika vieras. Luulisin, ett\u00e4 n\u00e4in asia on monen muunkin mielest\u00e4. Pointtini ei kuitenkaan ole nostaa esiin jonkin tietyn sanan erilaisia merkityksi\u00e4 eri ajassa ja paikassa. Minusta edell\u00e4 esitetyss\u00e4 sitaatissa kuvataan hyvin vaatimattomalle osaamis- ja suoriutumistasolle j\u00e4\u00e4v\u00e4 opettaja, joka ei ole sitoutunut ohjattavan kasvuun ja kehittymiseen.<\/p>\n
My\u00f6hemmin (s. 393) p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on joutunut yliopistonsa puoluevastaavan puhutteluun arveluttavien mielipiteidens\u00e4 johdosta. Virkamies oli valtaa pit\u00e4neen puoleen asettama tarkkailija yliopistossa ja h\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 oli puuttua vallinneen ideologian kanssa mahdollisesti ristiriidassa olleisiin mielipiteisiin ja voimiin. Puoluevastaava kertoi Maksim Gorkin kutsuneen kirjailijoita ihmissielujen insin\u00f6\u00f6reiksi ja jatkaa: \u201dTietenk\u00e4\u00e4n en halua niin sanotusti alentaa kirjailijoiden arvoa, mutta joka tapauksessa my\u00f6s me, pedagogit, ansaitsemme ihmissielujen insin\u00f6\u00f6rin kunnianimen.\u201d Ihmissielujen insin\u00f6\u00f6rin titteli ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuulosta lainkaan huonolta kunnianimelt\u00e4. Sit\u00e4 ja sen merkityksi\u00e4 on kuitenkin hyv\u00e4 hiukan \u201dmakustella\u201d.<\/p>\n
Puoluevastaava jatkaa tiedustelemalla p\u00e4\u00e4henkil\u00f6lt\u00e4, mist\u00e4 ihminen saa k\u00e4sityksens\u00e4 ja vakaumuksensa. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 vastaa nopeasti: \u201dKotoa, perheelt\u00e4, koulusta, yst\u00e4vilt\u00e4 ja tuttavilta\u201d. Puoluevastaava puuttuu erityisesti yhteen sanaan: \u201dJa kuten voitte arvata, minua pedagogina koskettaa eniten yksi kohta t\u00e4ss\u00e4 luettelossa. Koulu. Ja tietysti my\u00f6s yliopisto. Me niin sanotusti otamme vastaan materiaalin, jonka meille luovuttavat koti ja koulu, ja meid\u00e4n on viidess\u00e4 vuodessa muokattava t\u00e4st\u00e4 materiaalista nuori spesialisti, tulevaisuutemme, kommunistisen yhteiskuntamme rakentaja. Ymm\u00e4rr\u00e4ttek\u00f6, miten suuri on meid\u00e4n vastuumme?\u201d<\/p>\n
Seuraavalla sivulla (394) h\u00e4n viel\u00e4 jatkaa: \u201dNiin se on. kun nuori spesialisti ty\u00f6skentelee hyvin, h\u00e4nt\u00e4 kiitet\u00e4\u00e4n, mutta harvoin kenellek\u00e4\u00e4n tulee mieleen esitt\u00e4\u00e4 kiitoksen sanoja meille, pienille ihmissielun insin\u00f6\u00f6reille. Mutta jos spesialisti niin sanotusti ep\u00e4onnistuu, ei t\u00e4yt\u00e4 velvollisuuksiaan, silloin syytet\u00e4\u00e4n heti meit\u00e4, meit\u00e4 osoitetaan sormella ja sanotaan, ett\u00e4 me emme ole ty\u00f6skennelleet kunnolla, tuotamme niin sanotusti pedagogista hylkytavaraa.\u201d Hakemattakin tulee mieleen tuotantoprosessi: inputeina sis\u00e4\u00e4n sy\u00f6tet\u00e4\u00e4n raaka-ainetta, puolikypsi\u00e4 ihmisi\u00e4 ja k\u00e4sittelyn j\u00e4lkeen outputeina ja tuotteina pullautetaan ulos briljantteja osaajia. t\u00e4m\u00e4k\u00f6 on roolimme opettajina ja\/tai opettajankouluttajina?<\/p>\n
Laitan t\u00e4h\u00e4n loppuun viel\u00e4 sitaatin, jossa esitet\u00e4\u00e4n ihan hyv\u00e4 kysymys. Me, itse kukin, voimme vaihtaa oppilaitoksen nimeksi oman organisaatiomme, ja mietti\u00e4, mik\u00e4 on opettajan pedagogin suuri yhteiskunnallinen teht\u00e4v\u00e4. Hyv\u00e4\u00e4 syksyn jatkoa vaikkapa t\u00e4m\u00e4n kysymyksen parissa J: \u201dNo, sanokaapa nyt te, teh\u00e4n olette valmistumassa opettajan, kasvattajan ammattiin, teid\u00e4n on ryhdytt\u00e4v\u00e4 kasvattamaan tulevaa sukupolvea, ehk\u00e4 teit\u00e4 tarvittaisiin jopa t\u00e4nne yliopistoon, meill\u00e4 ei ole koskaan liikaa hyvi\u00e4 opettajia, niin sanokaapa nyt te, mit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4, mit\u00e4 meid\u00e4n on vastattava niille, jotka osoittavat meit\u00e4 sormella ja sanovat: \u2019Katsokaapa, Tarton valtiollinen yliopisto ei ole teht\u00e4viens\u00e4 tasalla, Tarton valtiollinen yliopisto ei pysty valmistamaan yhteiskunnalle riitt\u00e4v\u00e4n korkeatasoisia, moraalisesti riitt\u00e4v\u00e4n kirkasotsaisia spesialisteja\u2019?\u201d<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"