Ravinteet ovat kaiken elollisen elämän kasvun edellytys. Niin itsestään selvää, mutta ei kuitenkaan. Vesistöjen sinileväongelmat ovat useimmille tuttuja ja moni tietää, että ne johtuvat liiallisesta määrästä ravinteita. Ravinteet osataan usein yhdistää myös ruuan tuottamiseen. Pelloille ajetaan lannoitteita, jotta vilja kasvaisi tehokkaasti. Mutta mitä muuta ravinteet ovat? Miksi ravinteista ylipäätään pitäisi puhua?
Puhutaan nyt fosforista ja typestä, sillä näiden kahden ravinteen ympärille kietoutuu monisäkeinen vyyhti, joka ulottuu meidän kaikkien arkipäivän toimintoihin, yritystoimintaan, tutkijoiden kammioihin ja monelle muulle taholle, siis kaikkialle. Fosforia ja typpeä (ja muitakin ravinteita) tarvitaan, jotta meillä on ruokaa. Ruuan nauttiminen on jokapäiväinen askareemme. Syöty ruoka kulkee elimistömme läpi muuttuen jätökseksi. Tämä jätös on oikeasti raaka-aine, jonka avulla voidaan tuottaa meille huominen ruoka-annos. Tämä ruuantuotannon kehä kiertää ja siinä kehässä fosfori ja typpi ovat urheilutermein kuvattuna ”kuumia pelaajia”.
Puhutaan fosforista ja typestä myös siksi, että ruokaa tuotetaan lannoitteiden avulla. Typpi ja fosfori ovat kaliumin tavoin pääravinteita, joita kasvit tarvitsevat kasvaakseen. Lannoitteet ovat nykyään pitkälle teollisesti valmistettuja. Lannoitetuotantoa varten fosforia louhitaan maaperästä ja typpeä sidotaan ilmasta valtavan energiamäärän avulla. Fosfori on ehtyvä luonnonvara. Typenkeruu kasvattaa energialaskua ja aiheuttaa ilmastovaikutuksia. Järkevää siis olisi saada käyttöönotetut fosfori- ja typpivarat pysymään käytössä mahdollisimman pitkään. Tästä syystä nautittu ruoka, joka jätöksenä poistuu, on arvokasta raaka-ainetta, jolla voidaan korvata teollisesti valmistettuja lannoitteita. Näinhän ennenkin tehtiin, kun maaseutumaisemmin asuttiin. Jätökset laskettiin kuivakäymälään, joka tyhjennettiin lantalaan ja lantala pelloille.
Ravinteista pitäisi siis puhua enemmän, ainakin yhtä paljon kuin ilmastonmuutoksesta. Eikä puhe pelkästään riitä, tarvitaan myös tekoja. Tietouden hankkiminen ja oppiminen ovat oivallisia tekoja. Jotta ravinteiden ja niiden kierrätyksen merkitys avautuisi, Hämeen ammattikorkeakoulu, Lapin ammattikorkeakoulu, Suomen ympäristöopisto Sykli ja Tampereen ammattikorkeakoulu ovat rakentaneet yhdessä Opi ravinteista! -verkkosivuston. Sivuston avulla opiskelija, opettaja ja kuka tahansa aiheesta kiinnostunut voi perehtyä ravinteiden maailmaan. Sivusto on rakennettu monialaisesti yhdessä ammattikorkeakouluopiskelijoiden kanssa. Tietojenkäsittelyn, metsätalouden, maaseutuelinkeinojen, ympäristö- ja energiatekniikan, bio- ja prosessitekniikan, kestävän kehityksen, liiketalouden opiskelijat ovat näyttäneet omaa osaamistaan luoden sivuston ja sisältöjä. Opiskelijoiden kädenjälki näkyy sivustolla mm. erityyppisinä oppi- ja viestintämateriaaleina, kuten mobiilipeleinä, videoina, podcasteina, infograafeina ja peleinä. Lisäksi sivustolle on koottu mittava ravinnekierrätyksen tutkimus- ja kehityshankepankki, jonka avulla voi hakea syventävää tietoa eri aiheista.
Ravinnekierrätyksessä moni toimija pelaa yhteen. Opi ravinteista! -oppi- ja viestintämateriaalisivuston rakentaminen tapahtui monialaisesti oppilaitosten ja asiantuntijoiden välisen yhteistyön tuloksena. Tätä yhteistyötä tuki ympäristöministeriön myöntämä rahoitus ravinteiden kierrätyksen edistämistä ja Saaristomeren tilan parantamista koskevasta ohjelmasta.
Eija Raimovaara
Tietoa kirjoittajasta
Eija Raimovaara työskentelee Opi ravinteista! -hankkeen projektipäällikkönä ja opettaa kestävän kehityksen opiskelijoille teknisiä aiheita.
