Koulutus on yksi yhteiskunnan perusteht\u00e4vist\u00e4. Sen kautta yhteis\u00f6 voi edist\u00e4\u00e4 niin sis\u00e4ist\u00e4 hyvinvointia kuin ulkoista kilpailukyky\u00e4\u00e4n. Koulutus on parhaimmillaan eksistentiaalista toimintaa, jonka avulla varmistetaan yhteis\u00f6n olemassaolon edellytykset my\u00f6s tulevaisuudessa. Se on my\u00f6s keino suojautua ulkoisilta uhkatekij\u00f6ilt\u00e4, joita nykymaailmassa tuntuu riitt\u00e4v\u00e4n.<\/p>\n
Koulutuksen j\u00e4rjest\u00e4minen on my\u00f6s taloudellista toimintaa, jota j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti julkisin varoin. Siihen tarvittavat resurssit, henkiset ja fyysiset voimavarat saadaan valtion ja kuntien varoista, joille tunnetusti on muitakin hyvi\u00e4 ja helposti tarpeellisiksi osoitettavissa olevia kohteita. Koulutuksen tarpeet tulee siis perustella niin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekij\u00e4t vakuuttuvat niiden tarpeellisuudesta. Kyse on poliittisista p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4, koulutuksen osalta koulutuspoliittisista.<\/p>\n
Koulutuksen j\u00e4rjest\u00e4mist\u00e4 s\u00e4\u00e4telee lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6. Ammatillisen koulutuksen osalta keskeisen kehikon toiminnan j\u00e4rjest\u00e4miselle tarjoavat laki ammatillisesta koulutuksesta ja ammattikorkeakoululaki sek\u00e4 n\u00e4it\u00e4 t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t asetukset. Kyse on siis parlamentaarisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4 annettavista pelis\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4, joiden toimeenpanosta ja toiminnan arvioinnista Suomen valtion hallinnossa vastaavat ensisijaisesti opetus- ja kulttuuriministeri\u00f6 ja sen ohjauksessa, asiantuntija ja palveluntuottajaelimen\u00e4, opetushallitus.<\/p>\n
Koulutuspolitiikkaa tehd\u00e4\u00e4n siis ainakin p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti demokraattisesti ja kansanvallan periaatteita noudattaen. Se toteutuu p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon eri tasoilla. Valtio tarjoaa l\u00e4ht\u00f6kohdat edellisess\u00e4 kappaleessa kuvatulla tavalla. Varsinainen koulutuksen j\u00e4rjest\u00e4misvastuu on kuitenkin annettu useimmiten kunnille, kuntayhtymille ja ammattikorkeakouluosakeyhti\u00f6ille. Lis\u00e4ksi on joitakin yksityiselt\u00e4 pohjalta toimivia koulutusorganisaatioita. Ammattikorkeakouluissa, tavanomaisista osakeyhti\u00f6ist\u00e4 poiketen, voiton tavoittelua ja osingon jakamista on rajoitettu, joten nekin voidaan n\u00e4hd\u00e4 perustaltaan julkishallinnollisina yhteis\u00f6in\u00e4. T\u00e4m\u00e4n voi n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s katsomalla listauksia osakeyhti\u00f6iden omistajista ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekij\u00f6ist\u00e4. Poliitikot ja julkishallinnon viranhaltijat ovat hyvin edustettuina.<\/p>\n
