Niin, kylväisikö perunaa kotipihaan? Perunaa on viljelty Suomessa yleisesti 1700-luvun loppupuolelta asti ja se on ollut siitä lähtien merkittävä osa ravintoamme. Kaupunkiviljely on kovassa nosteessa. Voisiko peruna olla nykyaikaista järkiruokaa?
Ihmisen energiantarpeeseen vaikuttavat mm. ikä, aktiivisuus ja sukupuoli. Länsimaissa tosin on useimmiten haasteena liiallinen energiansaanti ja vähäinen liikunta. Aktiivinenkin nuori mies pärjännee alle 5 000 MJ:lla vuoden. Jos tästä energiamäärästä saataisiin 10 % perunoista, joiden energiasisältö olisi 3,2 MJ/kg, perunoita tarvittaisiin noin 160 kg. Päivittäin perunoita pitäisi nauttia runsaat 400 grammaa.
Kotipuutarhassa päästäneen kohtuullisen helposti kahden kilon perunasatoon/m². Tällöin perunan viljelyyn sopivaa maata tarvitaan 80 m². Parhaassa tapauksessa sato voi olla jopa yli kaksinkertainen, jolloin pinta-alan tarve myös pienenee. Kasvinvuorotuksen takia olisi hyvä, jos samalla paikalla perunaa viljeltäisiin vain joka kolmas tai viides vuosi.
Viljelyssä ei välttämättä tarvita muuta välineistöä kuin pistolapio, vakoaura, rautaharava, juurikaskuokka ja perunannostokuokka. Muokkausta helpottaa puutarhajyrsin.
Vaikka maan muokkaukseen käytettäisiin puutarhajyrsintä, perunoihin voi sitoutua helposti yli 20-kertainen määrä energiaa käytettyyn ulkopuoliseen energiaan nähden. Jos syömme esimerkiksi kerrosviljeltyä salaattia, jo pelkästään ulkopuolista sähköenergiaa tarvitaan parhaimmillaankin yli 20-kertainen määrä salaattiin sitoutuneeseen energiaan nähden. Mielestäni kotipihassa viljelty peruna on järkiruokaa ja se voi omalta osaltaan olla ratkaisemassa suuria ympäristökysymyksiä.
Kirjoittaja
Mika Järvinen toimii Lepaalla HAMK Bion tutkimuspalvelupäällikkönä ja on myös innostunut kotitarveviljelystä, kun siihen on aikaa.