Koulutuksen yhteiskunnalliset teht\u00e4v\u00e4t ovat moninaiset. Yksil\u00f6t ja yhteis\u00f6t odottavat koulutukselta erilaisia tuloksia. Yhteiskunnallisesti silt\u00e4 voidaan odottaa transformaatiota, jonka kautta oppijoille pyrit\u00e4\u00e4n antamaan omien perusolettamusten, ajatusten, tunteiden ja arvojen pohdintaan tarvittavia taitoja. Toisaalta viime vuosikymmenin\u00e4 on alettu puhua erityisesti konkreettisista osaamisista, mink\u00e4 nojalla esimerkiksi opetussuunnitelmat ja tutkintojen perusteetkin laaditaan niin sanotusti osaamisperustaisesti. Erityisesti akateemisissa piireiss\u00e4 per\u00e4\u00e4nkuulutetaan usein my\u00f6s osaamisia laajempaa sivistyst\u00e4. Koulutuspoliittisessa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossa teht\u00e4vill\u00e4 linjauksilla voidaan ohjata niin valintoja edell\u00e4 mainittujen v\u00e4lill\u00e4 kuin konkreettisia koulutuksen j\u00e4rjest\u00e4mistoimia. Keskeinen koulutuspoliittisen vallank\u00e4yt\u00f6n muoto on my\u00f6s taloudellisten voimavarojen s\u00e4\u00e4tely. Niukkoja resursseja pyrit\u00e4\u00e4n jakamaan oikeudenmukaisesti. N\u00e4in toteutetaan kulloinkin vallassa olevan hallituksen tai muun koalition tahtotilaa, mik\u00e4 toki on keskeinen demokratiaan kuuluva l\u00e4ht\u00f6kohta.<\/p>\n
Koulutus itsess\u00e4\u00e4n, kuten my\u00f6sk\u00e4\u00e4n koulutuspolitiikka, ei ole muista el\u00e4m\u00e4nalueista erillinen saareke, vaan se kytkeytyy monin sitein muihin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon alalajeihin. Koulutukselle asetetaan esimerkiksi sosiaalipolitiikkaan, terveyspolitiikkaan ja ty\u00f6voimapolitiikkaan liittyvi\u00e4 tavoitteita. Erityisesti ammatilliselta koulutukselta odotetaan my\u00f6s ratkaisuja talous- ja elinkeinopoliittisiin kysymyksiin. Koulutus on enenev\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin my\u00f6s osa kansainv\u00e4list\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4. Suomessa erityisesti Europan unioni mutta my\u00f6s Yhdistyneet kansakunnat ovat t\u00e4rkeit\u00e4 viiteryhmi\u00e4, joissa teht\u00e4v\u00e4t linjaukset s\u00e4\u00e4telev\u00e4t my\u00f6s suomalaista p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoa.<\/p>\n
Poliittinen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteko kohdistuu ensisijaisesti tulevaisuuteen. Sen kautta halutaan vaikuttaa tuleviin asiaintiloihin. Koulutuspoliittisiin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin osallistuvilta edellytet\u00e4\u00e4nkin kyky\u00e4 ennakoida tulevia m\u00e4\u00e4r\u00e4llisi\u00e4 ja laadullisia kehityssuuntia ja sopeuttaa teht\u00e4v\u00e4t ratkaisut niihin parhaan ymm\u00e4rryksens\u00e4 mukaisesti.<\/p>\n
Voimme n\u00e4hd\u00e4 tulevaisuudessa sek\u00e4 mahdollisuuksia ett\u00e4 uhkia. N\u00e4k\u00f6kulmasta riippuen sellaiset voivat olla esimerkiksi luonnonvarojen kest\u00e4v\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6, ty\u00f6n ja tuotannon j\u00e4rjestelyt, tulo- ja varallisuuserojen kehitys, demografiset tekij\u00e4t kuten syntyvyys, arvomaailman kehitys, tekniikka ja digitalisaatio tai globaalit viestint\u00e4kanavat.<\/p>\n
Yksitt\u00e4isen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekij\u00e4n tahtotila toteutuu harvoin sellaisenaan. Demokratiassa omat n\u00e4kemykset pyrit\u00e4\u00e4n perustelemaan mahdollisimman hyvin. Riippumaton ja puolueeton tutkimus tarjoaa yleens\u00e4 hyvi\u00e4 argumentteja, mutta demokratiassa ne eiv\u00e4t aina kuitenkaan voita, koska vaakakupissa on usein muitakin perusteluja. Osa hyvi\u00e4, osa viel\u00e4kin parempia.<\/p>\n